Heippa! Itse ainakin koin että pelkkä kysymys-miten jaksat? Merkitsi paljon. Ja jos olin sillä tuulella että halusin kertoa tuntemuksistani,niin kerroin. Tai sitten jos en jaksanut,niin kyllä senkin kysyjä huomaa. Ja ihan ehkä arkisia asioita, voi kysyä tarvitseeko esim kauppa-apua. Olla empaattinen ja läsnä siten että äitisi tietää ettå saa sulta apua ja tukea tarvittaessa. Mutta ei sääliä,sitä itse vihasin. Tuo on raskasta aikaa kaikille, varsinkin äidillesi. Kaikki pelot ja epävarmuus tulevasta ahdistaa. Toivon ettå kaikki kääntyy vielä hyväksi!