Esillä 20 viestiä, 101 - 120 (kaikkiaan 166)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #68203
    Riikka74
    Participant

    Toivottavasti vaimotkin saa tänne kirjoitella.. nyt vaan on pakko alkaa purkaa tätä vyyhtiä ja yritän sen ”nipistää” pieneen pakettiin vaikka tästä kauhean romaanin saisikin aikaan.

    Se perkeleen syöpä päätti sitten asettua myös mieheni 61-v mukaan. Alkukesästä sain miehen vihdoin ja viimein käymään verikokeissa ja samalla otettiin tuo PSA. Isällänsä oli aikanaan tuo tauti ollut, mutta ilmeisesti ”kilttinä versiona”. Sen kummempia oireita ei miehellä ollut, kuin yöllisten vessassa käyntien lisääntyminen.

    Elämä meni sitten uuteen uskoon heti seuraavana päivänä, kun ilmoitettiin että lääkäri haluaa tavata mieheni välittömästi. Yhdessä mentiin vastaanotolle kuulemaan mitähän siellä kokeissa mahtoi olla vialla. PSA oli 43,8 ja tutkimuksessa todettiin oikeassa lohkossa jotain kovahkoa. Heti kerrottiin, että kyseessä on syöpä ja koska arvot olivat korkeat, myös vahva epäilys oli sen levinneisyydestä. Reilun viikon päästä oltiinkin jo koepalojen otossa, luusto kartoituksessa ja tt kuvissa. Siitä sitten elettiin ”löysässä hirressä” vielä yli viikko, ennen kuin tulokset saatiin. Valtaisa helpotus oli kuulla, ettei luustossa eikä muuallakaan kehossa todettu etäpesäkkeitä. Gleason oli koepalojen perusteella 4+3=7 ja gradus 3. Samaan kyytiin aloitettiin Pamorelin hormoni pistoshoito ja lähete lähti eteenpäin HDR-braky+ulkoinen sädehoito suunnitelmalla. Urologi ei suositellut leikkausta, koska sen lisäksi tarvittaisiin vielä sädehoitoa+hormonihoitoa ja tästä asiasta oltiinkin yksi mieleisiä.

    Kun magneettitutkimusta ei oltu tehty piti siinä sitten käydä, ennen kuin päästiin hoito neuvotteluihin asti. Sen perusteella todettiin, että oikeassa lohkossa oleva isohko tuumori oli kasvanut kapselin läpi ja päädyttiin alkuperäiseen hoitosuunnitelmaan yhdistelmä sädehoidoista. Tietenkin tuo hormonihoito toi tullessaan ne kaikki ikävät haittavaikutukset kuumine aaltoineen ja mielialan heitellessä ylös alas sai mies mukaansa Venlafax reseptin. Se alkoikin tehota melko nopeasti ja vei mennessään terävimmän huipun noista kuumista aalloista ja mielialakin alkoi tasoittumaan.

    Ensimmäinen erä eli eka HDR-hoito takana, parin viikon päästä seuraava samanlainen ja sitten marraskuun lopussa alkaa ulkoinen 5-viikon mittainen sädetys (25 kertaa) ja näillä kaikilla pyritään parantavaan hoitoon. Tietenkin tuli lisäksi vitsaamista helpottava lääke sekä antibioottikuuri. Näillä eväillä siis elämää eteenpäin..

    Naimisissa on oltu yli 20-vuotta, lapset isoja ja jo lentäneet pesästä. Kerran on se tahdon sanottu niin myötä, kuin vastamäessäkin ja yhdessä tämä käydään läpi vaikka käsi kädessä. Miehen ensimmäinen reaktio sairaudestaan oli, että vaimo karkaa ja lähtee nuoremman miehen mukaan. Tätä mietti pitkästi ikäeromme vuoksi, kun n.16-v olen häntä nuorempi. Paljon olen saanut vakuutella etten ole karkaamassa mihinkään, ennen kuin olen saanut hänet siihen uskomaan että rinnalla pysyn.

