-
Viestit
-
Hei kaikki,
joutsen: en valitettavasti tiedä yhtään vastauksia kysymyksiin, ja samoja joutuu itsekin toki miettimään, että eivät ole yhtään outoja kysymyksiä.
NeitiToivo: niinpä, olen aika pyörällä päästäni tästä HPV-asiasta tässä vaiheessa itsekin. Olet oikeassa että olemme hyvässä seurannassa. Minulla on jo leikkauksenjälkeiskontrolli tulossa kulman takana (ensi viikolla). Jos jatkossa ongelmia tulee, niin ne varmaan jäävät sitten kiinni aika varhaisessa vaiheessa.
Sen verran kerron omista patologian tuloksista (tammikuussa oli kohdunpoisto), että tauti oli lopulta invasiivista syöpää. En tiedä, oliko se ollut sitä jo ensimmäisen AIS-diagnoosin kohdalla syyskuussa, vai oliko kasvanut pikku hiljaa syksyn aikana hoidon kestäessä. Omasta tilanteestani kysellessäni ymmärsin, että kohdunkaulan kaapeen perusteella on vaikea patologin päätellä tarkasti, onko kyseessä AIS vai adenokarsinooma. Kaavituista soluista ei ilmeisesti oikein näe, onko tauti lähtenyt kasvamaan syvyyssuunnassa tms. Patologian tulokset kuitenkin jälkikäteen vahvistivat sen, että kohtua ei olisi voinut säästää mitenkään raskautta ajatellen. Kasvain oli niin ylhäällä ja se oli jo todella lähellä kohtua, joten mitään raskauteen tarvittavaa tervettä kohdunkaulaa ei oikein ollut jäljellä. Sillä tavalla tilanteeni on surullisuudesta huolimatta selvä eikä hoitomuodosta jäänyt mitään suurta hampaankoloon.
Hei kaikki,
Joutsen, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Ja varmasti on ihan normaalia että kaikenlaisia, hulluiltakin tuntuvia kysymyksiä siellä päässä pyörii. Valitettavasti minullakaan ei tarkkaa tietoa ole, googlen kautta tietysti tullut kaikenlaista luettua, mutta pitäisi varmasti tuntea viruksen ja solujen toimintaa paljon enemmän että osaisi vastata. Yleisesti ottaen kyllä sanoisin ettei minkään tällaisen viruksen tarvitse pelätä tarttuvan uimavedestä tai vessasta jne. Nehän tarvitsevat kuitenkin otolliset olosuhteet pysyäkseen hengissä, kehon ulkopuolella niitä ei ole. Tämä kuitenkin elää limakalvoilla ja tarttuu limakalvokosketuksessa. Ja itsessään HPV virus ei aiheuta syöpää vaan aina tarvitaan se joku muu altistava tekijä syövän syntyyn. Esimerkiksi pään ja kaulan alueen syövissä kai suurimpana riskitekijänä pidetään tupakointia tai runsasta alkoholin kulutusta. Tuosta lapseen tarttumisestakin muistan lukeneeni jotain mutta en nyt kuolemaksenikaan muista mitä artikkeli asiasta sanoi ja ymmärsinkö edes täysin jos tekstissä mennään hyvin tarkasti solujen molekyylitasolle. Hyviä kysymyksiä kyllä, täytyy itsekin kysellä lääkäriltä tuolla jälkitarkastuksessa.
RauhassaVaan,
Nii vakavako se muutos sitten olikin. No toisaalta sinun täytyy ajatella juuri niin että kohdunpoisto olisi ollut sitten edessä kuitenkin. Hyvä siis kun tehtiin nyt eikä tarvitse pelätä ainakaan sen leviämistä minnekään sinne kohtuun. Onneksi löytyi myös nyt niin selvisit näillä hoidoilla eikä muita liitännäishoitoja tarvittu. Varmasti on kaiken kanssa henkisesti sulateltavaa ja niitä ajatuksia tulee laidasta laitaan. Kaiken epätoivon keskellä muistetaan kuitenkin se että nyt ollaan kaikki terveitä ja kunnossa ja se on pääasia.
