-
Viestit
-
Heipä vaan kaikille.
No nyt on kesälomat vietetty, 7 viikkoa ilman lääkkeitä. On ollut mukavaa nauttia ns normaalista elämästä, Italiassa käyty ja siellä 7 päivää ihmetelty, käyty vesuviuksella ja pompeijissa. Reissu meni todella mukavasti, ei mitään vaivoja tai ongelmia. Ilma lempeät 27- 30 astetta.
No nyt sitten eilen taas alkoikin tiputukset ja kestikin ennätykselliset 11 tuntia. Hieman hidasta oli toiminta, liekkö lomaltapaluu shokki ihmisillä päällä. Yksikin välihuuhtelu kesti puolitoista tuntia. Normaalisti vähän yli puolituntia. No hyvin kaikki meni tauosta huolimatta, ei tullut ongelmia vaikka sitä vähän jännitinkin. Uusi lääkärikin ilmestyi ihmettelemään ja päädyttiin aikaistamaan CT-kuvaukset ensiviikolle jotta päästään katsomaan mitä on tapahtunut sitten toukokuun. Mukava tapaus, hyvä kuuntelija.
Jatkuvasti syötävät antibiootitkin meni vaihtoon, kun kävi niin että kiireessä jäi lomalla parina päivänä ottamatta ja epämääräiset huimaus kohtaukset lakkaisivat, ja jatkuivat heti kun jatkoi lääkkeen ottoa. Loma matkalle en lääkeitä ottanut ja ei ollut mitään vaivoja. Loman jälkeen sitten taas niitä otin ja huimaus kohtaukset palasivat. Lääkärille kun asian kerroin niin oli samaa mieltä että vaihtoon menee. Pirullisia tälläiset ongelmat kun et niitä tippahoidon aikana voi huomata kun muutenkin outoja vaivoja tulee.
Mutta tälläistä tänne. Hiljaista on täällä ollut, mutta nythän oli kesä.
Ei muuta kun kaikille hyviä vointeja ja sitkeyttä.Hei Kangasalan Ukko ja muut, jotka tietävät että syöpä-diagnoosi ei enää poistu, vaan otetaan kaikki hoito vastaan ja jarrutetaan tautia.
Mukava kuulla Kangasalan Ukko, että kesäsi on mennyt hyvin ja olet uskaltanut jopa ulkomaanmatkalle! Toivottavasti saat kuvauksesta hyviä uutisia.
Mun kesäni on mennyt jatkuvissa lähes viikottaisissa sytostaattitiputuksissa, se vie noin kaksi päivää viikosta vähän toipumisessa, mutta ne viisi muuta päivää + taukoviikon olen todella elännyt kesää ja nauttinut joka hetkestä jopa sateesta ja tietysti läheisistäni. Pieniä reissuja olen tehnyt kotimaassa, lentoja en uskalla ajatella. Nyt loppukesällä ja saa tuoreita marjoja, vihanneksia ja hedelmiä, niitä olen ahminut.
Tänään taas tiputuksessa, se kesti 2,5 tuntia, eli kohtuu aika eikä tullut sähellyksiä pullojen/letkujen kanssa. Pieni siilitukka on kasvanut, mutta se on aika hentoista, mutta pysyy päässä. Kun olen vahvoilla olen jo muutamia kertoja esiintynyt ”siilinä”, kun tuo peruukki tuntuu niin kuumalta, vaikka se on kyllä muuten hyvännäköinen. Erilaisia huivi-virityksiä olen tehnyt. ”Siilinä” ollessa saan kyllä huomiota, vaikka en sitä varsinaisesti halua.
Tiputuksen jälkeen nukkumaan en enää ilman unilääkettä ryhdy, yksi pikku pätkissä nukuttu yö ja yksi kokonaan valvottu yö riitti. Nyt otan unilääkkeen aina syto-tiputuksen jälkeen myöhään illalla niin saan noin viisi tuntia unta, seuraava yö menee taas normaaliunella 9-10 tuntia.