    Paljon olen saanut osakseni ehkä vähän ihmetystäkin, kun yhdessä ollaan kuljettu kaikki tutkimukset ym. Itse pidän sitä itsestään selvänä, en kyllä yksin haluaisi kulkea tämmöistä polkua miksi mieskään haluaisi? Kuinkas paljon teillä muilla on vaimot/puolisot mukana kaikessa? Ollaan toki kaikki ihmiset erilaisia..

    Kovasti vielä mietityttää asiat, kun vasta hoitojen alussa ollaan kuinka mies ne kestää, tuleeko kauheita kipuja ym oireita ja saadaanko tauti näillä hoidoilla hallintaan vai tuleeko tästä vielä pidempi prosessi. Aika tietenkin näyttää miten se elämä etenee..

    Kiitos jos jaksoit lukea erään vaimon vuodatusta ja lujasti tsemppiä/voimia kaikille samalle polulle joutuneille! Periksi ei anneta!

    #68247
    Eegon1950
    Participant

    Tässä lueskellut noita muita viestiketjuja niin nyt tajuaa kuinka onnekas olenkaan ollut moniin muihin verrattuna, sitä vaan ei aina osaa antaa arvoa omalle tilanteelle. On tietenkin liian aikaista sanoa että kaikki on hyvin, leikkauksestahan on kulunut vasta kolme vuotta. Mutta hyvä näinkin, toivottavasti tilanne pysyy tällaisena jatkossakin.
    Tsemppiä kaikille joiden tilanne on heikompi.

    #68248
    Eegon1950
    Participant

    Riikka 74 On ihan hyvä saada naistenkin näkökulmaa tähän paskamaiseen sairauteen.

    #68310
    punarinta
    Participant

    Riikka 74; hienoa että olet tukemassa miestäsi. Voiko miehellä olla parempaa tukijaa kuin vaimo? No jostain syystä kaikki puolisot eivät osaa tai uskalla antaa tukea tässä miesten ongelmassa. Tämä keskustelupalsta kaipaa myös aktiivista keskustelua, jotta voitaisiin puhua vertaistuesta. Edelleen ihmettelen miksi wanhassa keskustelufoorumissa käytiin 100 kertaa aktiivisemmin keskusteluja? Muuten olen sitä mieltä, että psa-seulonta on aloitettava heti. Aluksi kaikki 40 – 60 vuotiaat tulee testata, ”nuorten” ers kun etenee nopeammin. Suomessa yli 900 miestä kuolee vuosittain ers:iin, Ruotsissa yli 2.400 miestä. Eikö jo pitäisi tehdä jotain? Vai pelataanko vain venäläistä rulettia ja katsotaan keneen osuu?

    #69131
    Eegon1950
    Participant

    Taas on puolivuotis katsastus tehty ja kaikki ok. Tai kaikki ja kaikki mutta enpä viitti enää marista joskus saavutetuista eduista menneet mitkä menneet. Koitetaan kuitenki taapertaa eteenpäin.

    #69142
    Eegon1950
    Participant

    Ajattelin että on aika kääntää viimeinen sivu tästä ” romaanista ” ja kiittää kaikkia tsemppi viesteistä ja myötäelämistä taistelussani. Nyt jatketaan taivalta eteenpäin ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
    Toivotan voimia ja positiivista mieltä kaikille jotka painivat tämän sairauden kanssa, mottona edelleen ” kyllä tämä tästä ”. Palataan asiaan jos jotain radikaalia tapahtuu.
    Kiitos.

    #69415
    Eegon1950
    Participant

    Vielä piti palata tämän jatkoromaanin pariin. Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä kun kävin korjausleikkauksessa ja asetettiin ns. slinga pidätyskyvvyn parantamiseksi.
    Arkisissa touhuissa ei enää edes muista että alapää oli joskus aivan holtiton ja ruiski silloin ku parhaaksi näki.Kahteen vuoteen en ole tarvinnut vaippoja kun ihan joskus poikkeustapauksissa.
    Nyt kesän myötä kun alkoi tuo pyöräilykausi niin siitä näköjään tuli se poikkeustapaus. Pyöräreissun jälkeen kun nousee satulasta niin sillon tuo värkki haluaa antaa muistutuksen menneestä ja ruikkaa housuihin sen verran että haitalle asti. En tiedä aiheuttaako pyörän satula jonkinlaista ärsykettä että mahdoton pidättää tuota ruikkausta. Kiusallinenhan tuo on, mutta aikaisempaan verrattuna hyvin pieni harmi. Olisi kiva kuulla miten teillä joille tämä operaatio on tehty, on muuttanut elämänlaatua.
    Oliko leikkauksesta sanottavaa apua vai menikö koko homma ns.reisille ?
    Pikku kasteista huolimatta hyvää juhannusta kaikille ja pidetään sepalus kiinni.

