Tere taas.
No kokeillaan nyt uudestaan. Kahvi teki terää.
Täytyy sanoa että tämä tabletti ei ehkä tähän hommaan ole paras mahdollinen, mutta kun olen niin mukavuuden haluinen enkä jaksa sohvallla maaten pitää pöytäkonetta sylissä , painaa pirulainen.
Elikkäs homma menee näin, nyt seuraa jaarittelua ja on lukijan omapäätös jatkaako. Kyllästymisestä ei makseta korvauksia ja menetetyistä hermoista ei saa kuin pahan mielen. Heh.

Homma siis lähti siittä että tipat ovat taas alkaneet. No oli tuossa ennen tippaa flunssa ja liekö sieltä sitten jäänyt joku bakteeri poskionteloon, vaivasivat jo flunssassa. No oikea poskiontelo on nyt niin kipeä että ei paremmasta väliä. Kolmelta aamulla luovutin ja oli pakko nousta ylös. No kun ei ollut muuta tekemistä niin päätin tänne kirjoitella pitkästä aikaa. On mukava maata tässä sohvalla puoli istuvassa asennossa, helpottaa hieman. No tänään sitten onkin edessä vähintään kolmentunnin jonotus lääkärille, täällä kun ei ikinä pääse saman päivän aikana ajanvarauksella lääkäriin. Se on aina ollut kumma että tältä kulmalta kylää se ei onnistu mutta muilta kyllä. Se on aina niin ihanaa kun toisilta kuulee että kyllä sinne aikoja aina saa samana päivänä. No aina on hoitaja vaan sanonut että kyllä sitä on nyt vaan mentävä päivystävälle. Joten siellä se päivä hupenee.
Tipasta on nyt viikko ja ihan hyvin on mennyt, ei tullut mitään suureellisia haittavaikutuksia. Hieman sitä olin huolissani että miten tuo kroppa reagoi kun pitkästä aikaa myrkyt saa. Kaikenlaista kummaa tässä selvisi kun taas nämä aloitettiin.
Aloitan viimekeväästä, silloin tipat oli jo kestänyt yli puolivuotta ja oli ollut puhetta lääketauosta. Emännälle puhelin siinä että tulee tauko kyllä hyvään paikkaan kun rupeaa tuo kunto loppumaan ja tuntuu siltä että ei sisuskalutkaan kestä. Lääkitys oli mennyt hyvin koko syksyn mutta kevät oli raskas. Lääkitys oli pidetty samana koko syksyn koska oli huomattu että en enempää niitä kestä, ainakun niitä painon nousun takia nostettiin niin tuli ongelmia ja takaisin palattiin. Tästä muistimme aina mainita uudelle lääkärille. Nyt se sitten selvisi miksi se kevät oli niin raskas, joku lääkäreistä oli nostanut lääkemäärät puhumatta meiĺle mitään. Hulluinta tietysti on se että enhän minä niistä voinneistani suuremmin valittanut, ajattelin vaan että puhti loppuu ukosta. Oletimme että lääkemäärät on samat hyväksi koetut. No onneksi tämä taas uusi lääkäri on puhekykyinen ja kyseleväinen , oli meillä varmaan ilmeet kun hän tuli vielä kysymään että varmasti ei laiteta niitä keväällä nostettuja määriä. Kyllä siinä on naurussa ollut pitelemistä niiden toiminnasta.
