Tilanteesi on erilainen kuin omani, mutta ajattelin kuitenkin sanoa jotain. Elän yksin enkä tästä syystä osaa täysin samaistua tilanteeseesi. Kysymykseesi ”onko muita 4kymppisiä syöpään sairastuneita, jotka miettivät työelämässä pärjäämistä sairauden tuomista rajoitteista/epävarmuudesta huolimatta ?” Omalla kohdallani kysymyksessä ei ole uusiutunut syöpä ja työelämästä ajattelen, että palaan sinne hoitojen jälkeen ihan tavalliseen tapaan kuin aikaisemminkin. Uuusiutuneen syövän kohdalla tilanne olisi varmasti toinen. Omalla kohdallani en voinut jatkaa enää keväällä työsopimusta ( jota muuten olisi jatkettu, jos en olisi sairastunut), koska työnantajan kanssa tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin epävarmaa, miten hoidot etenevät ja minkälainen kuntoni on hoitojen aikana, että työsopimusta ei kannata kirjoittaa. Riippuu toki myös työpaikasta. Tarpeen vaatiessa töihin kutsuttava- sopimus voisi toimia tällaisessa elämäntilanteessa, kunhan työtunteja olisi riittävästi. Toisaalta lepo tässä elämäntilanteessa on tarpeen. Itse ajattelen niin, että en anna syöpädiagnoosin vaikuttaa siihen, että en löytäisi vielä rakkautta elämääni. Taas tosiaan puhun omasta elämäntilanteestani katsoen. Omalla kohdallani sairaan- leima tuntuu pahalta ja sitä haluan välttää niin hyvin kuin pystyn. En halua määrittää itseäni sairauden kautta. Itseltäni poistettiin munasarjat ja kohtu. Toki olen miettinyt, miten leikkaukset vaikuttavat esim. seksuaalisuuteeni.

Elämäntilanteesi yksinhuoltajana on varmasti rankka. Syöpä tuo siihen kovan vastuksen. Uusiutunut syöpä vielä erityisesti. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä, jotka pystyvät tukemaan sinua. Älä jää yksin. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää elämääsi kaikesta huolimatta!