Kaikkea hyvää päiviinne
Tässä ote lääkärin sanelusta omakannasta:
Otetaan papa-näyte ja HPV-näyte. Tämän jälkeen etikointi. TZ2-3 tilanne. Etuhuulessa kello 12 muutama korostunut verisuoni ja ehkä hiukan etikkavaaleutta/jodinegatiivisuutta, tästä yksi biopsia. Vaginan puolella ei muutoksia. Tämän jälkeen kuulapihdillä ote portion etuhuulesta ja otan 9 cm kohtunäytteen, varsin kivuttomasti, tämä toiseksi PAD-näytteeksi patologille. Tämän jälkeen kierukanpoisto vierasesinepihdeillä helposti.Sitten hysterosonografia + ultraäänitutkimus: Hysterosonografiassa kohtuontelo laajenee hiukan, endometrium vaikuttaa ohuelta, ei polyyppiepäilyä. Myöskään myoomia en näe, ei askitesta, munasarjaseuduissa ei näy poikkeavaa, rakossa tilkka virtsaa, kuten kuuluukin.
Tuloksissa menee 5-6 viikkoa eli vielä olis muutama viikko, muutama pitkä viikko.
Toimenpiteestä tulee nyt 2 viikkoa, ja vieläkin kummallista vuotoa. Muutoin ei oikeastaan ollenkaan, mutta joka kolmas päivä kunnon lorahdus. Outoa… Soitin polille ja hoitaja epäili se johtuvan kierukan poistosta, mutta jos vielä viikon jatkuu, niin uusi yhteys.
Mulla oli siis mirena kierukka 10 vuotta… Lääkäri epäili senkin voineen aiheuttaa tulehdusta, mutta tuskin liittyy etikoimisen tulokseen… Kohdusta otettiin näyte, koska ollut paineen tunnetta. Tuo tunne kyllä hävisi samana päivänä, kun kierukka poistettiin. Monta muutkin outoa tunnetta hävisi sen mukana.
Aika isolta vaikuttaa tuo kohdusta otettu näyte… 9 cm. Onkohan limakalvoa vai mitä…
No nyt vaan odotellaan ja toivotaan, ettei mitään kovin pahaa olisi.
Ystävältä poistettiin joulun aikaan polyyppi kohdusta, ja nyt menossa kohdun ja munasarjojen poistoon. Ei ollutkaan hyvälaatuinen polyyppi. No, kevättä rintaan kaikille meille, kyllä se tästä. Kiitos vertaustuesta.Moi kaikille,
Liitynpä minäkin joukkoonne. Oma tieni johti tähän joukkoseulontojen kautta 2020 alkaen. HPV18 plussana ja papassa vuosien mittaan huononevia tuloksia (ASC-US -> ASC-US + AGC-NOS -> ASC-H + AGC-NOS). Lopullisena diagnoosina nyt AIS sekä LSIL. Osasin odottaa kumpaakin kolposkopiasta lähtien, sillä minulla näkyi useita selvästi värjäytyviä kohtia ja tuossa kohtaa jo tiesin loopin olevan edessä.
Syöpää enemmän on pelottanut kohdunpoiston mahdollisuus. Minulla AIS kuitenkin löytyi kohdunkaulan suulta ja saatiin hyvällä marginaalilla pois. Ylempänä kohdunkaulan kanavassa otetussa näytteestä löytyi jotakin muunnosta, mutta ei pahanlaatuisuuteen viittavaa. Näillä seikoilla loop on riittävä hoito tässä kohtaa. Jos kesän kontrollissa näyttää, ettei kaikkea AIS:a saatu pois, niin tällöin aletaan puhumaan kohdunpoistosta. Prosessissa odottaminen on melkeinpä pahinta. Hieman kohtuuttomalta tuntuu odotella hoitoaikoja ja tuloksia viikkokausia.