Ainoa haitta tässä on se että nyt laihdutan painoni jatkuvasti samaan lukemaan että ei tarvi lääkemääriä rustata, voi olla laiha ukko keväällä kun nuo tipat kerää paljon nestettä ja paino pitää pysyä samana. Täytyy asiasta muistaa sanoa. No ei saa saada sitä kuvaa että moittisin lääkäreiden toimintaa, aina ovat olleet mukavia ja asiansa osaavia.
Ja sitten seuraavaan asiaan, nyt puhaltavat uudet tuulet hoidossa, torstaina olisi maksan ultraääni kuvaus.
Kirurgit ovat nyt heränneet, ja leikkaus halut olisi kovat. Maksa on nyt kuvattu ct-kuvassa ja mg-kuvassa ja vielä pitäisi kerran katsoa. Sitten tulee päätös, ovat nyt jostain syystä päättäneet että leikataan tai poltetaan kasvaimet, uutena on että suolikin voitaisiin leikellä. Siis mitä.ihmettä kysymme me, miksi nyt, kahden vuoden jälkeen tälläinen vimma. Miksi ei keväällä kun kasvaimet olivat häviämässä. Miksi suoli jossa kasvain kadonnut. Miksi miksi. Heh no siinäpä sitä ukolle pohdittavaa. Jatkaakko hyväksi havaituilla lääke hoidoilla vai riskeeratako leikkaukseen ja erittäin todennäköisiin ongelmiin. Ongelma on ainakin se että riski uusimiseen on leikkauksesta huolimatta erittäin suuri, jos jokin menee leikkauksessa mönkään elämämänlaatu putoaa taatusti. Mielenkiintoiseksi tekee kaiken myös se että henki tässä kumminkin lähtee kysymys on vaan koska ja missä kunnossa, panostaakko elämänlaatuun vai pituuteen.
No se on varmaa että hauskaa tästä tulee, miettikää kun se on varmaa että päätös pitäisi tehdä heti ja minä hitaana pohtivana Hämäläisenä aion tämän asian harkita kunnolla. Voivat odotella päätöstä Joulun aikaan. Lisänä tässä sopassa on myös se että tipat jatkuvat kaikesta huolimatta, vaikka leikattaisiin, on siinä sitten toipuminen.
Sellaisia siis tänne, tämä on nyt hieman lyhyempi kuin eka mutta samoja asioita tässäkin pohdin. Nyt täytyy valmistautua puhelinpommitukseen, olen kuullut että heti aamusta olisi kaksi hätä aikaa tähteellä ja nopeet syö hittaat.
Erittäin iloista Syksyä kaikille kirjoitellaan jos jaksellaan.

