-
Viestit
-
Ajattelin aloittaa uuden ketjun näistä metastaaseista(levinnyt pesäke). Lyhkäsesti oma tarina näin:
2018 rintasyöpäleikkaus elokuussa, sytot 6 kpl ja 30 sädetystä keväällä 2019. Hoidot menivät uskomattoman hyvin, pystyin käymään töissä ja urheilemaan, erittäin helppo rintasyöpä vaikka toki kasvain oli 3,5 cm ja se mib(en muista) prosentti 40%, her negatiivinen. Minua kuitenkin kuvattiin TT:llä sytojen puolessa välissä koska oli havaittavissa syöpämarkkereita vielä (kuulemma ihan normaalia) mutta tämän johdosta tiesin, että vuositarkastuksessa kuvataan taas. Olin kuitenkin tuuduttautunut onnelliseen tilaan ,kaikki on hyvin kun keväällä lääkärikin onnitteli, että olet terve.
Syyskuussa oli kuvaus ja lääkärin vastaanotto lokakuussa. Menin ”rutiinitarkastukseen” kuulemaan niitä näitä, pohtimaan kuinka hyvin menee ja kuinka hyvin voin kun lääkäri sanoikin, että sinulla on luustoon edennyt rintasyöpä (ilmankos omakanta oli ollut kiinni, enkä päässyt lukemaan mitä radiologi oli sanonut)mutta nämä metastaasit uinuvat, ovat rauhaisia. Nyt sinua vaan seurataan tarkemmin, seuraava tt taas tammikuussa. Mielessä takoi vaan mitä helvettiä sä puhut, kuulen sanoja, ei voida parantaa, mutta vielä ei tehdä mitään, jos herää, lääkitys muutetaan. Loppu vastaanotto meni sumussa. Parin päivän päästä laitoin Noonaan (maailman ihanin aps tällä hetkellä minulle, kiitos HUS) viestiä, että mitä tarkoittaa että uinuu, että siis ollut alusta asti minulla, nyt vaan hoidot tuoneet ne esiin (hyvä vaste ns). Eli olen siis edelleen syöpäpotilas, olen vaan tämän reilu vuoden ollut tietämätön siitä? Vastaus tulee, lääkäri soittaa sinulle.
Lääkäri soittaa, ensimmäiset sanat: minulla on hyviä uutisia sinulle, nämä metastaasit uinuvat. No en saanut oikein vastausta kauan ne uinuvat, mitä sitten tapahtuu. Toistaiseksi Tamofen lääkitys on sinulle riittävä. Ok, jos olen voinut näin hyvin näin kauan jo syövästä, mennään tällä, kai ne voi uinua vuosia. Pitää vaan olla yhteydessä jos tulee luustokipua. Kyselen, miltä se tuntuu, miten tiedän onko lihaskipua vai luustokipua. Ja mitä sitten tapahtuu, 2 viikkoa käynnin jälkeen, minua rupeaa juilimaan etureidestä, polvista, nilkasta. Laitoin ensin jumpan piikkiin, mutta ei ole kyllä ennenkään. Muutaman päivän päästä laitoin viestiä, että pitäiskö olla huolissaan, en ole enää tehnyt mitään, mutta juilii. Lonkka ei kyllä ole kipeä, mutta käveleminen on sellaista niiavaa. Soittivat minulle, pystytkö ottamaan peruutusaikoja vastaan, niin aikaisetaan tammikuusta. Tietenkin ja pian olin jo verikokeessa ja taas tt:ssä ja lekurissa.
Lääkäri totesi, että yksi kolmesta (lonkka, selkäranka ja joku nikama) on aktivoitunut. Kysyin, että tarkoitatko että herännyt. No ei nyt sitä tarkoita, mutta lonkan metastaasin ympärillä ei ole kalkkia niin paljon kun noiden muiden uinuvien(näin ymmärsin kansankielellä selityksen) että nyt aloitetaan xgeva luustopiston kerran kuussa( ja 2 kalkkitablettia päivässä) ja lisäksi zoldax piikki, koska hormonituotantoa vielä näyttäisi jonkin verran olevan ja se pitää saada alas. Äksät tulee nyt kerran kuussa ja jossain vaiheessa kolmen kuukauden välein, zoldax kerran kuussa (kai niin kauan kun todetaan että estrogeenit tarpeeksi alhaalla) Magneettikuvaus on ensi viikolla (halutaan nähdä metastaasit paremmin kun TT:ssä) ja lonkkaan tulee sädetys, (4 krt) ensi viikolla jo eka.
