-
Viestit
-
Oon 40v mies ja menin virtsatietulehdus oireiden takia lääkäriin.Virtsakoe puhdas.Oireet jatkuu.Uudestaan kokeisiin ja lisäksi määrättiin eturauhas koe(psa) 3,4 ja se vapaa arvo 6% joka pitäisi olla yli15%…..Pelottaa todella paljon!!Ei taida enää olla muuta vaihtoehtoa kuin syöpä!!Lääkärin sanoista niin päättelin ja tuo v arvo6%.2viikon sisään pitäs tulla aika urologille koepalojen ottoa varten.Siis pelottaa aivan hirveesti!!!
Peli ei ole mitenkään menetetty. Voit jälkeenpäin olla tyytyväinen – jos jotain löytyy – niin hyvä että se huomattiin riittävän ajoissa. Eikä nuo koepalat ainakaan minulla tuntunut mitenkään, puudutus ei sekään oikeastaan miltään, ja kipukynnykseni on aika matala. Ja rauhattomana on menty reilut viisi vuotta. Olen edelleen iloinen veronmaksaja, sain erinomaisen hoidon muutamalla kympillä. Älä jännitä, pyri ajattelemaan mukavampia aiheita kuten minulle oivallisesti neuvottiin kun olin hoitojonossa.
Kiitos lohduttavasta kommentista.Kyllä mun elämä pysähty tähän syöpäepilykseen!!Oon niin monta hävittyä taistelua lähipiirissäni nähnyt.ikävä kyllä.Ja sitten ne lääkärien ja hoitajien sanat noista arvoista kyllä järkytti!!Pitkittynyt virtsatulehdus muuttu aivan muuksi!!
Hei masa. Ei sinun peli ole menetetty laisinkaan, älä hätäile. Tämä syöpä kuitenkin etenee suht hitaasti. PSA arvosi ovat puolta pienemmät kuin minulla oli 2013 vastaavassa tilanteessa, ja v-arvoni olivat 7-8 %. Nyt olen toistaiseksi puhdas, kiitos hyvien hoitojen. Olet mitä todennäköisimmin ajoissa liikkeellä. Ymmärrän ”pelin menetys” ym tunteet, ne kuuluvat tämän tiedon saatuaan. Tsemppiä.
Minkälaisen hoitokuurin sait ja miten pitkä se oli?kertooko tuo psa luku(molemmat)ärhäkkyydestä levinneisyydestä..?vai mikä se on..Vähän erilaisia vastauksia tulee riippuen siitä mistä katsoo.Ja jos psa kohoaa niin onko se aina syöpä?Kiitos etukäteen vastauksista…kysymykset voi olla vähän tyhmiä mutta nyt on parinpäivän sisään asiat heitelly senverran että ei ihan oo ajatukset kasassa!!
Moro. Minut leikattiin ja sain vielä sädehoidon leikkausalueelle. Sinun kannattaa kysyä lääkäriltäsi näitä asioita, mutta käsittääkseni korkea psa merkitsee ehkä enemmän levinneisyyttä kuin ärhäkkyyttä. Patologin tutkimat koepalat antavat sitten enemmän suuntaa tilanteestasi. Voi sinulla olla muuta rauhasen liikakasvua kuin syöpää. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, mulla ainakin oli kova tiedonjano kuultuani diagnoosini.
Eli tulehdukset yms saa unohtaa.Oireet tosiaan muistuttaa virtsatulehdusta!!Siksi tuo tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta että edes syöpää epäiltiin.En tiedä onko mitään merkitystä mutta niin kauan kuin muistan olen ollut ns tiheä virtsaaja.Isäni ja hänen isä ja äiti myös.Eturauhassyöpää heillä ei oo ollut.isällä kyllä useita muita.On se käsittämätöntä miten nopeasti asiat voi muuttua!!Onneksi sain kuitenki sairaslomaa niin yrittää jotenki saada ajatukset koottua.
Ei sinun tulehdusta kannata unohtaa, sinun psa arvo ei ole suuri.
Olin 51-vuotias kun mulla oli 2012 juhannuksen seutuvilla tulehdus ja korkea kuume (yli 39) sekä virtsasin verta, se todettiin munuaisaltaan tulehdukseksi, psa oli korkealla. Se tokeni antibioottikuurilla. Se juurikin oli minulla ratkaiseva tapahtuma, siitä hetkestä alettiin seuraamaan psa:ta kun se ei laskenutkaan alle 5,5 missään vaiheessa. Seuraavan vuoden keväällä sitten otettiin koepalat.
Toisaalta ajattelen, että onnekseni tuli tämä juttu, useinhan ERS on oireeton hyvin pitkällekin.
