Hei kaikki,

Niin kauan ymmärtääkseni näitä hoitokeinoja voidaan miettiä kun sieltä loopista ei löydy ihan invasiivista syöpää mutta AIS muutokset pitää aina hoitaa. En usko että niitä pelkkiä loop-hoitoja seurantoineenkaan tehtäisi, jos ne eivät kuitenkin joissakin tapauksissa riittäisi hoidoksi. Mitä nuorempi ikä niin sitä isompi todennäköisyys kuitenkin sille, että se HPV sieltä paranee ihan itsekseen ja muutokset jää historiaan. Mitä vakavampi muutos ja mitä korkeampi ikä niin todennäköisyys sille heikkenee.

Minäkin halusin kohdunpoiston, oikeastaan muusta ei keskusteltukaan. Ei ole enää lapsia suunnitelmissa ainakaan lähitulevaisuuteen ja pian alkaisi ikäkin tulla niiden suunnitelmien kanssa vastaan kun olen jo 37. En tiedä kuinka itse olisin jaksanut jatkuvan pelon kanssa että mitä seuraavaksi löytyy. Tuosta AIS diagnoosista olin kahden viikon päästä leikkaussalissa.

Olette varmasti hyvässä seurannassa aja lääkärit on kohdallanne arvioineet varmasti tilanteen niin, että loop ja seurannat ovat kohdallanne oikea ja ainakin tässä vaiheessa riittävä hoito. Yleensä noiden muutoksien muuttuminen syöväksi vie kuitenkin vuosia. Sillä lailla kannattaa kuitenkin pahimmasta pelosta päästä irti. Varmasti kaikki huomataan ajoissa kun olette tähän hoitoputkeen päässeet. Nyt vaan kaikki haetaan elämään niitä positiivia asioita joista tulee hyvä olla ettei anneta näiden vaivojen nipistää liikaa tilaa sieltä meidän elämistä ja ajatuksista.

Itseäni mietityttää tuo hpv uusiutuminen vaikka se nyt saataisi pois. Enkö saa sen samantien takaisin puolisolta? Kauan teillä muilla on sanottu että tiivis seuranta jatkuu, 3 vuotta?
Kiva lukea muiden kokemuksia vaikka aihe onkin ikävä. Vertaistuen koen kuitenkin tärkeänä joten kiitos kaikille!

Hei Syksy2022 ja joutsen

Kyllä tuo miitti patologin kanssa kuulostaa siltä, että siellä tarkemmin käydään asiaa läpi ja pohditaan sitä oikeaa hoitomuotoa kohdallasi. Samanlainen merkintä itsellänikin oli omakannassa sen loopin jälkeen. Ja kun niitä lapsihaaveita on kyselty niin kyllähän siellä varmasti mietitään sitä kohdunpoistoa ja muiden hoitojen riittävyyttä. Kohdunpoistoa itsessään ei kannata pelätä, tässä on kuitenkin paljon hyviäkin puolia. Keskustelisin itse sen kumppanin kanssa nyt ne lapsiasiat vakavasti läpi, että teillä on asian suhteen vahva mielipide olemassa.

HPV virustahan ei loopit saati leikkaukset poista. Virus kun virus niin oma elimistö sen loppupeleissä voittaa. HPV viruksesta itsessään ei minullakaan niin suurta ymmärrystä ole enkä täysin tunne sen käyttäytymistä. Sitä tässä kuitenkin minkä tahansa hoidon jälkeen seurataan että se HPV testi saataisiin negatiiviseksi. Varmaan sitten edellisten muutosten luonne, hoito ja tulevat muutokset määrittelee sen seurataanko vai tehdäänkö heti uusintakolpoja ja looppeja. Sitä en osaa sanoa onko HPV virustyypillä merkitystä näihin vai onko on hoito ja seurantalinja ihan sama ja perustuu niiden muutosten laatuun. Kohdunpoistolla luulisi sen HPV:n sieltä häviävän kun ei ole kohdunkaulaa missä pesiä. Tosin kuten jo aiemmin puhuttu niin voihan se HPV aiheuttaa niitä muutoksia muuallekin.