En varsinaisesti huomaa mitään eroa(piikit maanantaina), ehkä kävely on helpompaa, mutta juiliminen on jatkuvaa. Maatessa lepokipua ehkä vähän enemmän. Otan yöksi panacodin, joskus päivälläkin kun rupee särkemään. Vaan se särky…En tiedä onko mulla sitten niin kova kipukynnys, vai kestänkö vaan. Jatkuvasti tunnen että jalkaa juilii, jomottaa, mutta kyllähän sen kestää. Öisin kyllä saattaa juilia enemmän, hieron silloin jalkaa. Tunne on ehkä sama kun on juossut maratonin ja jalat on yöllä levottomat perussärystä, voisi tehdä mieli kävellä koko ajan.
Onko sinulla metastaaseja? Sellaisia mitä jo hoidetaan siten kun heränneitä, vai onko uinuvia? Miten xgeva piikki on vaikuttanut jos olet sitä saanut? Mitä muita oireita esim ja onko Zoldax kokemuksia?
Auora Borealis, tässä sinullekin tarkempi vastaus, en viitsinyt sitä Kian ketjua täyttää tällä tarinalla. Kerro tähän myös sun metastaaseista.
Sohvi, Hienoa, kun aloitit uuden ketjun. Itsekin olen miettinyt, ettei näitä oikein viitsisi Kian ketjuun, kun menevät vähän sivu aiheen.
Vitsi kun odotan, että pääsen näkemään lekurin, kiinnostaa niin kovasti tää uinuminen. Tosin lääkärin aika tuli eilen postissa, on vasta kolmas helmikuuta. En nyt edes tiedä tuleeko hoitotauko maanantain sytojen jälkeen, vai jatketaanko vielä.
Tamofeniä söin minäkin viisi vuotta, sitten oli vielä viisi vuotta jotain muuta, jonka nimeä en juuri tähän hetkeen muista. Zoldaxia mulla ei ole ollut, mutta voiskohan johtua siitä, että oma hormonituotanto on jo loppunut. Edellisen syövän jälkeen jossain vaiheessa poistettiin myös munasarjat ja kohtu. Ja siitä, että hoitokäytännöt muuttuu vuosien saatossa, ensimmäisestä syövästä kun on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Liekö uinunut siitä asti.
Ennen Xgevaa mulla oli olkapään kipua öisin, piikitysten ja sytojen myötä se on helpottanut. Parin viimeisen piikityksen jälkeen on ollut muutamana päivänä leukaluun ja hampaiden särkyä, joka heijastuu korviin. Samoin kielessä haavauma. Onneksi meni aika nopeasti ohitse, tietenkin heti pelkäsin leukaluun kuoliota. Markkerit edellen koholla, mutta laskeneet hieman sytojen myötä. Lapaluun lisäksi mulla oli jokin muutos kylkiluussa. Tammikuun lopussa sitten luustokartta, selviää tämä luuston tilanne.
En vieläkään oikein voi käsittää tämän sairauden luonnetta, siellä se jyllää meissä rauhassa ties kuinka kauan.
Näillä mennään, auttaa tosiaan, kun saa lukea muiden kokemuksia. Vertaistukea parhaimmillaan. Ainakin minulle, joka ei osaa avautua näistä jutuista nokatusten.
Mukavaa viikonloppua.
Aurora, missä kaikkialla sinulla niitä metastaaseja on? Juiliiko eri paikoissa?. Minullahan on siis lonkassa, mutta ei mulla lonkka ole kipeä. Kolmisen viikkoa sitten tuntui sisäreidessä, nykyään mulla tuntuu polvessa. Mutta askellus ei ole normia. No huomenna mulla on magneetti, tulee sitten tarkempi kuva kun epäilevät jos tt:ssa ei ole näkynyt niin tarkasti. Kuten sanoin, en hurjaa eroa huomaa xgevan piikistä. Pelkään tuota sivuoiretta, leukakipua jos niitä jatkossa (monennen piikin jälkeen ne alkoi?)
