Kaipaisin kovasti vertaistukea. Hätä ja huoli isästäni niin suuri:(
Isälläni (74v) leikattiin päälaelta melanooma n. 1,5v. Sitten. Leikkaus onnistui ja reisistä otettiin ihosiirteet.

Alkuvuodesta hänelle alkoi tulla näköhäiriöitä ja helmikuussa hän kaatui pahasti pihallaan (kulkee rollaattorilla) ja kun pää kuvattiin löytyi takaraivosta metastaasi. Lääkäri kertoi että se löydettiin ajoissa ja leikkaus on mahdollinen. Leikkaus onnistui, mutta meille omaisille jätettiin kertomatta että aivoissa oli myös kasvain jota ei saatu poistettua.
Koska isälläni on muitakin sairauksia, hän koki ettei vointi kestäisi sädehoitoa. Me läheiset olimme siinä uskossa kokoajan että se olisi tähän leikattuun etäpesäkkeeseen lisähoito.

Epikriisissä jonka viimein saimme lukee: isoaivojen aivoteltan yläpuolinen kasvutaipumukseltaan epäselvä kasvain.

Isä ei kyennyt enää palaamaan kotiin (käsi murtui lisäksi siinä kaatuessa) joten asuu nyt hoivakodissa.
Nyt kuukauden sisällä vointi alkanut huononemaan, on tullut erinäisiä oireita kuten näköpuutoksia, sekavuutta, kävelykyvyn heikentymistä (pystyy kävelemään muutaman askeleen, muutoin pyörätuolissa).
Eilen kävin häntä katsomassa ja nyt tullut uusi oire, puhui todella sekavia. Oli kovin ahdistunut ja itkuinen, kun piti niitä kamalia asioita todellisina :((( yritin siinä rauhoitella ja ohjata keskustelun muualle ja välillä sitten puhui hyvinkin järkeviä ja muisti asioita paljon.
Hänellä on epilepsia lääkitys ja vko sitten aloitettiin antamaan isoja annoksia kortisonia.
Se on hiukan kohentanut yleisvointia.
Syöminen ym. Sujuu hyvin.

Pelottaa mitä kaikkea edessä.. Mihin varautua.
Vai lisääkö tieto vaan tuskaa entisestään??
On kuin pala palalta menettäisin isää ja se sattuu sydämeen, olemme todella läheisiä :, (