Hyvää talven jatkoa kaikille, koetetaan sinnitellä. 🙂
Hei Maisa,
Sen verran tuosta lääkärin sanelusta osaan tulkata, että tuo TZ2-3 tarkoittaa sitä, että muutosalue on osittain siellä kohdunkaulakanavassa. TZ (transformation zone eli muutosalue) ja TZ1 on täysin ectoservikaalinen eli siellä kohdunkaulalla,TZ2 osittain kohdunkaulaknavissa mutta se muutosalue saadaan kokonaan näkyviin ja TZ3 sitten osittain tai kokonaan kohdunkaulakanavassa eikä muutosta saada kokonaan näkyviin. TZ3 luokan muutoksissa se kaave otetaan käsittääkseni aina. Muutoin käsitän kyllä ettei tuon lausunnon perusteella ainakin näkynyt mitään vakavaa. Etikkavärjäyksessä on ollut jotain muutoksia kun on vaaleutta ollut. Mutta tuo koepalahan sen muutoksen luonteen sitten vasta varmaksi sanoo. Tuohon 9 senttiin en osaa arvata mitään muuta kuin että olisikohan se näyte otettu 9 cm syvyydestä, 9 cm näyte tuntuu kyllä hurjalta ajatukselta. Mitään järisyttävän pahaa sieltä ei kuitenkaan ole vastaan tullut, sinänsä ainakin tiedät ettei sieltä mitään kasvainta ole vastaan tullut.
Tuo odottaminenhan se joka välissä pahinta on. Sitä täytyy vaan yrittää keskittyä myös muihin asioihin ja löytää niitä positiivisiakin asioita mihin keskittyä ettei näiden asioiden ajattelu valtaisi ihan kokonaan. Ja sitten asennoitua vaan niin että pääasia että nyt on hyvässä hoidossa, oli se sitten tilanne mikä tahansa.
Martti,
Odottelu joka vaiheessa on pahinta. Se pelko mitä aina seuraavaksi tulee eteen. Mutta samaa sanon sinulle ettei niitä asioita voi jouduttaa vaikka kuinka asioita murehtii. Kannattaa yrittää siis löytää niitä positiivisia asioita arkeensa ettei nämä ajatukset valtaa kaikkea aikaa.
Ilmeisesti olet vielä suht nuori jos kohdunpoistoa ei ole väläytelty silloin kun se AIS löytyi. Nuoremmillahan tuo taipumus kuitenkin paranemiseen on parempi kuin vanhemmilla. Ymmärrän hyvin että pelottaa, varsinkin jos niitä lapsihaaveita vielä on. Mutta nyt täytyy vain toivoa että muutokset pysyy poissa sinulla noilla hoidoilla ja saat vain huokaista helpotuksesta.
Itselle lapset oli jo tehtynä ja kohdunpoisto on kyllä ollut parhaita asioita elämässä. Toipuminen meni hyvin, ei ole enää menkkoja eikä PMS-oireita. Nyt nautiskelen siinä mielessä huolettomasta elämästä. En koe itseäni mitenkään vähemmän naiseksi tai muuta.
Tsemppiä kaikille
NeitiToivo,
Sehän on juuri kuten sanoit. Asioita ei tosiaan voi jouduttaa, vaikka lyhyemmät jonot terveydenhuoltoon olisivat toivottavia. Tämän rumban alussa koetin etsiä kaiken tiedon, nyt olen pystynyt ottamaan rennommin. Nyt tilanteeni on mielestäni niin hyvä kuin voi olla. Ikää minulla on jo aika paljon, joten toiveet spontaanista paranemisesta taitaa olla toiveajattelua kohdallani, mutta lapsitoiveita kieltämättä vielä on ns. tässä viime metreillä. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla onko seuranta aina ensisijainen vaihtoehto kohdunpoiston sijasta, jos Käypä hoito -suosituksen mukaiset kriteerit täyttyvät. Pitkälti jokaisessa löytämässäni lähteessä puhutaan hoitona kohdunpoistoa, joten siihen olin itsekin varautunut ennen lopullisia tuloksia. Meitä näyttää täälläkin muutama olevan, jotka olemme seurannassa poiston sijaan,
Hyvä kuulla, että kohdunpoisto on sinun ja monen muun kohdalla ollut onnistunut vaihtoehto.