Heipä vaan kaikille.

Kiitos ihanasta palautteestanne ja jaksamisen toivottelusta, lämmittää mukavasti syrämmestä. Toivon teille kaikille kanssa jaksamista elämän epävarmuuden kanssa, ei ole teillä helppoa sopeutua taas normi elämään kun kuitenkin tämä mörkö koittaa jatkaa olkapäällä asustelua. Iloitsen aina kun joku vihdoin pääsee eroon tästä rumbasta. joskus joku kirjoitteli että on vaikeaa kirjoittaa omista hyvistä uutisista kun muilla ei mene niin hyvin, itse pidän siittä kun joku kertoo että tästä on päässyt eroon, positiiviset uutiset levittävät hyvää mieltä.

Hei Miska, matka oli aivan loistava, ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia, loistava sää ja mikä parasta vointi oli erinomainen. Hauskaa oli kun katsoimme kotimaan sää tietoja keskellä loma viikkoa, Helsinki +18 ja puolipilvistä, Sorrentossa +34 aurinkoista. Aurinko helli koko loma viikon, ilmaista valohoitoa siis riitti. Joka päivä alkoi parin tunnin aamu uinnilla ja löhöitlyllä altaalla ja iltapäivällä sama homma.

Mutta sitten taas uutisia hoitojen tiimoilta, jaaha mistähän sitä aloittaisi. Uusi lääkäri taas, hyvin oli perehtynyt sairaskertomuksiin ja mukava keskustelija. Oli vaan joutunut pahaan paikkaan kun näin ensi tapaamisella joutui kertomaan että paikallishoidot eivät tule onnistumaan. Maksan ultrakaan ei antanut selkeää kuvaa kasvaimista, oli hauska seurata hänen ilmeitä kun omaan leppoisaan tapaani totesin että ei siinä mitään jatketaan sitten näillä nykyisillä hoidoilla. Ei varmaan ole helppoa kertoa tuollaista ihmiselle jota ei ole koskaan nähnyt eikä yhtään tiedä miten toinen uutiseen reagoi. No hyvin tultiin juttuun hänen kanssaan, onneksi ollaan jo emännän kanssa totuttu tähän, ei ne uutiset olleet pettymys kun emme niihin mitenkään astettaneet toiveita. Ollaan jo opittu että tämä tauti etenee omaa tahtiaan ja me olemme vaan matkustajia tässä junassa. Hanttiin koitamme laittaa ja junan vauhtia hidastaa ennenkuin asemalle saavumme.
Lääkärit nyt sitten pohtivat että leikataanko se pääkasvain suolesta vai ei, mutta sekin on nyt tällä hetkellä jäähyllä toistaiseksi. Mutta uutena jännittävänä asiana he pohtivat jos koitettaisiin sellaista että maksaan asennettaisiin sellaiset säteilevät kapselit, eli maksaa säteilytettäisiin sisältä päin. Kuullostaa erittäin jännältä ja hurjalta, oikein mielenkiinnolla odotan tuota, mutta katsotaan mitä päättävät.

Eli sellaista tänne, täytyy sanoa että hauskaa on, ei ole ollut tylsää hetkeä hoidoissa, uutta ideaa pukkaa hoidon tiimoilta ja se on erittäin hyvä asia.
Niin laitanpa tässä tälläisen aforismin johon olen törmännyt parikymmentä vuotta sitten ja pitänyt sitä mielessä,

Jokainen päivä jolloin opit yhden uuden asian, On hyvä päivä.

Iloisia syksyn sadepäiviä kaikille.

Heipä vaan kaikille.

Täällä on niin hiljaista ollut että laitetaas kuulumisia, Tippapäivä taas eilen ja hyvin pyyhkii, lievää suun palamista, hieman pahempana kuin ennen, ruusuakne päättänyt siirtyä päänahkaan, rasittava kutina, siinäpä kaikki. Joten siis hyvin pyyhkii. Mukava tohtori edelleen hoito vastaavana. Juteltiin noista lääkemääristä ja hän oli ensimmäinen joka sanoi että on jo pudotettu maksimeista aika paljon ja elimistö se alkaa väsymään vastustamaan haittoja. Se on hyvä tietää että ei turhaan tarvitse ihmetellä että onko niitä lääkkeitä taas rukattu. Näillä siis mennään. Muuten olikin taas mukava ja rento tippapäivä. Uusia lääkkeitä tuli aknen ja suun hoitoon joten eiköhän ne niillä tokene ja jos ei niin kyllä noiden kanssa elää.

Syyshommia riittää, paljon haravointia, joka on mukavan rentouttavaa, onneksi noita koivuja riittää joten tekemistä on, kyllä siinä kuntokin pysyy yllä kun vähän saapi tuota liikuntaa.
Eipä oikein sitten muuta mullistavaa mikä on hyvä, elämä soljuu mukavasti tasaisena. Mukava on ollut lueskella että teillä muillakin tuo elämä taas alkaa palautumaan omille urilleen. Hiljaa hyvä tulee.

Miska voisit suomentaa tuon ulkomaan lauseen kun ei taivu ulkomaankielistä kuin tuo enklanti ja guuklen kääntäjä ehdottelee ihan kummallisia lauseita, oli meinaan naurussa pitelemistä niissä ehdotelmissa.

Eipä tässä tämän kummallisempaa ole, jatkellaan syyshommien tekoa kukin voimiemme mukaan.

Moro taas.

Kiitos Miska suomennoksesta, herätti meissä hilpeyttä kun on kyllä tuttu biisi suomeksi mutta Gookle kääntäjällä ei mennyt sinne päinkään, hmmm eikö se osaakkaan kaikkea.
Kiitoksia vointien toivottelusta, hyvin tässä jaksellaan.

