Heippa! Ajattelin vastata sinulle kun miehesi ”oireet” tuntuvat samanlaisilta kuin itse tällä hetkellä elän. Multa leikattiin vuosi aitten kk-syöpä,ja selvisin ilman hoitoja. Talvi meni vähän niinkuin jossain sumussa,ja nyt keväällä on alkanut olla henkisesti aika vaikeaa. Eli nyt kun periaatteessa kaikki on hyvin. Itse katsoin oman kunnan sivuilta mielenterveyspalveluiden numeron ja eilen sain vihdoin ja viimein soitettua itselleni apua. Sain ajan kahden viikon päähän.
Itselläni on tosi huono omatunto just parisuhteen ja lastenkin kannalta. Tuntuu että toimin kuin robotti ja olen poissaoleva. Äkkiä sitä sitten alkaa erkaantumaan puolisostaankin. Eilinen päivä oli jotenkin käänteentekevä kun sain voimaa soittaa ja pyytää apua. Haluan elämäni takaisin.

Toivottavasti miehesi saa tehtyä aloitteen ja pyytää apua. Se on iso kynnys,ainakin mulle ,mutta nyt se tapahtui. Olen myös saanut vertaistukea fb-syöpäryhmästä ja tänne palstalle olen kirjoitellut. Mutta luulen että ulkopuolinen asiantunteva apu on nyt paras.