Mielialaani syö, etten pysty liikkumaan niinkuin ennen. No minulla on myös sädetys ensi viikolla, se kai auttaa. (niitä tulee 4)
Sohvi, mulla on metarit oikeassa lapaluussa, ja luun ympärillä olevassa pehmytosakudoksessa. Kylkiluussa on yksi epäilyttävä piste, mutta sitä ei ole varmistettu etäpesäkkeeksi. Varsinainen kasvain on hoitojen myötä pienentynyt, ja kaulan suurentuneet imusolmukkeet ovat hävinneet.
Kivut ovat esiintyneet kuitenkin oikeassa olkapäässä. Lonkathan ne on kipeät, ja kävelylenkit on lyhyitä. Mulla on kyllä keinonivelet molemmissa lonkissa, mikä lienee lopulta syy lonkkien vaivaan. Lonkat on kyllä kesällä kuvattu. Ja onhan näitä ct-kuvauksiakin jo takana päin. Mene ja tiedä.Leukaluun kipu alkoi kolmannen piikin jälkeen. En osannut edes yhdistää sitä Xgevaan ennen kuin sitä seuraavalla kerralla. Luulin vain alkavaksi flunssaksi, kun tuikki myös korvaan. Tänään otin asian puheeksi, kun kävin sytossa. Hoitaja aikoi jutella lääkärin kanssa, pitääkö leuat ja hampaat kuvata kaiken varalta. Ehdin yhden Xgevan saada ennen seuraavaa hoitoa, joka siis taas kolmen viikon päästä. Näkeepä, tuleeko siitä samanlaiset tuntemukset.
Nyt taas suolistokipua odotellen mennään kohti joulua.
Koska TT-kuvissa pohditiin, näkyykö kaikki mahdollinen, minut laitettiin myös magneettiin. Maanantaina makoilin tunnin verran musiikkia kuunnellen, välillä jopa torkahdellen :D, vaikka härpäke paukkui ja piti vaikka mitä meteliä.
Eilen oli sädelääkärin vastaanotto. Mitään uutta magneetti ei heidän tietouteensa tuonut, mikä on hyvä asia, eli siellä ne metarit uinuu. Ainoa on tuo lonkka, mitä nyt hoidetaan myös täsmäiskusäteillä. (5 kpl, eka heti joulun jälkeen) Sain nyt sitten ”tatuoinnit” sinnekin, että sädetytöt tietävät missä asennossa pitää olla. Sädetytöt on suosikkitiimini HUS:lla. He ovat aina auttaneet saamaan hyviä hoitoaikoja(käyn siis töissä) mitkä ei ”haittaa” niin paljon työssäkäyntiä. Siellähän olikin sitten ”tuttuja”, jotka mua maaliskuussa sädetti rintaan, nyt mennään sitten lonkkaan.