Sitä en osaa sanoa pääseekö koko viruksesta välttämättä ikinä. Itselle koko muutokset oli melko yllätys enkä todellakaan osannut ajatella mistä koko viruksen olen voinut saada, mutta minullekin sanottiin että olen voinut saada sen vaikka nuorena ja se vaan on nyt aktivoitunut ja aiheuttanut muutoksia. Ja ilmeisesti samankin tyypin HPV viruksen voi saada uudestaankin vaikka sen olisi joskus sairastanut ja se olisi hävinnyt. Näitä asioita on tullut tässä pohdittua enemmänkin ja itse pelkään jääkö tästä joku sellainen pelko takaraivoon etten uskalla enää mitään suhdetta aloittaakaan. Ei ole tämän matkan varrella ollut mitkään petipuuhat millään lailla mielessä ja itse pelkään että tämä kokemus vaikuttaa niin ettei uuteen suhteeseen ehkä uskalla samalla lailla lähteä jos sellainen eteen tulisi kun nämä asiat kummittelee takaraivossa :/

Heippa taas. Olettekin varmaan kuitenkin lukenut ettå 80-90% suomen väestöstä saa jossain vaiheessa elämäänsä HPV tartunnan , valtaosa piilevänä. Joten ei elämää ja parisuhdetta sen vuoksi kannata pelätä eikä seksi elämää lopettaa. Meillä se vaan on aktivoitunut niin että on tehnyt muutoksia . Mun gynekologi sanoi hyvin että älä missään nimessä jää miettimään mistä se on tullut koska sitä tosiaan on niin paljon, eikä tee minusta sen huonompaa ihmistä. Eikä se että juuri mulla on tehnyt muutoksia tarkoita sitä että mun miehellä se olisi . Ei se ole holtittoman elämän merkki vaan jokaisen keho tosiaan toimii miten toimii 😉 Mä en sairasta ikinä flunsaa kuin nuhan kanssa , koronan sairastin hammassäryllä enkä ole juuri antibiiotti kuureja syönyt elämän aikana , eli mulla on hyvä vastustuskyky ja silti mun elimistö ei ole pystynyt vastustamaan tämän viruksen aiheuttamia muutoksia. Ymmärrän että sitä miettii ja pähkäilee kaikenlaisia asioita kun tällainen tulee elämässä vastaan . Mä olen vissiiin jo tämän vuoden aikana niin karaistunut kun isälläni todettiin eturauhassyöpä keväällä , sitten mun 13,5 vuotiaskoira lähti viimeiselle matkalle , appiukolla suoli syöpä ja tämä oma AIS niin ei sitä oikein enää jaksa miettiä mistä HPV on tullut.. Tästä vuodesta voisi sanoa että kaikki on paskaa paitsi kusi mutta nämä kun ovat niitä asiota joiden eteen ei pääse , tulee mitä tulee niin omakin ajatus maailma on pitkälti muuttunut. Koettaa olla huolissaan pikkasen vähemmän esim mun ei ole vieläkään tullut patologin tuloksia leikkauksesta , olen asian aatellut että joko siellä ei ole mitään ilmoitettavaa ja kirjaus omakantaan takkuaa tai sitten jos on niin onneksi on leikattu ainakin osa jo pois.. Enkä siis vähättele kenenkään murhetta , aina se on shokki kun oma terveys reistailee mutta kun tarpeeksi annetaan niin sitä koettaa jo elää niin että jos tämä kuitenkin on meidän viimeinen elämä 😉

Joutsen juuri tuo että osaa olla onnellinen siitä että ne on nyt saatu pois ja myöskin siitä että melllä ei ole syöpää,vaikka pimtasyöväksi kutsutaan. Itse olin hyvin onnellinen tästä tiedosta koska tietty sitä mietti et jos kuitenkin on invasiivista.. pienempi paha ,niin sanotusti.. Ja hyvä kun täällä on paljon erilaisia hoito tarinoita ja käsittääkseni jokaisen on hoidettu pois.. se on antanut voimia ja uskoa siihen että itsekin tämän kanssa selviän..