Tälläistä ihan mukavaa kesää mulle kuuluu. Yksi tiputus vielä tulossa ja sitten syyskuussa TT-kuvaus ja siitä arvio, mitä kuuluu kolmen hoitosyklin (3 kuukauden) jälkeen ja mitä tehdään jatkossa. Syyskuussa tulee vuosi sairastumisesta keuhkosyöpään, pitäisköhän tuota selviytymisvuotta juhlia?
Heipä vaan kaikille.
Mukava kuulla että kesästä olet saanut nauttia, toivomme että saat syksyn kuvissa hyviä uutisia. Itselle tuli erinomaisia uutisia, kaikki kasvaimet pienentyneet.
Pääkasvaimesta ei enään saatu kunnon kuvaa, maksan kasvaimet pienentyneet edelleen ja imusolmukkeiden kasvaimet pienentyneet. Lisäaikaa on siis tullut.
Hoitotoimii hyvin, hauskaa tässä oli kun lääkäri muistutti vielä että, ”kai sinä ymmärrät sen että tauti on parantumaton”.Uutena uutisena tuli se että lääkäri sanoi että vastedes lääke tauot voivat olla enintään kaksi kuukautta jonka jälkeen kasvaimet uusivat, ennen oli puhe puolenvuoden tai pidemmistä tauoista. Nyt sitä jatketaan kaksi ja puoli kuukautta vahvoilla lääkkeillä ja sitten aletaan keventään lääkitystä. Olo on ollut yllättävän hyvä, antibioottien vaihto todella auttoi.
No nyt sitä on sitten pitänyt pohtia että koittaisiko sitä töihin paluuta vielä, vai jäisikö sitä työkyvyttömyys eläkkeelle. Kaksi syöpälääkäriä on nyt sanonut että hae sitä eläkettä, mutta itsellä olisi vielä vähän hinku töihin vähän rahaa tienaan. Lääkäri kyllä sanoi että eläkkeen läpimeno on varma koska tauti on parantumaton ja jatkuva lääkitys tarpeen. Töissä ovat jo suunnitelleet kevyempiä töitä ja sinne olisin erittäin tervetullut. No siinä on mulle ollutkin niin pohtimista että oikein päätä kivistää. Pitäneen vielä syöpälääkärin mielipidettä kysyä kevennetystä työstä. No syyskuun lopussa on kolmikanta neuvottelut joten siihen mennessä asia on päätettävä.
Mutta sellaista tänne, kaikki sujuu ihan kivasti vaikka kelit on aika viileät.
Ei muuta kuin jaksamisia kaikille.
Hei vaan kaikille!
Onpa mukavaa kuulla Kangasalan Ukko, että hoidot ovat tehonneet ja kasvaimet alkaneet pienentyä. Tuollaiset uutiset antavat virtaa lisää jaksaa käydä läpi hoitoja. Sinäkin olet jo suunnittelemassa töihin menoa mieluummin kuin eläkeukoksi rupeamista. Hienoa kuultavaa.
Itsellä kesä meni hoidoissa juostessa viikon kahden välein. Tämän kuun alussa oli kontrollit ja kävi selville että etäpesäkkeet ovat pysyneet ennallaan, ei siis kasvua eikä pienentymistä. Hoitoja jatketaan ainakin kuuden kerran verran. Onneksi olen sietänyt hoitoja ihan hyvin. Ei ole ollut pahoinvointia eikä muuta ikävää sivuoiretta, ainoastaan väsyttämään tuppaa välillä milloin enemmän ja milloin vähemmän.