Hei Martti,
Kohdunpoisto taitaa olla se ensisijainen hoitomuoto jos lapset on tehtynä, näin ainakin olen lukemalla kaikkia lähteitä ymmärtänyt. Itseänikään ei sinne pakotettu toki, koko muutosalue saatiin loopissa hyvin marginaalein pois mutta tottakai sinne halusin kun sille kohdulle ei enää ns mitään virkaa ole eikä ainakaan pääse sinne ylemmäs syntymään mitään vakavaa mitä ei sitten heti huomattaisi. Lääkäri ilmaisi minulle asian niin että voidaan jäädä seurailemaan ja tehdä se kohdunpoisto sitten myöhemmin….mutta näihin varmasti vaikuttavat niin monet tekijät ja lääkärit arvioivat aina sen hoitolinjan yksilöllisesti. ja myös toiveita kuullen jos se on mahdollista.
Itselläni hoito kyllä järjestyi pian diagnoosin jälkeen. Siitä soitosta olin kahden viikon jälkeen leikkauksessa. Mutta noita patologien vastauksia on kyllä ollut hermoja raastavaa aina odotella. Ja kuten teillä joilla se katse kohdistuu sinne seurantaan vaikkei sitä poistoa ole tehty niin samalla lailla täälläkin ajatukset pyörii niissä tulevissa seurannoissa ja tutkimuksissa ja väkisinkin ajattelee että mitä sitten jos se HPV ei sieltä poistukaan, kuinka herkästi se lähtee sitten tekemään uusia muutoksia jne.
Mutta itse yritän ajatella niin että nyt ollaan ainakin hyvässä seurannassa ja kaikki varmasti huomataan ajoissa. Koko elämää ei voi elää peläten että jos jotakin tulee näiden asioiden tiimoilta. Elämässä voi tulla paljon pahempaakin. Yritän siis keskittyä kaikkeen muuhun 🙂
NeitiToivo,
Olet kyllä päässyt hurjan nopeasti kohdunpoistoon, kun olet jo parin viikon päästä päätöksestä ollut leikattavana. En toki tiedä, mutta voisin kuvitella nopeuden olevan hyvä, jos jokainen osapuoli on kohdunpoistosta varma. Mielenkiintoista kuulla, että kohdunpoistosta on puhuttu sinulle alusta asti, vaikka sitä ei oltaisi tehty heti. Kieltämättä tämäkin vaihtoehto on pyörinyt omassa mielessäni.
Minäkin olin aiemmin käsityksessä lukemistani lähteistä, että kohdunpoisto on aika standardi hoitomuoto. Siksi olin alkuun aika hämmentynyt, ettei kohdallani ehdotettu tätä. Mietiskelin vaikuttaisiko tähän myös löytyneen AIS:n tyyppikin (onko aggressiivisesti leviävää tyyppiä jne.), mutta enpä toki osaa varmaksi sanoa. Itselläni oli se onni, että loopin tehnyt ja nyt viimeiset hoitolinjat tehnyt lääkäri oli hyvä ja oli halukas vastaamaan kaikkeen, mitä keksinkin kysyä. Aiemmista en saanut oikein mitään irti.
Hei Martti,
Sen verran tarkennan, ettei poistosta oltu puhuttu minulle mitenkään alusta asti. Sitten kun loopin jälkeen diagnoosi varmistui siitä poistetusta palasta niin sen jälkeen tehtiin tuo päätös. Siihen asti siis menty ihan normaalia tietä, papasta löydösten vuoksi kolposkopiaan ja taas vähän huonompien uutisten kautta looppiin ja siitä sitten kohdunpoistoon.
Lukemani perustella se poisto herkästi siksi tehdään ettei taudin luonnollista kulkua täysin tunneta. Ja tosiaan niitä muutoksia saattaa syntyä sinne ylemmäs kohdunkaulakanavaan. Ettei siis syöpää pääsisi mihinkään kehittymäänkään eikä mitään jäisi huomaamatta.
