Sorry lontoonkielinen otsikko. Parempaakaan en keksinyt. Tarinani kaltaisia on kirjoitettu ja toivottavasti luettukin monia tällä palstalla.
Ihan perinteinen ERS. Sädehoio pari vuotta sitten Tays:ssa. Hoitovaste (tähän asti ainakin) oikein hyvä.

Yritän peilailla muiden vastaavan hoidon saaneiden kokemuksia ja ennakko-odotuksia hoitotapahtumista.
Ymmärrettävää on, että mielialat ovat maassa, kun syöpädiagnoosi ja kutsu SYÖPÄOSASTOLLE on kädessä.
Itselleni syöpäosastolle ensimmäistä kertaa meno oli suoraan sanoen vaikeaa. -Ehkä vaikeinta koko hoitoprosessissa. Kuvittelin mielessäni osaston, joka on maalattu ruumishuoneen tummin sävyin, ja jonka oven päällä lukee : Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. – Että henkilöstö olisi jotenkin yliempaattisen empaattista ja saattohoitajaorientoitunutta. Varmaan odotustilassakin soisi vuoroin Albinonin Adagio ja vuoroin Chydeniuksen Niin kaunis on maa. Itse olin tämän kuvan rakentanut syövän ansiokkaalla avustuksella. Ketään muuta en syyllistä.

Muutama syvä sisäänhengitys ja kohti synkkää SYÖPÄOSASTOA.

Mitä? Ihan tavallinen osastohan tämä on. Ovia ja ikkunoita, kiireisesti käveleviä hoitajia. Vuoroaan odottavat potilaatkaan eivät näyttäneet kuolemaantuomituilta hekään. Pikemminkin kuin olisivat olleet rokotusjonossa. Hetken kuluttua onkologi kutsui puheilleen. Ilman sen kummempia krumeluureja ja voivotteluja hän kertoi ennusteensa ja hoitosuosituksensa, jonka hyväksyin. Hetkeä myöhemmin hoitajien kanssa sovittiin jatkotoimien käytännön järjestelyistä. Tehokasta ja juuri sopivan ystävälliistä palvelua. – Jaa. Näinkös tämä meneekin, mietin. Ja oikeastaan juuri näin sen pitääkin mennä. Kotiiin lähtiessä ulko-ovella olo tuntui helpottuneemmalta kuin tullessa.

Sama ”Business as usual” menttaliteetti jatkui myöhemmin niin sädehoidoissa kuin toisessa onkologin tapaamisessakin. Syöpään ja syöpäpotilaisiin suhtauduttiin kuin kyseessä olisi ollut mikä tahansa sairaus.
Hauskana detaljina jäi mieleen sädehoitohuoneen katon omenankukka-aiheinen katto. -Se niistä ruumishuonesävyistä siis.
Vaikka oma tilanne ei juuri naurattanut, hieman meinasi naurattaa se, kuinka kummallisia ennakko-odotuksia saatoin kehittää.

Jokaisella on varmaan omat ennakko -odotukset, kuinka pahamaineisen saiirauden saaneeseen potilaaseen suhtaudutaan.

Olisi kovin hienoa lukea muiden hoitoja läpikäyneiden kokemuksia.

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2022