Ainoa muutos on että minulle laitettiin viikko sitten laskimoportti tiputuksia varten. Omat suonet alkavat olla sen verran huonoja ettei aina tahdo löytää kunnollista suonta mihin tippaneulan voisi laittaa. Portin laitto oli loppujen lopuksi pikku juttu. Rintaa ihon alle se laitettiin ja siihen pistetään sitten neula tiputusta varten.Aurinko paistaa niin lämpimästi vielä, että taidan lähteä tuonne ulos vähän raitista ilmaa haukkaamaan ja katsomaan mitä kohentamista piha vielä tarvitsisi. Mies tuolla pihalla leikkaa nurmikkoa viimeisiä kertoja tälle vuodelle.
Ei kun jaksamisia kaikille. Pidetään lippu korkealla ja käännetään nenä kohti uusia haasteita.
Hei kaikille!
Syksyä mennään edelleen lenkkeillen eteenpäin.
Kuvaustulos oli, että muutoksissa ei etenemistä eikä paranemista. Tiputuksia jatketaan vielä ja sitten taukoa ja mietitään miten jatketaan, oisko jotain erilaista rohtoa, joka purisi paremmin.
Pitkän sytostaattihoidon jälkeen (5 sykliä) olisi toivonut parempaa hoitotulosta, mutta tällä mennään. Mieli aika matalana vaikka yleiskunto sinällään on vielä hyvä.
Nyt ei mulla muuta asiaa, koitan jaksella. Pelkkään positiiviseen ajatteluun en usko näin vaikeissa taudeissa, minusta on tärkeää myös saada surra, kun on menettänyt terveytensä.
Hei vaan kaikille.
No eläke äijäksi tässä nyt aletaan, neljä lääkäriä suositellut asiaa ja viimeisimpänä työterveys lääkäri. Kai se nyt täytyy uskoa kun noin moni suosittelee. Tänään olisi taas tippapäivä, taitaapi olla kolmanneksi viimeinen, sitten taas ihmetellään mitä sitten tehdään.
Hoidot etenee kohtuu hyvin, suun limakalvot ottivat tällä kertaa itseensä. Mukava kuulla kuitenkin että teilläkin on taudin eteneminen pysähtynyt. Itsellänikin on ollut tuo laskimoportti jo puoli vuotta, kyllä olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Tiputuksista tullut mukavia kun suonet ei huuda apua ja ei tarvi etsiä sopivaa suonta. Pieni pistos vaan kun tippa kiinnitetään porttiin.
No sellaisia tänne, kai sitä täytyy mennä syömään aamupala ja lähteä sitten viettämään päivä tipassa.
Ei muuta kuin jaksamisia kaikillle.
Hei vaan kaikille!
Tervetuloa Kangasalan ukko meidän eläkeläisten joukkoon. Siitä ne ”oloneuvoksen” päivät alkavat.
Ylihuomenna minullakin olisi tippapäivä. Vielä kolme tiputusta sen jälkeen. Marraskuussa sitten kuulemaan onko lääkkeestä ollut apua ja mitä viisaat ovat seuraavaksi keksineet. Vai ovatko keksineet mitään. No sen näkee sitten.
Ei tässä tämän kummempia. Tsemppiä kaikille kohtalontovereille!
Terve taas kaikille.
Kiitoksia vaan, tästä ne oloneuvospäivät alkaa. Kyllä tässä pari päivää meni totutellessa ajatukseen, On se nyt kuitenkin mukavaa että pääsee nämä oloneuvos asiat kokeileen vielä kun energiaa riittää ja kuntoa vähän on. Hyvä puoli on myös se että ei nyt jatkossa tarvi ajatella työhön paluu mahdollisuutta vaan voi täysillä keskittyä hoitojen läpi käymiseen, kuitenkaan unohtamatta elämästä nautiskelua.
Tippa menikin taas niinkuin ennenkin , jatkosta lääkärin kanssa keskusteltiin ja päätettiin mennä vahvoilla lääkityksillä niin kauan kuin kasvaimissa pienenemistä tapahtuu. Sitten kun ne lakkaavat pienenemästä niin kevennetään lääkitystä. Hyvät on siis suunnitelmat.
Sellaista tänne, jatketaan siis eteenpäin.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.