Niimpä. Olitko sä Annemari
Tyksin sairaanhoitopiirissä? Itse oo siellä.
Sulta siis poistettiin myös jo kohtu?
Ja ootan kans patologian tuloksista?
Itelle tulee jo perjantaina 3vk loopista ja en oo viel saanut tuloksia omakantaan mut lääkärillä ne taitaa mut taitaa tulla viiveellä tai vasta myöhemmin.

Ok niin muistelin että kirjoitit. Eli samassa sairaanhoitopiirissä ollaan.
Ite siellä majakkasairaalassa en oo käynyt kun pari krt. Ennen viel vanhassa naistentautien polikliniikalla. Sinne oli helpompi mennä. Ehkä tuli tutuksi kun kävin siellä synnyttämässä ja tän saman asian tiimoilta tutkimuksissa mut mitään ei löydetty silloin vaikka muutoksia oli..olihan se tietty onni et nyt lopulta tutkittiin ja otettiin koepalat vaikka ihmettelin miksei niitä otettu synnytyksen jälkitarkistuksesssa.
En aio enempää taas valittaa mut aion jokatapauksessa kysyä tätäkin lääkäriltä.

Ja anteeksi taas tupla viesti. Ensin näyttää ettei viesti lähde ja sit tulee 2 kertaan..

Joo itse en oo sen jälkeen soittanut kun kirjattiin omakantaan lääkäri et on 2x jo jutellut mun tilanteestani.
Vähän rupesi ärsyttämään ja se et lukee sanan syöpä ja ei sais ees kysellä mitä tää tarkoittaa.

No mut muuten ollut asiallista ja ystävällistä palvelua.

Miten muilla menee? 🙂

NeitiToivo, kauan sulla onkaan leikkauksesta nyt? Jännityksellä kyllä odotan omaa toipumista kun on tuo taapero ja vauva tuossa, huhhuh jännittää miten sitä selviytyy. Pari kolme viikkoa kyllä on apuja kotona onneksi.
Täällä ihan ok menee. Välillä asia on mielessä enemmän ja välillä vähemmän. Kyllä se kuitenkin koko ajan on tuolla takaraivossa.
Toivottavasti teillä muilla menee hyvin. Kiva kun tänne voi jakaa ajatuksia!

Vielä sen verran muista oireistani kun näistä kiputuntemuksista.

Rakko toimii jo paremmin. Edelleen tuntuu etten saa sitä kunnolla tyhjäksi, välillä joutuu ihan vähän päästä ravaamaan vessassa aina uudestaan että hätä viimein häviää. Olen yrittänyt treenailla niin että pidätän vessaan menoa mahdollisimman pitkään. Tämäkin on sillä lailla outoa että on parempia ja sitten huonompia päiviä. Kävin varuilta virtsakokeessa, mitään tulehdusta ei ollut. Lääkäri puhui siitä, että sinne on saattanut esimerkiksi rakon päälle vuotaa vähän verta mikä sinne kuivuu ja painaa vähän rakkoa ja häviää kyllä sieltä aikanaan. Tai näin minä ainakin asian ymmärsin.

Lisäksi mulla on tuo navan sisällä oleva haava melko punainen ja pullottava. Siinä ei varsinaisesti ole kipua mutta tuntuu siltä kuin ne tikit olisi ommeltu ehket jotenkin liian kireään. Katsotaan nyt miten se parantuu vai saako sitä lähteä vielä näyttämään johonkin :/ Siitä kyllä jää ruma arpi, muut ovat tosi siistejä. Onneksi se on tuolla osittain kuitenkin piilossa 🙂