-
Viestit
-
Viime kuukausien ajan olen kaivannut vertaistukea. Syöpäyhdistyksen kautta en saanut vertaistukihenkilöä ja aloin jo kuvittelemaan, että olen ainoa lajiaan eli keski-ikäinen nainen, jolle tuli kohdunkaulan adenokarsinooma -diagnoosi noin 3 vuotta sitten. Annoin luvan radikaalille leikkaukselle, jossa poistettiin munasarjat, kohtu ja kohdunkaula. Muita hoitoja ei tarvittu. Olen kipuillut sen kanssa, ettei minulla ole lapsia. Olen potenut syyllisyyttä ja häpeää.
Löytyyköhän täältä kohtalosisaria ja tukea?
Hei.
Saat täältä hyvää vertaistukea, joten liity remmiin.
Varmaan huomasitkin, että myös adenokarsinoomalaiset kirjoittelevat eri ketjussa. Itsekin lueskelen naisten syöpäryhmää laidasta laitaan, vaikka olen ”vetskariryhmää” (30 cm arpi + hakaset munasarjasyövässä).Suosittelen lämpimästi Syöpäsäätiön kuntoutuskursseja, siellä tapaa aivan kasvokkain saman kokeneita.
Se tosiaan on raskasta, että samalla akuutin syöpävaiheen kanssa joutuu suremaan lapsettomuutta.
Vaan paistaa se päivä risukasaankin, usko minua!Hei Rae,
tuntuupa hyvältä, kun kirjoitit. Toivon kipinä syttyi, kun nyt tiedän, etten ole ainoa. Luin jostain ketjusta adenokarsinoomasta, mutta aloitin tämän ”oman” keskustelun, jottei tule hirveästi väärinymmärryksiä. Onhan se tietenkin eri asia, jos joku on saanut vasta tietää sairastavansa adenokarsinoomaa kuin se, että se on jo leikattu. Minulta se saatiin leikattua pois enkä tarvinnut muuta hoitoa. Leikkaus tehtiin tähystämällä, joten sain siitä 5 pientä arpea, joista yksi on navassa piilossa. Vähän erilaista kuin sinun arpesi. Minulla tosin on pitkä arpi navasta alaspäin (se tuli siitä, kun paksusuoleen tuli tulehdus ja kirurgi leikkasi n. 20 cm:ä pois paksusuolesta ja tyhjensi paiseen). Miten olet pärjännyt arven kanssa?Kävin Syöpäsäätiön sopeutumisvalmennuskurssilla ja tykkäsin siitä kovasti. Kämppiksen kanssa pidämme yhteyttä puhelimitse.
Voin sanoa tähän kohtaan, että en ole enää akuutissa vaiheessa, vaan käsittelen tapahtuneita. Onneksi löysin tämän keskustelufoorumin.
Vaikka olen lukenut ja kirjoittanut eri viestiketjuun, olen hämilläni. Ajatuksia pörrää kuin ampiaispesässä. Jokaisen tekstin, jonka olen lukenut, on sivuuttanut omaa kokemustani jollain tapaa. Ja kuitenkaan ei.
Kirjoittelenpa tänne huvikseni, jotta saan ajatukseni ulos. Kun mietiskelen tapahtuneita, tulee väkisinkin ajatus, että kyse on suuremmasta asiasta kuin pelkästä fyysisestä leikkauksesta tai syövästä. Jokin ajatusteni perukoilla häälyy, mutten saa sitä kiinni. Se taitaa liittyä naiseuteen, seksuaalisuuteen ja äitiyteen. Jokin monimutkainen ajatusrykelmä. Mutta siinäpä se kehittyy.
Täällä yksi jolta poistettu kaikki.sairastuin 2022 kontrolli seuraava 13.7
Paniikki iskée kun lähestyy tuo päivä . Hyvin olen voinut, jotenkin en uskoisi että syöpä on ollut. Mutta salakavalaa,ei oireita.Pysäkillä olin tiedosta ja sairastumisesta silloin keväällä 2022. ONKO KOHTALO TOVEREITA UUDELTAMAALTA
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.