    #69714
    Eegon1950
    Participant

    Vielä piti palata asiaan vaikka tämä ei varmaankaan kuulu varsinaisesti tälle palstalle.
    V2016 todettiin ERS ja robottileikkaus siltä osin asiat on kohtuullisen hyvin slingan asennuksen jälkeen.
    Sitten tuli v2020 ja vaimon kanssa kävelylenkillä . Yht´äkkiä tunsin puristavaa tunnetta rinnassa ja yleistä heikotusta. Onneksi vaimon ” itsepäisyyden ” vuoksi hä tilasi pilliauton ja ei ku sairaalaan. Sielä todettiin että olen saanut infraktin ja diaknosoitiin sepelvaltimotauti.Seuraavana päivänä pallolaajennus ja nyt olo ok.Tieto siitä että kohtaus ei ollut jättänyt mitään pysyviä vaurioita sydämeeen oli huojentava.
    Nyt kun olen mielessäni tehnyt yhteenvetoa näistä sairauksistani niin täytyy sanoa että olen jossain mielessä ollut onnekas. Syöpä löydettiin asiantunteva lääkärin johdosta aikaisessa vaiheessa ja se ei ollut vielä levinnyt muualle ja näin säästyin pahimmalta.
    Sepelvaltimotaudin osalta siinä mielessä että kohtaus tuli lievänä eikä aiheuttanut pysyviä vaurioita. Sepelvaltimo tauti on yhtä kavala kuin syöpäkin että se hiipii pikkuhiljaa ja muutoksiin tottuu eikä niihin kiinitä sillä tavoin huomiota samoin kuin syöpäkin.
    Nyt sitten vaan odotellaan että mitä yllätyksiä luoja on vielä varannut tälle loppuelämän taipaleelle.

    #69912
    Eegon1950
    Participant

    Puolivuotis syynäys taas tehty ja psa tilanne hallinnassa. Nyt alkaa tuntumaan siltä että testeihin voi mennä jo ilman jännitystä. Leikkauksesta kulunut jo kuitenkin 4 vuotta. Eiköhän näillä eväillä selvitä jo maaliin saakka.
    Koronatonta syksyä kaikille.

    #69914
    Mies 48
    Participant

    Hyviä uutisia Eegon – mulla tuo PSA rumba vain jatkuu – myös kohta 4v leikkauksesta…

    #69915
    olli k
    Participant

    Tervehdys Egon! Olen tuolla omassa tarinassani kertonutkin viikon takaisesta slinga leikkauksestan, sinullahan leikkaus oli jo aiemmin. Onko pito pysynyt, entä oletko jatkanut sulkijalihaksen treenausta? Minä en ole nyt viikkoon, leikkauksen jälkeen vaippaa tarvinnut.

    #69916
    Eegon1950
    Participant

    Kyllä slinga on pelannu hyvin. Normaali oloissa en ole tarvinnut leikkauksen jälkeen vaippoja. Joskus poikkeustapauksessa laitan varmuuden vuoksi ohuen tippasuojan esim. pyöräillessä tai jos on tiedossa että wc:en ei välttämättä pääse just silloin kun on tarve.Joskus saattaa tula pikku tirahduksia mutta niitä ei pidä enää tuon vuoden kusisavotan jälkeen minään.Tätä tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tällä iällä tuota kovin vakavana rikoksena voi pitääkkään.
    Täytyy myöntää että lihasharjoitukset on jääny unholaan suurimpana syynä varmaan laiskuus ja toisaalta kun on tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Ei varmaan tekis pahaa vaikka välillä treenaiski.
    Kaiken kaikkiaan slinga paransi elämänlaatua ainaki sen 150 %.

