Hei, sain KLL-diagnoosin elokuun lopulla -19. Kontrolli on tulossa marraskuun lopussa. Sain äskettäin myös astma-diagnoosin. Olo on kohtalainen, mutta väsynyt koko ajan kun teen sataprosenttista vuorotyötä. Kovasti mietityttää työajan lyhennys, kuntoutukset ja yleensäkin jaksaminen tulevaisuudessa. Olen 53-vuotias nainen. Näytän terveeltä, mutta väsyneeltä. Olen ymmälläni kun diagnoosin saamisen jälkeen elämäni on sisäisesti muuttunut, mutta ulkoisesti ei. Minulta ei enää useinkaan kysytä kuinka voin ym. Jostain syystä sitä hieman odotankin. Olen alkanut kyseenalaistaa ihmissuhteitani, käperryn sisäänpäin ja vain perheen merkitys tuntuu tärkeältä. Työterveydestä saamani tuki on ollut hyvää.
Toivoisin kommentteja muilta KLL-potilailta elämän muuttumisesta. Ja suhtaudutaanko meihin potilaina, suhtaudummeko itse itseemme potilaina? Tämä on hämmentävä sairaus.