En oikein osannut sädelääkäriltä mitään kysellä, sanoin, että ei mua lonkaa särje, kun sikana polvea ja reiteä, joudun konkkaamaan kun kävelen. Hän sanoi, että kuvataan koko jalka. Niin oli jalka sellasessa ”vakuumissa”, mutta ei mitään ihmeellistä ollut, joten jalkakipu johtuu puhtaasti lonkkakivusta(säteilee siis muualle) Kyselin niiden kipulääkkeiden otosta. Kun en kauheesti haluaisi napsia, kipunihan on tavallaan siedettävää, mutta kipulääkkeen avulla pystyn suhtnormisti kävelemään. Sain vahvistusta, että voin niitä ottaa jopa enemmän kun mitä määrätty (1-3 panacodia päivässä). Nyt en aio odottaa tuleeko yöllä kipu, vaan otan ”varmuudeksi”, samoin päivällä aion ottaa. Sanoi, että kun sädehoidot on ohi, lonkkani paranee. Eli nämä säteetkin sitten luustoittaa sitä lonkanpesäkettä(oiskohan hyvä sana, koteloiduttaa, ettei se sieltä ”herää”) Eka säde voi kyllä kuulemma aiheuttaa vielä lihaskipua,mutta pian sitten.Kyselin tietty, milloin olisin treenikunnossa, kuukausi pitää ottaa iisisti, mutta eiköhän tässä vielä kirmata! Innostuneena kävin eilen kävelemässä 4 km (se on niin pientä, onnetonta matkaa) koska juuri silloin ei särkenyt, kun olin iltapäivällä napin ottanut
No siitä se jalka äityi tietenkin, kai nyt sitten vaan joulusiivoilen ja ootan nuo säteet. Ihanaa kun alkaa niin pian, johan ne vuoden alussa on ohikin ja sitten toivottavasti saan olla rauhassa…seuraavaan kontrolliin saakka…Olen tosi iloinen puolestasi Sohvi, että pääsit noin nopeasti ja mutkattomasti aloittamaan luumetastaasien nitistämishoidot! Varmasti vuositarkastuksen uutiset säikäyttivät sinua (ja jos suoraan puhun niin myös minä jouduin vähän nieleskelemään ja pohdiskelemaan miltä minusta tuntuisi samassa tilanteessa) ja meitä monia muitakin, mutta hoitotiimilläsi ei taida niin sanotusti olla ”pappia ensi kertaa kyydissä” ja hoitopolullasi tuntuvat olevan selvät sävelet jatkosta. Tosi helpottavalta tuntui siis kuulla näistä jatkosuunnitelmista, kiitos tämän ketjun aloittamisesta!
Tuntuu tietysti vähän hassulta että kirjoitan tähän ketjuun kun minulla itselläni ei ole todettua levinnäisyyttä, mutta en pysty olemaan tässä kovin rauhallisella mielellä kun lobulaarinen rintasyöpä oli ehtinyt jo neljään kainaloimusolmukkeeseen, kahden magneetissa näkyneen tuumorin lisäksi leikkauksessa löytyi mikrometastaaseja vielä osapoiston jälkeen marginaalialueelta, ja kun koko vasen rinta poistettiin löytyi vielä neljä mikrometastaasia lopusta rintakudoksesta, yksi aivan rintalihaksen reunamilta. Ja sitten minulle unohdettiin tehdä levinneisyystutkimus ennen solunsalpaajahoidon aloittamista! Kun sytostaatit oli ohi, lääkäri vain ihmetteli tilannetta, ja kun kysyin että eikö niitä kuitenkin voisi tehdä näin ”jälkikäteen”, lääkäri piti tutkimuksia turhina.
Ja tämän tästä minulla juilii luita ja ytimiä. Hampaat ja leukaperät ovat olleet useaankin otteeseen kipeät varsinaisten hoitojen jälkeen. Välillä lonkat olivat tosi kipeät, ja nimenomaan levossa. Polvet – varsinkin vasen polvi – oli ihan sökönä viime kevään ja alkukesän, ainakin noin neljä kuukautta niin ettei vasenta polvea voinut taivuttaa lähes ollenkaan vaan kuljin oikea jalka niiaten ja vasen puujalkana. Kipuilujen valitusvirressäni on turhan monta säkeistöä, mutta kaikki säryt ovat olleet kuitenkin ohimeneviä (onneksi & tähän asti!) Hyvä on tosiaan välillä muistuttaa itselleen että eivät kivut v ä l t t ä m ä t t ä ole oireita syövän leviämisestä, mutta kun on kerran tähän mankeliin joutunut niin eihän sitä ajatusta ja pelkoa pysty enää välttämään.
Tänä syksynä mieleni on muutamaankin otteeseen synkennyt ja uponnut vähän syvempiin vesiin kuin mitä olen elämässäni koskaan aiemmin kokenut. En tiedä johtuuko kaikki tästä sairastumisestani vai onko taustalla jotain muutakin, jota nämä sairauden tunteet ja erilaiset vaiheet vain voimistavat. Mutta hyvin lohduttavalta tuntuu että niin monet meistä ovat hyvässä hoidossa ja mahdollisuudet hyvään ja täysipainoiseen elämään ovat vieläkin hyvinkin olemassa! Mukavaa Joulunodotusta kaikille!!