    #71666
    Eegon1950
    Participant

    Puolivuotis PSA koe takana ja nyt se kylmä rätti rävähti päin naamaa. Arvo oli kohonnut 0,2 :een.Leikkauksesta kulunut nyt vähää vaille viisi vuotta. Tähän asti olin tuudittautunut siihen että tämä savotta on taakse jäänyttä elämää mutta ei se aivan näin mennytkään. Nyt roikutaan taas kesäkuuhun asti löysässä hirressä ennen ku pääsee kuvauksiin. Mieli on melko musta ja mietityttää että joko pitää alkaa ottamaan arkun mittoja. Olen yrittänyt kaivaa tietoja mitä vaihtoehtoja on tarjolla jos pahin toteutuu mutta niitäki näkyy olevan tarjolla monen moisia. Valitteppa niistä sitte maalikkona se paras vaihtoehto.
    Nord lab ilmoittaa tuon PSA:N vain yhden kymmenyksen tarkkuudella ,mikä se tarkka arvo sitten mahtaa olla ?
    Tilanne on sinänsä tuskallinen että kumenet nukkumaan tilanne on viimeisenä mielessä ja aamulla herätessä ensimmäisenä.
    Ei kai tässä ole muuta mahdollisuutta ku kärvistellä ja odotella mitä kesäkuun kuvauksissa kuuluu.
    Että näillä eväillä nyt mennään. Suomeksi sanottuna vituttaa.

    #71681
    hesari
    Participant

    Eegon1950, kirjoituksesi kosketti minua syvältä, koska sattumalta itselläni myös oli tänään samantyyppinen pysäyttävä kokemus.

    Kävin ylimääräisessä PSA-testissä Terveystalossa, lukema oli tänään 0,06. Tuntuu varmaan vielä hyvin pieneltä, mutta samanlaisia tunteita on nyt minulla kuin Eegon1950 kirjoitti edellä. Minullakin oli leikkaus vajaa viisi sitten ja kaksi vuotta sitten kävin 33xlisäsädehoidossa, kun arvo viimeksi nousi. Sen jälkeen arvo on ollut aina HUSin ilmoittamalla tavalla alle 0,05.

    Nyt taas, jos nousu jatkuu ja on todellista, sädehoito on varmaankin käytetty keinona loppuun? Onkohan kukaan täällä saanut toisen kerran lisäsädehoitoa ja onkohan se yleensäkään mahdollista? Entäs milloinkahan on turvauduttu hormonihoitoihin?

    Mieli on aika matalalla. Kieltämättä minullekin tuli ajatuksia omista hautajaisista ja miten jos en näekään enää vuosia lastenlasten kasvua. Ei näin saisi ajatella, mutta näistä ajatuksista ei pääse nyt eroon.

    On tämä todella tauti, missä nyt mennään vuoristorataa ylös ja alas. Jotenkin tuntuu nyt, että kohdallani joudutaan menemään pitkän kaavan mukaisesti kohti loppua enkä näköjään voi sanoa, että savotta olisi kohdallani näköjään koskaan ohi.

    Onhan tässä tietysti jokin epävarmuustekijä mittauksissa myös sinullakin Eegon1950 kuten minullakin. Oletko ajatellut mennä vielä yksityisesti johonkin muuhun labraan? Tämä voisi antaa mielenrauhaa ja antaa tarkemman mittaustuloksenkin.

    Ei muuta kuin tsemppiä ja kestämistä Eegon1950 ja myös muillekin ers-polun tallaajille hyvää keväänjatkoa.

    #71682
    jukarhu
    Participant

    Eegon1950 & hesari

    No johan nyt veljet uutisia tänne lykkäsitte. Molempien polkua olen tällä palstalla seurannut ja ihan hiljaiseksi vetää tämmösen, toistaiseksi kivettömän polun kulkijan. Tältä pirulta, ei todellakaan kukaan ole turvassa.

