Toisessa keskusteluketjussa nimimerkki Anu68 kyseli että onko muilla rintasyöpää sairastavilla/sairastaneilla kipuja raajoissa Letrozol-lääkitykseen liittyen, ja tässäpä minä ilmoittaudun yhdeksi kohtalotoveriksi tässäkin suhteessa. Olen tosin jo sen ikäinenkin (56-v) että varmaan vähän vaikea jo sanoa mistä mikäkin kremppa johtuu, mutta jotain muutoksia olen kyllä havainnut kipujen laadussa ja määrässä syöpähoitojen ja lääkityksen aikana.

Ala-raajojen kipuhistoriani on lyhyehkösti selitettynä sellainen, että ennen sairastumistani minua vaivasivat oikeastaan vain lonkkakivut. Välillä ne olivat kovempia, välillä hävisivät enkä kiinnittänyt niihin sen suurempaa huomiota vaan ajattelin että olen vain tulossa vanhaksi ja raihnaiseksi.

Syöpäleikkauksen ja vasemman kainalon imusolmukkeiden tyhjennyksen jälkeen kipuvalikoima laajentui huomattavasti. Alkuun tietystä leikkaushaavat olivat arat ja sitten kun ne paranivat ne kiristivät, ja kipuja, turvotuksia ja omituisia tuntemuksia oli niin leikatun vasemman puolen kädessä kuin myös sytokädessä jota kautta solunsalpaajahoidon lääkkeet tiputettiin.

Siinä vaiheessa kun sädehoidot olivat loppumassa, lonkkakipuni olivat lähes tyystin kadonneet – mutta tilalle tuli aivan mahdottomat jalkaterän kivut. Käveleminen oli vaikeaa, varsinkin aamuisin (tai jos yöllä joutui käymään vessassa!). Myös polvet olivat kipeät, ja kun kerroin asiasta syöpälääkärille, hän pyysi minua lepäämään viikon tai pari ja kuuntelemaan tuntemuksiani ennekuin aloittaisin Letrozolin käytön. Rupesin jumppailemaan varovasti ja raajani tulivatkin suht’koht’ käyttökelpoisiksi niin että uskalsin aloittaa Letrozolin.

Nyt olen syönyt Letrozolia vähän yli vuoden ajan. Vasemman käden turvotusta ja kipuilua pidän kurissa tukihihan ja -hanskan avulla ja kaikkien raajojen toimintakykyä yritän ylläpitää kevyehköllä mutta säännöllisellä jumppailulla kotioloissa. Nimimerkki Kuikka linkitti jossain keskustelussa tänne tämän linkin <https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/potilaan_tueksi/Documents/Rintasy%C3%B6v%C3%A4n%20j%C3%A4lkeinen%20lymfaturvotus%20ja%20sen%20hoito.pdf&gt;

josta olen poiminut vähän inspiraatiota. Minulla ei ole tietenkään kotona puolapuita kuten kuvan esimerkkivoimistelijalla ”hiihtoliikkeessä” on, mutta ruuvasin ovenkarmeihin leuanvetorekin, johon pujotin jumppakuminauhan, ja siinä on helppoa harjoitella sotuliikkeen tapaista jumppaa käsivarsille. Koska ongelmani on myös polvet, niin teen päivittäin myös kyykkyjä leuanvetorekin alla keventäen liikettä auttamalla itseäni jäykällä kuminauhalla syväkyykkyyn ja ennen kaikkea ylös :). Lisäksi istun päivittäin hetken (joko aamupuuron tai välipalan ajan tai muuten vain katson hetken televisiota) istuen jalkojeni päällä lattialla. Apuvälineeksi tarvitsen jalkojen alle tosin paksun lampaantaljan ja vielä säärien ja takapuolen väliin pienen sohvatyynyn, mutta polvi-istunta tuntuu auttavan venyttämään polviniveliä ja varsinkin nilkkoja jotenkin niin, että ne ovat välillä ihan mukavan vetreätkin. Mutta jos en malta tehdä venyttäviä ja voimistavia liikkeitä joka päivä, varsinkin alaraajani alkavat heti muistuttaa kyllä asiasta! Ja lähtötilanteeni oli todellakin se että en pystynyt oikein kunnolla välillä kävelemäänkään saati menemään kyykkyyn, mutta rauhallisesti edeten liikkuvuuteni on kyllä parantunut – onneksi! Normaalia lenkkeilyä en ole kyllä pysytynyt paljoakaan harrastamaan, jostain syystä jäykistyin lisää ihan kamalasti varsinkin jos kävelen asfaltilla.

Kertokaapa muutkin jumppavihjeitänne! – tai vaikka myös lempi rentoutusvinkkejä! 🙂