-
Viestit
-
Hei vielä linkin piti olla tämä, en saanut muokattua:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/taistelemalla-tata-tautia-ei-selateta-minna-sairastaa-parantumatonta?utm_source=Rita+ja+Aki+Manninen+laittoivat+lapsihaaveet+j%C3%A4ihin%3A+%22Harkitsemme+tv-ohjelmaa+lapsettomuushoidoista%22+-+Me+Naisten+uutiskirje+9.6.2017&utm_medium=email&utm_campaignHei Undine ja muut!
Joo, totta, syöpään liittyy tuo epävarmuus. Kai ihmisellä on taipumusta tarpeeseen löytää syy kaikkeen ja vastaus. Hoitoihin suhtauduin itsekin sillä tavalla, että ne pitää sietää. Toisaalta ajattelin, että pitää olla kiitollinen, että saa nämä hoidot, koska jos tauti uusisi niin se hoito ei kuulemma enää tehoakaan sitten samalla tavalla. Suoneni kestivät kanyylin laittamisen ja kaikki 6 hoitokertaa. Henkisellä puolella minäkin tarvitsin tukea ja otin/ otan sitä kiitollisena vastaan, vaikka kovaa työtähän se psyyken puolella on tuo terapiakin. Ilman terapeuttia ja kirjoittamista en olisi saanut sisäistä kaaostani selvitettyä, minkä sairastuminen toi.
Hyvä tuo linkki , jonka laitoit. Kova on Minnan tarina, mutta hänellä on kyllä positiivinen asenne elämään. Ei mieti kuolemaa vaan suunnittelee tulevaa. No, kyllä hänelläkin varmasti on omat vaiheensa ollut.
Lisäksi joskus kuulee ihmisiltä lauseen, että ” kaikella on tarkoituksensa”. Sitä en kyllä allekirjoita. En usko, että vakavalla sairastumisella on jokin tarkoitus tai onnettomuuksilla. Siis jos joku kuolee/ vammautuu syöpään tai onnettomuuden seurauksena. Toki kaikesta voi myöhemmin ajan kuluessa oppia jotain hyvää, mutta en usko että kaikella on tarkoituksensa. On asioita, jotka vaan tapahtuvat. Joku selviää paremmin joku huonommin. Se on sitten mm. siitä tuurista kiinni.
Kiitos linkistä, Undine. Olipa hyvä juttu! Toimittaja oli antanut sairastuneen puhua ja sairastunut puhui fiksusti.
Olet myös oikeassa tuossa analyysissasu, että läheiset ja ympäristö eivät halua kestää epävarmuuden ja huonon arvan mahdollisuutta. Minua ainakin loukkasi, kun kertoessani syövästäni, jotkut kyselivät ruokailutottumuksistani ja muutenkin etsivät syytä sairastumiseeni. Toisin sanoen tahtomattaan syyllistivät minua.
Onneksi kukaan ei ole kakaissut minulle tuollaista älyttömyyttä kuin ’kaikella on tarkoituksensa’! Prkl ei olisi silloin enää riittänyt kirosanakseni! 🙂
Syöpätaistelu mielestäni on sitä, että löytää itsestään voimat kestää sairastumisen ja hoidot. Henkisellä puolella ihmisellä pitäisi siis olla voimia kestää sairastumisprosessi. Mitä se sitten pitää sisällään? Sisua, kestävyyttä, uskoa ja toivoa paremmasta. Keskeistä mielestäni onkin se, että miten ihminen sitten saa pidettyä mielensä sellaisena, että uskoa ja toivoa paremmasta riittää? Siihen varmasti vaikuttaa ainakin sairauden ennuste. Kyky käsitellä tunteita on mielestäni myös tärkeää. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa myös lähipiiri. Vaikeita asioita ja varmaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, miten tästä koko prosessista selviää. Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita.