    Paljon olen ERS-veljiä, viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tavannut ja heidän kanssaan jutellut sekä viestitellyt. Joka ukolla tauti on todella omanlaisensa ja hyvin henkilökohtainen. Yhdelle toimii hoito kerralla ja toiset sitten joutuvat sakkokierrokselle. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton. Työkalupakista lääkäreiltä löytyy erilaisia vaihtoehtoja.

    Onkologin vastaanotolle olisi kyllä hyvä päästä ja saada tämänpäivän uusilla kuvantamis menetelmillä selvitetyksi, missä päin kehoa tuo piru PSA:ta rakentelee. Uudet merkkiaineet ovat paljon herkempiä tänä päivänä ja pystyvät paikantamaan hyvinkin pieniä esiintymiä. Eegonilla on tuo sädehoito kortti vielä käyttämättä. Hesari, jos ymmärrän oikein, on tuon option jo käyttänyt. Molemmilla PSA-lukema on vielä pieni, tosin kun pohjalla on leikkaus niin eihän se saisi mitattavaksi tulla.

    Lutentium herkkyys kannattaisi ehkä noiden kuvantamisten yhteydessä selvittää. Sitten keskustella onkologin kanssa eri vaihtoehdoista ja kysyä vielä toiselta onkologilta ns. ’second opinion’ Kun sitten on paletti tiedossa olisi ehkä hyvä kysymys lääkärille ’mitä sinä tekisit jos tässä minun housuissasni istuisit?’

    Potilashan sen valinnan viimekädessä joutuu tekemään. On kuitenkin hyvä tietää vaihtoehdot sekä niiden hyödyt ja haitat ja laittaa sitten omat toiveet avoimesti pöydälle.

    Tsemppiä teille molemmille ja onnea seuraavan option valintaan. Kun valinta on tehty, niin sitten nokka pystyyn ja olemassa olevilla eväillä, elämässä eteenpäin.

    Näin miettein, kaikesta huolimatta, valoa kohti.

    #71686
    Arttu70
    Participant

    Hei ystävät,

    onpa meillä nyt samanlaisia huolenaiheita. Minäkin sain Hesarin tapaan täydentävän prostatapesän sädehoidon (tammi-helmikuussa 2020). Tämän vaikutuksesta psa laski tasolle 0,02 jossa se pysyi nyt huhtikuun alkuun asti, kunnes nyt indikoi jälleen nousua. Kirjallisuuden mukaan kaksi perättäistä nousevaa mittausarvoa saavutettuun alimpaan hoidonjälkeiseen psa-arvoon (Nadir) indikoi suurehkoa biokemiallisen uusiutumisen riskiä, jonka rajana nykyisin taidetaan pitää tuota tasoa 0,2. Tämä taso lienee valittu osittain myös siksi, että pienemmillä arvoilla harvoin nykykuvantamismenetelmillä vielä löydetään mainittavampaa. Harvapa meistä kuitenkaan haluaisi jäädä odottamaan jatkotoimenpiteitä vasta sen jälkeen, kun pöpöä on kasvanut lisää ja riski leviämiselle lisääntynyt.

    Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ”jukarhu” eli ”second opinion” kannattaa käydä kysymässä. Yliopistolliset sairaalat nojaavat yleensä aina ”Käypähoito” -suosituksiin eli mitään ei haluta tehdä, ennekuin tuo taso 0,2 ylittyy. Varsinkin sellaiselle, jolla kyseessä on ärhäkkä syöpä, tuo lähestymistapa tuntuu kuitenkin ahdistavalta. Kaikkihan me kuitenkin haluamme vielä tavoitella kuratiivista ratkaisua eikä odotella taudin mahdollista leviämistä.

    Tuo yksityinen Docrates taitaa kuitenkin olla se taho, jolla on eniten kokemusta proaktiivisista hoitomenetelmistä eli lyödään pöpöä lujaa jo ennenkuin se leviää. Joo, tiedän privaattipalvelujen olevan tyyristä suhteessa kunnallisiin palveluihin, mutta meidän kaikkien terveys on korvaamatonta ja pelkän ”toisen mielipiteen” -hakeminen ei montaa saturaista maksa. Ainakin itse pohdin erittäin vakavasti tätä väylää, jos psa-nousu jatkuu.