Aika samat oireet itelläki oli.Kova kuume yms…Ja sitten puolikuntosena kylmään kettupassiin ja autoremontit kylmässä ja märässä.Tuli heti taudin perään nämä virtsatulehdus oireet.Mutta tilanne on nyt tämä,psa kohonnut ja lääkäri oli aika rajusanainen tuosta v arvosta!Miten pian oletta saanu vastauksia koepalojen oton jälkeen ja voiko lääkäri niistä heti jotain sanoa??
Tuleepas mahdollisesti pitkä piina.Se ei tämmöisen ”hätäilijän”hermoilla ole helppo odottelu!Mitä teidän juttuja kuuntelee niin ilmeisesti oletta kaikki ihan hyvässä kunnossa ja voinnissa kaikesta huolimatta?Ja elämä on suhteellisen normaalia.Toivottavasti itekki pääsisin vielä joskus elään ns normaalia elämää….
Luulen, että pääset. Meillä muillakin oli enemmän tai vähemmän samoja ajatuksia ja tunteita kun olimme samassa tilanteessa aikoinamme. Se on niin inhimillistä. Epätietoisuus, jossa nyt olet, on melkein se kurjin tilanne.
Minulta otettiin ensimmäinen PSA-koe noin 55-vuotiaana ja saatiin tulokseksi PSA= 5,6 ja suhde on 8. No eipä siitä silloin (v2002) työpaikkalääkäri ihmeempiä meinannut. Antoi lääkitykseen Xatral-lääkettä, jonka tarkoitus on pienentää eturauhasta ja helpottaa virtsausta. Ja muutamien kuukausien jälkeen otettiin uusi PSA ja se oli alentunut puoleen ja suhde noussut normaaliin tasoon.
Söin sitten noin 8 vuotta Xatralia ja PSA-kokeiden tulokset olivat ”normaalin ”rajoissa. Tämä vaan kertoo sen, että pitää muistaa, että PSA nousee ja laskee useista syistä. Minun tapauksessa eturauhasta pienentävä lääke alensi tulosta. Joissakin tapauksissa taas on sanottu, että polkupyöräily, tulehdus tai seksi ennen verikoetta taas saattaa nostaa PSA-tulosta.
Sitten ilmeni uusia tuntemuksia (v 2010) ja virtsausvaikeuksia. Otettiin tiheämpään verikokeita ja havaittiin, että PSA nousee jatkuvasti. Sitten otettiin koepalat, joista löytyi eturauhasen toisessa puolessa joka näytteessä (6kpl) syöpää ja toisen puolen näyteet (6kpl) olivat terveitä. Tulos koepaloista tuli noin kuukauden sisässä ja lääkäri kertoi vaihtoehdot hoitoon. Sain valita itse otanko sädehoidon vai leikkauksen. Valitsin sädehoidon ja terveen kirjoissa ollaan siis vielä ( 7v hoidon jälkeen). Joten mitään en ole menettänyt.
Heippa Masa
Ei kannata heittää kirvestä kaivoon aivan heti. PSA sinänsä ei välttämättä kerro mitään ja sen arvo on hyvin henkilökohtainen ja vaihtelee päivittäin. Mahdollinen tulehdus tai rauhasen koko vaikuttavat. Tuo suhdeluku indikoi sitä, että eturauhanen on syytä tutkia. Urologin vastaanotolla, jonne olet menossa saat lisätietoa. Tuseerus, ja tarvittaessa Magneettikuvaus ja koepalat sitten kertovat tarkemmin mistä mahdollisesti on kyse. Ymmärrän että alkujärkytys on kova ja laittaa miettimään yhtä sun toista. Suomessa lähes 5000 ukkoa vuosittain ERS diagnosin saa ja reilu 40 000 äijää täällä, tavalla taikka toisella hoidettuna, ERS-polkua talla, joten et ole yksin ehkä yksi meistä.Jukarhun tarina löytyy täältä sivulta ja se kattaa toistaiseksi 8 vuotta uutta elämää, vähän erilaista kun entinen, mutta kuitenkin upeaa ja elämisen arvoistaa.
Tsemppiä jatkoon.
Kyllähän tässä on kerenny mielessä monenlaista asiaa käydä!Ja kiitos kannustavista vastauksista mitä teiltä oon saanu.Ne on auttanu pahimpina pelon hetkinä paljon!!Monenlaista kysymystä varmasti tulee vielä mieleen,mutta oon onneksi siinä asemassa vielä että en ehdi ”sairastaa”muutaku öisin.Poika kerran yllätti seläntakaa ja heti kysyi miksi tuollaisia sivuja luet…Piti siirtyä kännykälle tai yöaikaan vasta koneelle.En vielä halua lapsille kertoa…Eikä oikeastaan oo vielä kerrottavaakaan.Olen monta tarinaa täältä lukenut…On ollut todella surullisia kohtaloita mutta myös sellaisia että ne antaa toivoa ja luottamusta tulevaan!Kiitos kaikille ja toivottavasti keskustelu jatkuu täälä sillä se helpottaa!!
Tervehdys Masa!