Varmasti se suurin asia mitä pohditaan on se onko niitä lapsihaaveita vielä olemassa..Ja mitä nuorempi potilas niin voisi kuvitella että sitä suuremmalla todennäköisyydellä yritetään hoitaa sillä loopilla ja seurannalla. Sitten taas kun ajatellaan julkista terveydenhuoltoa ja sen kustannuksia, varmastikaan mitään leikkauksia ja toimenpiteitä ei tehdä ellei niille ole todellisia perusteita. Eli varmaankin leikkauksen hyödyt on hoitona kiistattomat kun niitä niin yleisesti tehdään.
Luotetaan kuitenkin niihin lääkäreihin että heillä on se ammattitaito ja tieto miten voidaan edetä. Ja olemme kaikki hyvässä hoidossa ja seurannassa. Siinä mielessä luotto tähän järjestelmään on hyvä ja kiitollinen olen kaikesta saamastani hoidosta.
Lääkäreiltä toki kannattaakin kysellä. Ne kaikki kysymykset vaan tuntuu pujahtelevan mieleen aina jälkikäteen ja siellä vastaanotolla ei vielä koskaan ole niitä kysymyksiä valmiina. Itselläni se on ainakin mennyt juuri niin.
Heipä hei taas! Kuukausi kulunut viimeisimmästä operaatiosta. Vielä ei tosin ole Papa tai biopsioista vastausta tullut. Kuumeisesti jatkan odottelua.
Aiemmin joku täällä kysyi, että onko minulle tehty joku kaave viime kerralla niin vastaus on kyllä on tehty. Näytepala otettu myös kohdun napukasta ja toki ultra ja muut kokeet. Tällä kertaa ei kuitenkaan loopattu.
Näin viime yönä unta, että minulla oli 3 vuotias lapsi nimeltä Lilja. Unessa oli mukava ja lämmin tunnelma, mutta ulos katsoessa ikkunasta oli harmaata. Värit kadonneet täysin. Oli herätessä jotenkin jännä olo. Itselläni ei siis ole lapsia, enkä tiedä olisinko valmis äidiksi. Silti huomaan, että alitajuntaisesti on pelko ja kaipuu. Uskon itse voittavani tämän taudin ilman kohdunpoisto ainakin toistaisesti, mutta uusiutumisen riski on tiettävästi olemassa. Viisaampana toki sitten, kun loputkin vastaukset saan.
Tsemppiä!
Hei vaan kaikki tutut ja uudemmat!
RauhassaVain, ikävää että sinun kohdallasi olikin sitten jo kyse invasiivisesta syövästä. Onneksi se on nyt saatu pois. Miten olet jaksellut? Tuleeko sinulle tuon myötä jotain lisätoimenpiteitä vai meneekö hoito jatkossa saman protokollan mukaan kuin mikä tämän AIS:n vuoksi tehdyn kohdunpoiston jälkeen?
Minulla toipuminen sujunut hyvin, ja nyt reilu kolme viikkoa leikkauksesta ei enää mitään tuntemuksiakaan ole jäljellä siitä että olisi leikattu. Normaalisti kaikkea jo teen, mutta kai vielä pitää jokunen viikko odotella ennen liikuntaharrastusten jatkamista. Minäkin sain jo patologin lausunnon ja poistetut kudokset oli puhtaat, mutta jotain mainintaa oli että reaktiivisia muutoksia kohdunkaulassa eli ymmärtääkseni HPV-tulehduksen jälkiä nämä siis. Todellakin vahvistui ajatus siitä, että kohdunpoistoon meno oli nyt minun kohdalla oikea päätös.
Tsemppiä tulosten odotteluun Tipuka! Isoja asioita sinulla mietittävänä. Hyvä että olet saanut aikaa pohtia lapsiasiaa ja toivottavasti nuo tutkimustuloksetkin mahdollistavat sen seurantalinjalla jatkamisen eikä kohdunpoistosta keskustelu olisi ainakaan vielä ajankohtaista.