    Tsemppiä kaikille ja nautitaan kaikesta huolimatta myös kevätauringosta!

    ps Olen myös mielenkiinnolla lukenut tutkimuksia tuohon uuteen Lutetium-hoitoon liittyen, josta jukarhukin mainitsi. Se on täsmähoito, jossa psma:lla ”leimattu” radioaktiivinen molekyyli ohjautuu psma:ta muodostavaan syöpäsoluun aiheuttamatta haittaa muille kudoksille. Tätä on käytetty toistaiseksi levinnyttä eturauhassyöpää sairastavien lupaavana uutena hoitomuotona, mutta nyt keskustelu on virinnyt myös sen osalta, voitaisiinko se ottaa hoitomuodoksi jo selkeästi aikaisemmassa vaiheessa.

    #71693
    Mies 48
    Participant

    Tsemppiä kaikille – olemme näköjään kaikki tuon 20%-osassa jossa syöpä ”uusiutuu”… Minun tarinani on hyvin samantapainen (leikattu 4v sitten. PSA nyt 0,15…) – ja pää on kyllä aika kovilla kun ajatukset juoksee tämän ympärillä kokoajan…

    Luittehan minun stoorini ja lääkärini kommentit alkuvuodesta, aika selkeätä ja huojentavaa tietoa (kuolleisuus vain 1-2% luokkaa)?

    #71695
    Zip
    Participant

    Tervehdys,

    Minulta poistettiin eturauhanen 2017, marginaalipositiivisuutta 24 mm, kahdessa imusolmukkeessa oli tautia, 4+3. PSA jäi koholle 0,6, salvage sädehoito ja 4 kk Enanton kuuri siinä sivussa.

    PSA laski muutaman kuukauden aikana 0.2 ja pysyi siinä vuoden, puolitoista, laski jopa 0.1:een. Lähti siitä sitten nousemaan pikkuhiljaa, kun oli 0.4 aloitettiin Bikalutamid 150, PSA tippui ensimmäiseen kontrolliin mennessä 0.2, tässä pysyi puolisen vuotta, laski 0.1 ja siitä sitten pikkuhiljaa taas nousemaan.

    10 kk Bikalutamidin aloituksesta, arvolla 0,4 otettiin PSMA-PET-TT kuvaus, välikarsinasta löytyi 2 kpl syöpäistä imusolmuketta, koot 5×8 ja olikohan toinen 5×6 mm. Ovat pahassa paikassa, isoa suonta ja henkitorvea lähellä ja ensimmäinen kommentti oli, ei voi sädehoitaa, mutta asiaa arvioidaan vielä. Onneksi sädehoitoa kuitenkin harkittiin ja päädyttiin stereotaktiseen hoitoon, siinä hoidetaan suurella annoksella, muutaman mm. marginaalilla kuvantamisohjatusti.

    5 kerran sädehoito oli nopeasti ohi ja kolme kuukautta hoidosta otetaan PSA ja sitten nähdään, missä mennään. Bikalutamidia syön edelleen. Julkisella puolella on hoidettu ja olen tyytyväinen hoitoon.

    #71705
    hesari
    Participant

    Hei vaan kaikille palstakavereille.

    Kiitos kaikista kannustuksista, myötätunnosta ja vertaistarinoista. Täällä huomaa tosiaan, ettei ole yksin ja toisaalta täytyy todeta, että olen itse ollut tähän asti kohta viisi vuotta onnekas (jos näin voi ilmaista) verrattuna moniin kohtalotovereihin.

    Sain taas asiantuntevia neuvoja mm. jukarhulta ja myös Arttu70 mainitsi lutetium-hoidon. Syvennyin itsekin aiheeseen, kiitos vinkistä. Ajatukset vain jatkuvasti pyörivät samaa rataa mahdollisen uusiutumisen ympärillä. Vaimokin on saanut osansa, kun hermot ovat olleet kireällä. Siitä on paha mieli itselläni myös. Täytyy nyt vetää oikein syvään henkeä, rauhoittua ja ymmärtää todella läheisten tärkeä merkitys ja tuki nyt.