Palajamme siis asiaan jälleen myöhemmin.

Moro kaikille

Mukava kuulla Myy79 että olet hyvin toipunut leikkauksesta, liikunta kielto kuullostaa pitkästyttävältä, mutta nopeasti tuo aika menee jos vanhan harrastuksen herätät.

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään, akne helpottanut uusien troppien avulla, suun palaminen helpotti myös. Joten kivasti menee, maanantaina onkin 24 tippakerta näillä myrkyillä.
Nopeasti on aika mennyt. Talvi on jo ovella ja Joulukin lähestyy. Todennäköisesti tähtäävät Joulutaukoa kun on CT-kuva 1.12. sitten sitä näkee vieläkö näissä mömmöissä teho riittää.

Sellaista tänne, lumitöistä olen nauttinut, pientä ulkoilua ja liikuntaa samassa paketissa.
Kirjoitellaan siis. Mukavaa talven odotusta kaikille.

Terveeks taas.

On täällä ollut niin hiljaista joten päivitellään kuulumisia. 24 Tippakerta sujui taas hyvin, lievää pahoinvoinnin tunnetta ja suolisto vaivaa, mutta eipä sen suurempaa. Muistamisen kanssa on saanut taas naureskella, jostakin syystä on ollut tälläinen hauska ilmiö jo pidemmän aikaa, että paripäivää tipan jälkeen menee tuo lähimuisti huonoon kuntoon. Eilenkin lähdin kaupoille ja suvereenisti unohdin lompakon, autonavaimet ja kaikki muut tavarat kotiin. Kun olin ulkona havahdutin että nyt ei ole kaikki mukana. Sama on kun esimerkiksi menen hakemaan vettä niin keittiön ovella en muista mitä olen tekemässä. Ilmiö ei kestä kuin paripäivää ja ei siittä lääkärinkään mukaan pidä olla huolissaan. Mutta hassua se on, nyt ehkä saa vähän kokemusta jos vaikka dementia vanhempana iskee. Ymmärrän myös sen miksi jotkut lievästi muisti sairaat muuttuvat kiukkuiseksi, esim edesmennyt äitini. On varsin turhauttavaa kun ei muista mitä on tekemässä, eikä auta odottelu jos tulis mieleen, kun lyö tyhjää niin sitten on tyhjää.

Talvilintujen ruokinta on jo kovassa käynnissä, on muuten rentouttavaa katsella kiireisten lintujen hyörinää, siinä huomaamattaan istuu pitkätkin tovit katselemassa niiden puuhia. oravat jemmaavat pähkinöitä varsin innokkaana. Lintujen rasvapötkö koki häviämis kohtalon, ilmeisesti kettu, jäljistä päätellen, oli ylettänyt repimään muoviverkon rikki, toivottavasti ei tullut vatsan puruja moisen rasvakasan jälkeen. Tällä hetkellä on käynyt, talitintti, sinitintti, kuusitintti, puukiipijä, punatulkku, tikka pikkuvarpusia, varpusia, keltasirkku, viherpeippo, peippo, harakka ja närhi. Voipi olla että jotain unohdin mutta kuhina on ollut kova.

Sellaista tänne siis tänään, talvi tulee olet valmis tai et.

Moro vaan kaikille.

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt huomaamatta. Nopeasti aika lentää kun on kivaa.
Jaaha, mitään uutta ei olekkaan tapahtunut, siis tasapaksua eloa, mikä on oikein hyvä. Hoidot rullaa eteenpäin.
Joulukuun alussa onkin sitten CT-kuva joten nähdään mitä tuonne sisuskaluille kuuluu, sitä siis odotellessa.
Joulukuussa tuleekin 3 vuotta täyteen siittä kun ”kuolemantuomion” sain, täytyy sanoa että siihen nähden voin vallan mainiosti.
Ei tullut ”kuolema” vielä kylään ja näyttää siltä että ei tule vielä pitkään aikaan. No aikansa kutakin.
Lieviä ongelmia siellä täällä, mutta ei mitään suureellista.