En tiedä mutta ihmeen hyvin selvisin syöpä jutusta suurin helpotus oli kun pääsi operaatioon suhteellisen nopiaan mutta silloin kun tuli takapakki tuntui välillä epätoivoiselle mutta kuitenkin jollain tapaa sitä luotti sisimmässään että kaikki menee hyvin.Nämä suolistosairaudet on meidän elintasosairaus esim. afrikkalaisilla ei ole ummetusta eikä refluksi ongelmia johtuen siitä että heidän ruokansa on kuitupitoisempaa ja niin hän se meidänkin suolisto tykkää jos syö vihanneksia jne.Tuohon sinällään en ota kantaa jos jostain sanotaan tai joku sanoo voittaneensa syövän onhan se oikeus heilläkin omanlaiseensa mielipiteeseen.Mullehan ei tarjottu sykoloopin palvelua liekkö ja tietysti olisin pyytänyt jos olisi tuntunut siltä ja ehkä tässä auttoi läheisten tuki ja että jaksoivat kuunnella.
Niin se on että isojenkin asioiden keskellä tai juuri siitä johtuen pieniltäkin vaikuttavat asiat paisuvat omassa mielessä suunnattoman ärtymyksen lähteeksi kuten juuri tuo otsikon lause. Eli samansuuntaisia ajatuksia itsellä; tulee mieleen että johan on huono ihminen jos ei syöpäänsä saa voitettua omalla taistelullaan. Eipä siinä taistelut auta jos ei hoidot tehoa.
Samoin pitää itseään tsempata tuon toisen vaateen; ajattele positiivisesti -osalta, että pystyy lausahduksen antamaan jatkaa matkaa pysähtymättä välille, siitä toisesta korvasta ulos. Ei tuota diagnoosia niin poitiivisesti pysty ottamaan ja siihen suhtautumaan, tahtoo sitten syyllistää itsensä siitäkin ettei nyt varmasti parane kun on negatiivinen.
Toki eipä ihmiset sitä pahalla tarkoita, ja kukin suhtautuu omalla tavallaan; ei se väärin ole jos kokee taistelleensa ja voittaneensa syövän vaikka se minulle kalskahtaakin toisella tavalla korvaan.
Jatketaan nyt vielä muiden sanontojen osalta yhtenäistä linjaa; yksi mikä sai pinnan palamaan viime lauantaina on tuo; ”Sitä saa mitä tilaa” ja jatkeena tuo Myyn mainitsema ”Kaikella on tarkoituksensa”. Että sitä voi jostain ottaa niin itteensä että savu vaan korvista kohoaa, kun alkaa soveltaa näitä sitten omalle kohalleen joka asiassa.
Hei Vilja!
Mukavaa lukea sinunkin ajatuksiasi. Tuo sana ” positiivisuus” on todella yksi niistä, jotka saavat ärsytyksen päälle. Minulle, kun sanottiin ensi kerran ” ole positivinen” niin oli lähellä, etten heittänyt laukulla kyseistä ihmistä. Sairauden alkuvaiheessa, kun mieli on erityisen hauras ja herkkä, niin jos joku tuli minulle sanomaan, että ”ole positiivinen” niin se tuntui kyllä todella ymmärtämättömän ihmisen sanoilta. Alkuvaiheessa tunteeni myllersivät ja menivät vuoristorataa ja nimenomaan negatiivisia tunteita. Vihaa, surua, pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta, yksinäisyyttä. Ei kukaan halua tätä sairautta itselleen. Tällaisessa tilanteessa ihminen mielestäni kaipaa eniten lohdutusta ja myötätuntoa eikä typerää lausetta ” ole positiivinen”. Kuten sanoitkin, niin ihminen voi helposti syyllistää itsensä kun ei ole/ jaksa olla positiivinen. Eikä minun mielestäni tarvitsekaan olla. Tuntuuhan tuo sairastuminen hemmetin pahalta! Hyvähän se tietysti on, että ihminen pystyisi säilyttämään uskon ja toivon paranemisesta eli olemaan siinä mielessä positiivinen. Itselläni se oli/ on mahdollista. Oma syöpäni on varhaisvaiheen löydös. Ainakaan toistaiseksi se ei ole uusiutunut. Edellä mainittuun positiivisuuteen vaikuttaa mielestäni diagnoosi eli onko syöpä levinnyt vai ei, onko parantumaton syöpä tms.