HopeaSiili, oikein mukava kun kirjoitit tähän. Olen järkyttynyt ettei sinulle sitä levinneisyystutkimusta tehty. Olet monesti kertonut, että asut kaukana kaikesta ja siitä onkin pitänyt anteeksi pyytää, kun minä vaan Noonia ehdottelen ja tosiaan, ei edes tajua kuinka helposti pääsin takaisin hoitopolulle, se on helppoa täällä HUS piirissä, sitä ei edes aina ymmärrä.
No, jalkakivut koveni tosi hurjasti, niin paljon, että konkkaan aika rajusti. Se luustopiikki ja hormonipiikki ei ainakaan mitään auttanut. Olen ruvennut ottamaan enemmän noita särkylääkkeitä ja olikin hyvä kun hoitajaystäväni kysäsi mitä syön ja kun kerroin, niin ihmetteli, että aika kevyet kipulääkkeet. No minä vaan olen lisännyt määriä, mutta ei niitäkään voisi ihan älyttömästi ottaa. Yöt on olleet karseita ja töissä raahaudun vaan työpisteelleni ja liikun vain pakolliset kuviot.
Sädelääkäri ”lupaili”, että kivut helpottavat säteiden myötä ja tämä on minun oljenkorteni. Puhuin tänään ensimmäisen säteen aikaan tuosta mun kipulääkkeistä ja nyt sainkin toiset, pitkä-ja lyhytkestoiset oxyt. Sain loput säteet aamuun, mikä on aivan ihanaa, joten ensi viikon perjantaina on jo viimeinen säde ja sitten vain toivon, että pääsen taas liikkumaan.
Oikein hyvää loppuvuotta! Voikun joku jolla metastaaseja olisi minun ja Auroran lisäksi, kirjoittelisi tänne. En kai voi olla ainoa, jolla ne uinuu??Sohvi, onpas kurjaa tuo sun kipuilu, onneksi on nyt tehokkaammat dropit.
Et ilmeisesti ole halunnut lyhyttä breikkiä töistä, kun sinne kerrot raahautuvasi. Olet urhea ja sitkeä. Erikoinen on tämä tauti, sinun uinuvasi oireilee noin voimakkaasti, ja minulle ei uinumisesta ole puhuttu mitään, ja tällä hetkellä ei luustokipua. Juilimista siellä täällä on kyllä, mutta laitan ne vanhan ja ränsistyneen asumukseni piikkiin. Juurikin hetki sitten piti käydä pilleripurkilla.
Hyvinkö ihosi on kestänyt säteitä?Hopeasiili, hampaat ja leuat minullakin kipuilee. Ensin ajoitin ne Xgeva pistoksiin, mutta nyt olen huomannut, että taitaakin johtua sytoista. Eihän tässä enään tiedä, mikä johtuu mistäkin. Mieli tekee kyllä kepposia.
Omat luustokipuni ovat tällä hetkellä poissa, enkä ole vielä sädetystä tarvinnut. Loppiaisen jälkeen taas syto, taitaa olla jo yhdeksäs doke. Elämänlaatu tässä hieman kärsii, kun vointi menee hoitojen jälkeen kehnoksi. Mutta en valita, pääasia jos jarruttelevat solujen leviämistä ja kasvamista.
Yritetään pärjätä näiden kanssa ja pitää mieli korkealla. Toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan meille kaikille parempaa oloa. Jaksamista.
Olen kohta ollut ilman mitään kipulääkettä viikon! Xgevaa olen saanut 2 kertaa ja myös Zoldanexia. Kun tapasin lekurin hän sanoi, että syöpämarker on pienentynyt, hoidot on siis vähän auttaneet. Monta viikkoa meni että klonkkalilin, mutta nyt olen kävellyt 5-7 km lenkkejäkin klonkkaamatta. Metsässä on vähän haastavaa, mutta pitää nyt olla onnellinen jos tasasella maalla sujuu.