Voimaa ja valoa kaikille!
Moikka, kolposkopiasta ja koepaloista 2 viikkoa, tänään tuli tulokset, vaikka sä sanottiin, että 5-6 viikkoa menee. Nyt sit taas vuosi odotellaan…. Kai tuohon voi luottaa, että tulehduksellista muutosta. Ehkä menen jo syksyllä yksityiselle…
Hpv virustesti positiivinen. Papa normaali. Sekä kohdunsuun koepalassa, että kohtunäytteessä tulehduksellista löydöstä. Molempiin vanhan kierukan poisto hoidollinen. Koska virustesti edelleen positiivinen seuraava kontrolli täällä naistentaudeilla vuoden kuluttua.
Tipuka,
Onhan nämä kaikki ajatukset varmasti ainakin alitajuisesti jatkuvasti läsnä. Ja kun se odottavan aika on aina pahinta, kerkeää käymään niin paljon erilaisia ajatuksia läpi. Alitajuisesti varmaan käsittelet unillasi kaikkia mielen asioita. Toivotaan todella että sinulla uutiset olisi pelkästään hyviä ja kaikki kokemasi tämän tiimoilta olisi takana päin.
Karoliin,
Mahtavaa kuulla että sinulla toipuminen on sujunut noin mutkattomasti. Nyt toivotaan jatkossa pelkkiä hyviä uutisia ja terveyttä 🙂
Maisa,
Varmasti ovat osanneet tulkita koepalojen ja papan tuloksista ettei tällä hetkellä huolta mistään isommasta ole. Hyvä tietysti että seurataan ja pääset kuitenkin sinne naistentaudeille uudestaan kunnolla tsekattavaksi. Nämä muutoksethan yleensä syntyvät melko hitaasti, varmaankin sen takia tuo vuoden aika arvioidaan sopivaksi seurannalle. Voihan olla että tulehdus on jotakin ihan muuta kuin löytyneen HPV:n aiheuttamaa. Ainahan toki voi käydä yksityisen kautta myös. Ainakin saa jotakin mielenrauhaa asiaan ja jos sitten jotakin pahentuvaa löytyisi niin ainakin ajoissa pääsee hoitoon. Ja onhan siellä aina lääkäri joka osaa vastailla kysymyksiin ja selittää näitä asioita. Odottavan aika on aina niin raskasta. Kannattaa silti yrittää keskittyä myös kaikkeen muuhun.
Aurinkoa päiviinne
Hei kaikki,
NeitiToivo, joo kyllä niitä positiivisia puolia pikku hiljaa tulee mieleen kun toipuminen etenee. Esimerkiksi ilman papaseulontaa tämä olisi kyllä päässyt paljon pahemmaksi. Ja ylipäätään se papakokeessa kiinni jääminen oli myös ihan hyvää onnea, tosiaan kun tauti oli niin kaukana ylhäällä.
Karoliin, onpa hyvä että olet toipunut noin hyvin leikkauksesta fyysisesti. Ihana kuulla! Ja se on myös tärkeää, että tulokset vahvistavat itselle sitä päätöstä jälkikäteen. Ettei jää katumista hoitomuodon valinnasta tai muuta. Minä olen vahvistunut nyt paljon, fyysisesti olen ihan kunnossa taas ja lääkärikin on antanut luvan tehdä kaikkea (kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli hyvin). Fyysinen vahvistuminen antaa selvästi voimia palautua myös henkisesti pikku hiljaa. Syövän seuranta on 6 kk:n välein ja parin vuoden päästä taitaa päästä papakokeen kautta pois seurantakierteestä, jos kaikki ok. Jotain seurannassa on eroja verrattuna AISiin mutta en tiedä, mitä, kun kuulin vain tämän oman seurantaohjelman. Liitännäishoitoja ei tarvittu (onneksi!!!! tätä sain jännittää jo yhdessä välissä, ei ollut itsestäänselvyys) ja ainakin minulle on kerrottu, että ennuste on hyvä. Henkisiä arpia tässä parannellaan, koska jotenkin tilanne käänteineen ja odotteluineen venyi pitkäksi, että henkiset voimavarat eivät ole vielä lähelläkään ennallaan. Totuttelen nyt uuteen normaaliin ”ai eikö mulla ole mitään lääkärin soittoja jota odottaa ja jossa voisi tulla taas huonoja uutisia”… Elämä odottelun jälkeen, kun toipumisessakin on suunta ylöspäin, on kyllä kymmenen kertaa parempaa kuin silloin valppaana ja pelokkaana puhelinta päivystäessä joidenkin tulosten varalta.