Hei Undine
Minun mielestä olet aivan turhaa huonolla omatunnolla sen vuoksi, ettei syöpäsi ollut levinnyt. Kyse kun on juuri siitä, että toisilla on huono tuuri elämän arpajaisissa ja toisilla vielä huonompi. Ole vaan iloinen, että selvisit syövästäsi ns. hipaisulla… Ai millä hipaisulla? Kyllähän sinulla vaivaa ja kipuja oli ennen diagnoosia ja ei se syöpäleikkauskaan ihan pikku juttu ole. Että ole vain iloinen siitä ”vain” huonosta tuuristasi 🙂 Hyvää juhannusta sinulle, läheisillesi ja kaikille muillekin. Erna
Hei Vilja,
Lueskelin tuossa toisen viikon takaisia kirjoituksia, kun oli tässä sellaista aikaa. Sen verran vielä paluu tuohon sanontojen ihastuttavaan viidakkoon, että ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä asiaa esim. näin: Millaisia voivat enää ollenkaan olla sellaiset ihmiset, jotka päästävät suustaan tuon ”sitä saa mitä tilaa” ja tekevät lisäksi keksinnön aprikoimalla ruokavalion oikeaoppisuutta?! Äly hoi – mutta on jo jättänyt. -Miska
Kiitos Erna !
Kun aika kuluu, huomaan itsekin, että iso asia on syöpä elämässäni. Ja isoja reaktioita se herättää muissakin. Olin vähän aikaa sitten saunomassa ns terveiden kanssa. itsekkään en ole aivan tottunut vatsani arpeihein, oli outoa huomata miten muiden naisten katseet vaivihkaa etsiytyivät arpiin. Ei pahalla, uskon, vaan taitavat näyttää vähän pekottavilta, kun pystyarpi halkoo leveänä koko vatsan ja sen lisäksi on tähystysten ja umpeen laitetun avanteen jäljiltä melko näkyvät arvet. (Itseäni harmittaa lähinmä symmetrian puute: jos koko vatsa piti merkata, niin miksei vähän tyylikkäämmin? No, mustaa huumoria.)Kun katson vatsaani, tiedän ettei jäänyt hipaisuksi tämä sairaus. Ja kun tiedän että se on sitä mullekin, olen ajattelemattomille ihmisille alkanut huomauttamaan siitä, että ajattelematon kommentti pahoittaa syöpäsairaan mielen. Viimeksi tuossa samaisessa saunaillassa naiselle, jonka mielestä sairaus aina jotenkin johtuu ihmisen omista ajatuksista ja toiminnasta. Sanoin etten todellakaan usko syöpäni syntyneen ajatuksistani, ja että hänen ajatustapa syyllistää sairaat sairaudestaan. Sanoi ettei koskaan ole ajatellut asiaa niin. Pyysi sitten anteeksi. Ehkä hön jopa oikeasti oivalsi jotain.
Hyvää juhannusta sinullekin Erna, ja kaikille rakkaillesi. Ja myös kaikille muille.
Hei Undine ja muut!
Kyllä ihmiset osaavat sitten sanoa tosi ajattelemattomasti, että sairaus johtuisi ihmisen ajatuksista ja toiminnasta. Käsittääkseni sitä ei lääketiede ole vielä keksinyt, mistä syöpä tulee. On vain arvailuja. Itsekin olen joskus uskonut ( ennen sairastumistani), että syöpä liittyisi ihmisen mielenterveyteen. Sitä en koskaan sanonut missään ääneen. Enää en itse sairastuttuani syöpään ajattele niin. Toisaalta tuntuisi aika kummalliselta, että sairaus johtuisi ihmisen ajatuksista ja toiminnasta. Entä vastasyntyneet, jotka sairastuvat syöpään? Onko heillä ajatus ja toiminta aiheuttaneet syövän tai heikko mielenterveys? Miten vastasyntynyt, joka ei osaa puhua, olisi aiheuttanut omalla ajattelullaan syövän?
Minäkin olen huomauttanut epäasiallisesta kommentista joskus jollekin, joka sanoi mielestäni ajattelemattomasti minulle syövästä. Minusta oli hyvä, että sanoin asiasta ja itsellekin tulee parempi mieli, kun asiallisen fiksusti mainitsee toiselle, että kaikkea ei kannata sanoa syöpäsairaalle.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.