    Päivitän samalla tarinaani myös. Kirjoittaminen helpottaa myös oloani, kun lähdin nyt yksin mökille rauhoittumaan ja yritän täällä unohtaa ikävät asiat enkä vaipua itsesääliin kuten nyt aiemmin vähän tein. Niin kuin jukarhu hyvin kirjoitti : ”Nokka pystyyn ja olemassa olevilla eväillä, elämässä eteenpäin”.

    Yritin tänään siis saada HUSilta ylimääräisen psa-testin varmistaakseni Terveystalon psa-arvon. Soitin HUSin urologian poliklinikalle ja sieltä hoitaja ilmoitti, ettei uutta testiä tehdä. Perusteena, että arvot vaihtelevat eri laboratorioitten välillä. Ihmettelin, että niinhän se tietysti on, mutta tällä teidän omalla logiikallanne Terveystalosta saamani arvo voi myös olla yhtä hyvin suurempikin eikä kuitenkaan asiaa haluta varmistaa.

    Itse psa-testi on halvimpia perustestejä, mitä on olemassa ja en ole kuin yhden kerran pyytänyt ylimääräistä testiä viiden vuoden aikana. Nyt vain ei onnistunut millään eikä hoitaja lähtenyt mitenkään viemään asiaani eteenpäin lääkärille. Yleensä olen saanut hyvää palvelua HUSilta, nyt taisi olla kiireinen tai huono päivä siellä? Tuntui vain pahalta, kun annettiin ymmärtää, että pyydän liikoja.

    Sitten seuraavaksi hoitaja ehdottikin soittoaikaa lääkärille 5.5., kun en antanut periksi. Otin sen vastaan. Lopuksi kiitin ajasta ja sanoin, että ”nyt lähdenkin sitten Mehiläiseen varmistaakseni arvoni, kun teillä siellä ei nyt onnistunut” (jälkeenpäin ajattelin, että toivottavasti ei ollut liian pahasti sanottu, oli vaan ihan pakko silloin möläyttää). Pitihän vähän palautetta antaa ja kävinkin sitten tosiaan Mehiläisellä tänään. Pääsin sinne heti ja nyt odotellaan tuloksia.

    Psa-asia vaivasi minua niin paljon ja pyöri mielessäni koko ajan, että oli pakko saada vertailuarvo saman tien. Olen huomannut omassa tautihistoriassani, ettei asioihin kannata jättää puuttumatta itse ajoissa. Kohdallani seurattiin vain vuosia syövän kehittymistä kunnes oli jo melkein liian myöhäistä.

    Aktiivisemmalla hoitoihin ohjaamisella säästettäisiin yhteiskunnan varoja ja resursseja huomattavasti, ei pelkkä seuranta paranna tautia (kuten kohdallani). Psa-testi voisi olla ”pakollinen”, ilmainen ja vapaaehtoinenkin seulontatestaus esim. työterveydessä miehille tietystä iästä alkaen taudin havaitsemiseksi aiemmin.

    Hyvää keväänjatkoa (nykyisestä säästä huolimatta) kaikille saman polun kulkijoille ja kirjoitellaan.

    #72070
    Eegon1950
    Participant

    No niin nyt on roikuttu kaks kuukautta löysässä hirressä. Tänään oli urologin vastaanotto jossa käytiin kaks viikkoa sitten tehtyjen kuvauksien tulokset läpi. Sieltä tuli positiivista palautetta ” ei levinnyt ”. Tulos 0,2 ei ollut noussut keväisestä testistä. Nyt seurataan muuttuuko lukema. Konsultaatio Oulusta pyydetty tarvitaanko jatkossa hormoonihoitoa ja sädetystä. Sitä nyt odotellaan sitte. Urologi lohdutteli ettei tilanne näytä ollenkaan pahalta.
    Taidan ottaa juhannuksen ja tulosten vuoksi kunnon kännin. Samalla hyvät juhannukset kaikille kohtaloveljille.
    PS. urologi kertoi että entisen 0,2 hälytysraja on noussut 0,5 leikkauksen jälkeen.

Esillä 20 viestiä, 101 - 120 (kaikkiaan 166)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.