Martille tervetuloa mukaan keskusteluun!
Kaikille voimia ja valoa viikkoon!
Hei kaikille pitkästä aikaa! Kävin tammikuun alussa täällä ekaa kertaa pyörähtämässä. Sitten vaivuinkin niin synkkiin vesiin että oli pakko rajoittaa jatkuvaa surffailua asian tiimoilta. Kiitos kaikille, jotka minulle silloin vastasitte!
RauhassaVaan, hienoa lukea positiivisista ajatuksistasi vaikka henkinen toipuminen varmasti ottaa aikansa. Minulla tuli kyyneleet, kun luin tekstiäsi. Itse toivun parhaillaan kohdunpoistoleikkauksesta ja samaistun niin vahvasti tuohon puhelimen päivystämiseen pelokkaana. Patologin tuloksia taas odotellen. Tähän saakka vastaukset on aina olleet huonompia kuin oletettu. Valoisampaa kevättä kovasti toivon! Meille kaikille 🙂
Hei kaikille uusille ja vanhoille!
Monessa tekstissä mainitaan, että se odottaminen on pahinta ja näin se onkin. Koepalojen vastausten odottaminen on yksinkertaisesti kamalaa. Itselläni auttoi syksyllä se, että ajattelin aina selviäväni vain siitä päivästä joka oli meneillään…päivä kerrallaan-ajatuksella.
Itselläni tosiaan se tilanne, että kohdunpoisto oli syksyllä ja nyt keväällä ensimmäinen kontrolli. Kontrolli on päivittäin mielessä.
Mukavaa saada täältä vertaistukea vaikka tietenkään en tätä kenellekään toivo. Kaikille jaksamista!Minusta on aivan ihanaa kuulla kuitenkin kuulla näitä positiivisia ajatuksia ja nähdä kaikilta pikkuhiljaa sitä henkistä eheytymistä. Kaikillehan tällainen on iso shokki ja meillä kestää aikamme hyväksyä se ja itse hoidon jälkeen alkaa eheytymään. Kuten sitä olen yrittänyt painottaa niin olemme onneksi kaikki hyvässä hoidossa ja joskus tämä on meille kaikille taakse jäänyttä elämää. RauhassaVaan ja Tuulikki, kiitos siis että jaatte ajatuksianne.
Syksy, ajatukset on todella kovasti siellä seurannoissa. Itselläni ensimmäiseen kontrolliin on enää pari viikkoa. Yritän kovasti taistella niitä ajatuksia vastaan jos jotain taas löytyykin, mutta väkisin ajatukset sinne vaan vie. Minulle on ainakin tuotu itse toimenpiteen jälkeen joka kerta esille niin vahvasti sitä, että muutoksia saattaa sinne emättimeen syntyä ja siksi tehdään näin ja näin kun mitenkään on näistä seurannoista ollut puhe etten vaan osaa asian suhteen rentoutua. Toki hyvä on että rehellisesti kerrotaan asiasta ja tämän luonteesta ja mahdollisuuksista. Mutta taitaa olla että potilaana sitä itse herkästi valitsee sieltä sanoista ne mitä haluaa kuulla.
Toivotaan kaikille pelkkää hyvää ja terveyttä tulevaan 🙂
Hyvin sanottu NeitiToivo, että hienoa kuulla myös siitä miten elämä on kaikesta huolimatta jatkunut tän kaiken jälkeen ja toipuminen (niin fyysinen kuin henkinen) on alkanut.