Kivuton jalka ei ole, kyllä jokaisella askeleella sen tiedostan, mutta olen myös nöyrtynyt ajatukseen että loppuelämän on enemmän tai vähemmän jotain kiputuntemuksia, nyt tällä hetkellä vähemmän. Kuun alussa olin aika maassa, kun ajattelin, ettei mun jalka enää kuntoon tule. Mutta nyt taas positiivisin mielin ja kuulemma kalkkia on tullut taas metarin ympärille, se on tärkeää, uinuu silloin siellä paremmin. Jos ei tule yllättäviä oireita niin sitten huhtikuussa seuraava TT.Onpa hienoa että kivut ovat hellittäneet edes sen verran että pärjäät ilman kipulääkkeitäkin Sohvi! Ja että olet saanut takaisin myös positiivisen vireen elämään – se on kyllä aivan mahtavaa!!
Itselläni on myös ollut vähän mukavampaa viime aikoina: jalat alkavat olla aika ookoo kunnossa, tosin vaativat erilaisia jumppaliikkeitä päivittäin että pysyisivät toimintakuntoisina. Jalkaterät ja nilkat meinaavat jäykistyä, joten yritän ottaa tavakseni kipristellä, oikoa ja koukistella niitä, suihkussa rutistelen ja hieron varpaita ja jalkapöytää varsin ronskin ottein ja suihkun jälkeen rasvaan ja hieron jalkaterät. Mutta luojan kiitos polvet ja lonkat ovat lakanneet oireilemasta! Pyrin joka päivä myös pyörittämään hula-vannetta että keskivartalo kuntoutuisi – ja onhan se ihan kivaa vaihteluakin perusjumppaukseen verrattuna 🙂 Minun käy vähän kateeksi te jotka pystytte kävelemään ihan kunnon lenkkejä kun itse menen kipeäksi kävelystä – tekisi pääkopalle niiiin hyvää käveleksiä metsissä ja kuntopoluilla kilometritolkulla mutta sellaiseen en (vielä) pysty.
Ja ne hammas- ja leukakivut! – vihdoin älysin mennä hammaslääkärille. Ensin minulle yritettiin vakuuttaa ettei hammaskalustossani ole mitään korjaamista, mutta en antanut periksi vaan yhdellä kerralla kinusin parempaa tarkastusta sen verran sitkeästi että hampaistostani otettiin röngtenkuvat ja löytyihän sieltä aivan ienrajasta lähes huomaamaton reikä joka oli aiheuttanut oikean puolen kivut. Kun se hoidettiin, hampaiden vihlomiset oikealla puolella loppuivat kokonaan. No, edessä vasemmalla ne jatkuivat. Ja eikun taas inttämään hammaslääkärin kanssa. Tällä kertaa eivät alkaneet ottamaan edes kuvia. Sanoin että vasemmallakin on varmasti reikä, antakaapa mulle pätkä hammaslankaa, niin näytän itse missä se on. Ja nitkutin hammaslangan siihen hammasväliin jossa kipu aina tuntui, ja sitten hammaslääkärikin huomasi miten lanka upposi syvälle nastahampaan ikenen alle ja jäi sinne kuin koukkuun. Valitettavasti sitä hammasta ei olisi voinut korjata muuten kuin ottamalla nastahammas kokonaan pois, mutta siihen en ollut kuitenkaan ihan valmis – olisi nimittäin tullut näkyvä aukko hammasriviin 🙁 Ainoa keino korjata vasemman puolen reikä lopullisemmin on ottaa nastahammas pois ja jos haluaa tasaisen hammasrivin, niin siihen on laitettava implantti joka maksaa muutaman tonnin. Sanoin että mietin asiaa ja yritän tehdä päätöksen noin puolen vuoden sisällä – jos tilanne ei käy sietämättömäksi ennen sitä. Sain neuvon alkaa käyttää minivessaharjan näköisiä hammastikkuja ja niitä päivittäin käyttämällä olenkin yrittänyt pitää hampaanalustan puhtaana. Mutta luulen kyllä että hammas on otettava pois viimeistään sitten jos pääsen vuoden kuluttua rinnan rekonstruaatioleikkaukseen – tuskin kannattaa ruveta siihen jos suussa muhii tuollainen herkästi tulehtuva reikä.
