No heipä vaan kaikille. Uusi foorumihan näyttää erittäin hyvältä.
Elikkä tässä vähän tausta tietoa. Sairautena laajalle levinnyt paksusuolen syöpä. Sairaus todettu Joulukuu 2014. Vuosi 2015 meni lääkehoidoissa mutta tauolle lääkkeistä marraskuussa 2015. Töihin palasin parinviikon päästä lääkkeiden lopetuksesta. No ei se elämä sitten loppunutkaan vaikka alussa siltä tuntui. Tällä hetkellä viettelen vuoden 2015 kesälomaa ja kelithän ovat mitä mainioimmat.
No parin viikon päästä loma loppuu ja samalla on taas kontrollikäynti. Jälleen saa odotella hermostuneena mitä tuleman pitää. Toiveet on korkealla koska olo mitä mainioin, lukuunottamatta lääkehoidoista jääneitä pikku vaivoja.
No tämä foorumin osa on aina ollut melko hiljainen mutta rustailen tänne pikku hiljaa tarinaa. Kysyä saa jos on kysyttävää, vastaan jos osaan.
Jaahas mitähän sitä kirjoittelisi.
Hoitohan alkoi sillä että heti kun tauti havaitti ruvettiin kiireellä suunnitelemaan leikkausta joka sitten hylättiin ensimmäisten kuvausten jälkeen. Sittenpä tulikin tuomio, lääkärin sanoja lainaten, Tautisi on edennyt parantavan hoidon ulottumattomiin ja siirrymme elämän laatua parantavan hoidon piiriin. No loppu mitä lääkäri sanoi on hämärän peitossa, lause jäi kyllä niin napakasti päässä pyörimään. Emännän kanssa sitten kun päästiin autolle niin ruvettiin miettimään että mitähän se lääkäri oli sanonut kun molemmilla pää tyhjänä. No siinä molemmat muisti onneksi eripätkiä lääkärin sanoista joten saatiin kasaan se mitä oli sanottu. Lääke hoidoille siis. Kolmea eri myrkkyä sitten aloin saamaan, oxiplatin, avastin ja capesitabine. Kaksi ekaa tippana ja cape tabletteina. Onneksi en saanut mitään pahoja sivuvaikutuksia, lievää pahoinvointisuutta ja suolitoimi miten sattui.
Mutta nyt kävi Emännän mahti käsky, pois koneen äärestä ja kauppaan, joten liikkeelle siis 🙂
Jatkan tätä tarinointia kun taas ehdin.
Mutta kaikille hyvää kevään tuloa, kaikesta huolimatta.