Hassu tiivistelmä, hankala on kirjoitella kun tasaisesti paarustaa, eikä oikein mitään tapahdu. Onneksi olen vähään tyytyväinen eikä se minua ressaa vaikka mitään ei tapahdu. Päin vastoin olen tyytyväinen kun asiat sujuu eikä tarvitse vääntää kokoajan. Maailma se pyörii ympyräänsä omaan tahtiinsa, ja Suomi siinä mukana.

Mutta palatkaamme jälleen asiaan ja sen viereen.
Iloista pimeää syksyä kaikille, kevät tulee oletko jo valmis.

Heipä vaan kaikille.

Jaahans taas olis yksi tippapäivä takana. Yllätyksellinen päivä oli, sisään mennessa ilmoittivat että tippa annetaankin polinpuolella, ja lääkäri oli tutkinut paperit ja tilannut lääkkeetkin. No mikäs siinä sitten, ei muuta kun polinpuollelle sitten. Polihoitajan kanssa sain onneksi sovittua että saan käydä osaston potilas keittiöllä kahvilla ja pullalla, polinpuolella kun ei ole ruokailua ja eihän sitä mitään evästä mukana ollut. Osastolla kun on aina ruokailut ja kaffeet. Kahvioonkaan ei pääse tippa vehkeiden kanssa joten nälkäkuolema olisi uhannut. Mutta kaikki suhtautuivat myötä mielisesti pikku karku retkeeni.
No sitten tuli tipan aika ja kummastus oli suuri kun tippatelineeseen alkoi ilmaantua ihan outoja lääke pulloja, kysyin asiaa ja selvisi että ovat esilääkkeitä jo saatujen pillereiden lisäksi. Oli siinä hoitaja ihmeissään kun sanoin että en ole koskaan moisia saanut, no muutama puhelin soitto ja asia hoitui. Kiitos mukavalle hoitajalle. Lääkkeet annettiin vanhan kaavan mukaan.
Muuten kaikkineensa mukava kokemus vierailla polilla 1,5 vuoden jälkeen. Siinä myös juttelin hoitajan kanssa ja ilmeni että vuodenvaihteen jälkeen suurin osa päivätipassa käyvistä aiotaan siirtää polihoitoon, emännän kanssa sitä kummasteltiin. No onhan se kyllä halvempaa mutta ajattelin ehdottaa että sitten hommaavat polille jääkaapin ja mikron ruokia varten. se kun oma tippa jo kestaa 5 tuntia plus odottelut niin on se perhanan pitkä aika, ja johan siinä eväätkin pilaantuu jos pöydällä pitää lämpimässä säilöä.
No elämme taas jänniä aikoja,tiedä taas mitä vuodenvaihteen jälkeen käy.
Sellaista siis hoitopuolelle.

Kesannolle onnea siivous urakan kanssa, itsellä on kanssa ollut paha hamsteri tauti, mutta onneksi viime muutossa heitin rankalla kädellä tavaraa kaatopaikalle. Oli siinä naurussa pitelemistä kun tavaroiden alta löytyi kaksi purkamatonta pikku laatikkoa edellisestä muutosta, aikaa 20v. No en edes avannut kuin sen verran että ei ollut tärkeitä papereita, kaatopaikalle vain kun ei ollu suurta tarvetta tavaroille ilmaantunut 20 vuoteen.

Mutta tälläistä tänne, nyt vaan jännätään pariviikkoa lääkäriin että mitä tuolla sisukaluissa on tapahtunut, toiveissa olisi että ne pari uutta olisivat saaneet selkäänsä ja kadonneet että voisi jouluna olla taas hoitotauko. No kohta tuon näkee.

Mutta jatketaan talven odottelua, ja tietenkin Joulun odotusta.