Minulla on vastaavanlainen kokemus viidentoista vuoden takaa. Olin sairastanut munuaisaltaan tulehduksen ja jouduin sairaalaan viikoksi. Tässä yhteydessä minulta mitattiin muiden arvojen lisäksi myös psa, jonka arvoksi saatiin muistaakseni n. 17. Jouduin tietenkin tarkempiin tutkimuksiin ja joidenkin viikkojen kuluttua eturauhasesta otettiin koepalat. Alkoi tuskallinen tulosten odotus ja varauduin mielessäni pahimpaan. Tuon psa-arvon perusteella näytti aika varmalta, että minulla on pahanlaatuinen syöpä eikä elinpäiviä olisi enää paljon jäljellä. Tilannetta pahensi se, etten voinut oikein kertoa tilanteesta läheisilleni jotteivat olisi turhaan stressaantuneet. En muista enää kuinka kauan minun täytyi odottaa tuloksia, mutta kun lääkäri soitti ja kertoi, ettei syöpää ollut löytynyt, tuntui kuin olisin saanut jo menettäneeksi kuvitteleman elämäni takaisin.
Vuonna 2015 toukokuun13. päivä lääkäri soitti myös tutkimustuloksista ja nyt uutiset eivät olleet aivan yhtä hyvät kuin vuosien takaiset. Hoidot on nyt saatu ja olen suhteellisen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Sairaus on välillä vienyt voimia mutta myös antanut ymmärryksen nauttia kaikista niistä päivistä, jotka minulle on annettu.Voimia!
Terveisin AtteKiitos.Rankkaahan se epätietoisuus aina on.Varsinki näin joulunalla ois muutakin ajateltavaa!Minkälaiset hoidot sait?Toivotaan että sinun kohdalla myös kaikki kävisi parhain päin!
Tervehdys!
Kyllähän tämä odotus on stressaavaa. Minulla on kohta puolivuotiskontrolli ja saadut tulokset määräävät pitkälle tulevaa elämää. Hoitona minulla oli sädetys ja hormonit eli periaatteessa kemiallinen kastraatio. Onneksi ei sentään palleja viety kuten isäukolta aikoinaan. Onhan ne hoidot ainakin tässä suhteessa kehittyneet. Nyt hormonihoito on tauolla, koska psa-arvoni on ollut ok. Kohtahan sen näkee, pitääkö jälleen siirtyä hormonilinjalle. Toivotaan, että ei tarvitse, vaikka elämäähän se oli niiden hormonienkin kanssa.
Hyvää joulun odotusta ja juhlitaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä toivorikkain mielin!
Moi Masa!
Peli ei todellakaan ole menetetty! Odottele rauhassa aikaa koepalojen ottoon. Itsellä meni vajaa kuukausi koepalojen otosta tulosten saamiseen. Nuo oireesi voivat johtua ihan muistakin syistä kuin eturauhassyövästä. Itselläni ei ollut etukäteen mitään oireita eikä mitään ongelmia. Terveystarkastuksen yhteydessä otettiin psa-arvo, joka ensin oli vähän alle 4. Silloin ei tehty mitään ja vuoden päästä sitten otettiin uusi arvo, joka oli sitten vähän päälle 4. Lääkäri patisti urologille ja sitten mentiinkin ”normaalia” uraa: urologi, koepalat, syöpä löytyi, eturauhasen poistoleikkaus ja sitten siitä toipuminen.
Syöpädiagnoosin saaminen oli kyllä iso shokki. En ollut koepalojen oton jälkeenkään ajatellut, että minulla voisi olla syöpä. Ehkä olisi kannattanut siihen jotenkin varautua, olisi ehkä ollut helpompi asiaan sopeutua.
Leikkaus sinänsä oli pieni operaatio ja leikkaushaavojen ja muiden sellaisen paraneminen kävi nopeasti. Nyt leikkauksesta on kulunut kymmenen kuukautta ja elämä on kokolailla entisellään. Taudin leviäminen on tietysti se suurin pelko, mutta en sitäkään asiaa kovin paljon ajattele. Murehditaan sitä sitten jos niin huonosti käy. Eikä sekään mikään kuolemantuomio ole, kyllä hoitokeinoja on vielä jäljellä.
Virtsanpidätyksen palautuminen ei minulla toteutunut niin nopeasti kuin joillakin toisilla. Nopeasti päääsin sellaiseen tilanteeseen, että normaalielämä meni ihan kuivana, mutta reipas kävely ja raskaammat työt aiheuttivat vielä ongelmia. Ahkera vatsanpohjalihasten treenaus on varmaan auttanut ja nyt on jo muutaman kuukauden ajan tilanne ollut normaali. Josta tulikin mieleeni, että vatsapohjalihasten treenaus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin jo ennen leikkausta, jos siis hoitoihin päädyt ja leikkauksen valitset.
Odottavan aika on pitkä, voimia odotukseen!
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.