Otsikko: Syövästä selviäminen – mutta miten elämä jatkuu sen jälkeen?

Sairastin paksusuolisyövän, ja nyt viiden vuoden kontrolli on takana. Tutkimustulos oli hyvä, eikä seuraavaa kolonoskopiaa tarvitse tehdä viiteen vuoteen. Sen pitäisi olla helpottava asia, ja järjellä ymmärränkin, että olen selvinnyt isosta asiasta.

Silti olen huomannut kokevani voimakasta tyhjyyden tunnetta. Olen pitkään keskittynyt selviytymiseen ja odottanut viiden vuoden kontrollia eräänlaisena päämääränä. Nyt kun se on takana, en oikein tiedä, mitä seuraavaksi. Elämä tuntuu välillä turhalta, eikä minulla ole oikein käsitystä siitä, miltä normaali ja hyvä olo edes tuntuu.

Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan, että vaikeita vaiheita on ollut jo ennen syöpää. Ahdistuneisuus on kulkenut mukana pitkään, ja elämässä on ollut muitakin raskaita aikoja. Välillä mietin, olenko keskittynyt niin kauan vain selviytymään, etten ole koskaan oikein oppinut elämään ilman jatkuvaa taistelua.

Muut saattavat ajatella, että kun syöpä on hoidettu ja kontrollit ovat kunnossa, elämä jatkuu normaalisti. Omalla kohdallani se ei ole tuntunut niin yksinkertaiselta.

Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia:

– Onko joku muu kokenut tyhjyyttä tai tarkoituksettomuutta syövästä selviämisen jälkeen?
– Voiko vaikein vaihe tulla vasta sitten, kun hoidot ja tiheät kontrollit ovat ohi?
– Miten olette löytäneet elämäänne uuden suunnan ja oppineet nauttimaan arjesta uudelleen?

Olisi tärkeää kuulla muiden kokemuksia, jotka ymmärtävät, mistä tässä on kyse. En kaipaa niinkään syövän uusiutumiseen liittyviä kokemuksia, vaan keskustelua siitä, miten elämä jatkuu syövän jälkeen ja miten löytää itsensä uudelleen.