Tsemppiä tosi paljon NeitiToivo ekaan kontrolliin. Mielelläni kuulen miten meni, jos haluat tänne kertoa. Mulla ei ole tullut vielä kutsua, mutta luulen sen olevan huhti-toukokuussa. Pelottaa valtavasti, mutta koitan selittää itselleni, että jos olisi jotain uusia muutoksia niin ne voitaisiin hoitaa. Toivottavasti se hpv olisi muuttunut negatiiviseksi! Pidän sulle peukkuja myös!Alkushokin laannuttua, kauhunsekainen odottelu on pahinta. En tule kyllä koskaan unohtamaan sitä hetkeä, kun lääkäri soitti loopin tuloksia. Ja sen jälkeisiä öitä. Kamalia. Kamalaa on tämä odottelukin, mutta nyt on edes jollain tavalla järki tässä mukana.
Tsemppiä NeitiToivo ja Syksy kontrolleihin! Toivon teille paljon voimia ja jaksamista!
Sellaisesta haluaisin kysyä, että miten teidän läheiset on tässä jaksaneet? Oma juniorini ottikin leikkauksen yllättävän raskaasti ja itkeskeli kotiuduttuani. Ensin sitä on täysin omassa mustassa kuplassaan ja nyt tajuaa kuinka vahvasti tämä vaikuttaa ihan koko perheeseen…
RauhassaVaan, ihana kuulla että sinullakin fyysinen toipuminen sujunut erinomaisesti ja henkinen eheytyminen myös lähtenyt alkuun. Vaikka harmillisesti tämä oli sinulla syöväksi asti ehtinyt kehittyä, niin onneksi se havaittiin jo varhaisessa vaiheessa, ja se on nyt saatu pois eikä liitännäishoidoillekaan ole tarvetta. Samaistun monilta osin noihin ajatuksiisi, nautin tästä että kaikki on vihdoin hyvin selkeää eikä enää tarvi odottaa peläten, että vieläkö tässä jotain ikävämpää selviää.
Tuulikki, tsemppiä leikkauksesta toipumiseen! Hyvä että olet tarvittaessa osannut rajata tiedon hakemista ja täällä käymistä. Minulla oli myös synkimmässä vaiheessa noin, että jouduin tämän ketjun lukemisen tauottamaan, kun tuntui että se osaltaan pahensi pahassa olossa vellomista. Enimmäkseen tämä on kuitenkin ollut valtavan tärkeä tuki tällä matkalla ja koko ajan on vahvana ollut tunne siitä, että en ole asian kanssa yksin.
Läheisiin on vaikuttanut siten, että toki jonkin verran ovat olleet huolissaan ja eniten varmasti silloin pahimman epätietoisuuden aikaan kun tutkimukset alkoi. Ehkä jo siinä vaiheessa heilläkin vähän helpotti, kun selvisi että kyseessä on ”vain” AIS eikä pahempaa. Tämä on kuitenkin hyvin hoidettavissa ja tämän jälkeen elämää on mahdollista jatkaa normaalisti. Lapsille voi varmasti olla hyvin pelottava kokemus, kun oman vanhemman terveys onkin yhtäkkiä uhattuna. Mulla lapset vielä sen verran pieniä, etteivät ole olleet juuri milläänsäkään.NeitiToivo, kiitos taas ajatuksistasi. Aina tekstejäsi lukiessa ihailen kykyäsi sanoittaa asioita ja tsempata meitä muita 🙂 Nuo riskit jää kyllä harmillisen hyvin takaraivoon pyörimään. Kai siinä on vähän sekin taustalla, kun tämän diagnoosin puolesta jo kuuluu aika pieneen prosentuaaliseen joukkoon, niin mietityttää että vieläkö sieltä joku pieni todennäköisyys kohdalle napsahtaa. Toivotaan sinulle vain pelkkiä hyviä uutisia tulevasta kontrollista! 🙂
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.