Itsellenikin tuli yllätyksenä miten huonoon kuntoon minulla meni hampaat sytohoitojen aikana, ja vaikka tiedän sen ihan hyvin, niin en ole saanut aikaiseksi hoidattaa hampaistoani kunnolla. Asiaa ei auta tietenkään nämä paikalliset hammaslääkärit, jotka vain pintapuolisesti vilkaisevat suuhun ja toteavat ettei ole mitään korjattavaa…
Joo, ei todellakaan jaksaisi taistella edes hampaidenhoidosta, ja nämä syöpäjuttuihin mahdollisesti liittyvät oireilut ovat vielä moninkertaisesti monimutkaisempia ja henkisesti paljon paljon vaikeampia selvitettäviä…, mutta niin, hengissähän tässä ollaan silti ja elämäkin maistuu kaikesta huolimatta välillä aika ihanalta <3Hopeasiili, hampaat on tosi tärkeät. Jos sulla ajatuksenakaan, että mitään leikkauksia tulee, niin hampaat oltava kunnossa, ne ei tee sulle mitään leikkauksia ennenkuin näin on. Eli jos et saa reikää muuten kun poistattamalla kuntoon, vaadi se.
Minä oon aika ahkerasti käyny hammaslääkärissä ja kun sairastuin syöpään 2018 sain heti tälläisen ”syöpäkortin”, kun tarkastukseen ilmoitin, että syöpähoidot tulossa, sain tarkistuksen/silloin tarve vain hammaskiven poistolle.
Nythän minä joudun mainitsemaan tuosta xgevasta. Vaikka on luustolääke, se saattaa heikentää leukaluita. Kävin juuri paikkauttamassa hampaani (mulla oli kanssa ihme vihlontaa), niin kysyin hammaslääkäriltä tästä. Sanoi, että on sellainen lääke, että jos vaikka tulisi hampaanpoisto mulle, niin sitä ei saisi tehdä, ennenkuin tietty aika kulunut pistoksesta. Mystisiä juttuja.
Ärsyynnyn puolestasi tuosta taistelusta. Itse olen kaikki hoidot saanut niin helposti ja nopsaan. Käyn siis kunnallisella hampaidenhoidossa, mutta siellä(kin) ymmärretty heti, että hampaat oltava näiden hoitojen kannalta kunnossa.
Muistakaa muutenkin kaikki syöpäpotilaat pitää hampaat kunnossa (no koskee muitakin, työkaverini ei saanut lonkkaleikkausta ennenkuin legot oli kunnossa ja voi pojat, mikä rumba se oli, kun hän oli vuosia laiminlyönyt hammaslääkäriä)Hulavanteen pyöritys on hyvä. Tekisin itsekin, mutta ei tuo lonkka nyt niin hyvässä kunnossa ole. Haaveilen edelleen että vielä lenkkeilisin, mutta se on ehkä liian iso haave, niin tärkeää kun se minulle onkin. Olen kuitenkin onnellinen, että kävely sujuu ja muutenkin olen normisti arjessa kiinni.
Kolmas xgeva on sitten reilu viikon päästä ja sen jälkeen se olisi 3 kuukauden välein, zoldanex jatkuu kerran kuussa. Muistan, että Aurora sanoit, että kolmannen jälkeen tuli leukakipuja. Toistaiseksi mulla ei mitään, mutta katotaan mitä sitten.
Vähän mua harmittaa että kävin aamulla taas tuolla omakannassa. Mutta olin niin utelias katsomaan mitä tuo edellinen lääkäri musta kirjoitti, hän kun tuntui minua niin psykologisesti arvioivan (tämä siis vaan oma tunne). Huvitti kun siellä luki vilkkaasti puhuva rouva. Öö, pitää mainita ensi kerralla, että kun teidän vastaanotot tuntuu olevan niin kiireisiä, niin tulee tarve puhua nopeasti, ettei seuraava raukka joudu odottamaan.
No toinen lause kyllä harmitti enemmän. Minulle ei ole puhuttu että L-II nikamassa näkyy metastaasin etenemistä. Ihmettelinkin kun lekuri vaan kysyi, että onko ollut selkäkipuja, hän tässä vähän kopsuttelee. Ei mitään sanonut, että tuo näkyy, keskustelimme vaan tästä lonkan metarista, mikä nyt oireillut. Tää on kyllä omakannan varjopuoli, sieltä aina löytää jotain ihmeellistä mikä jäänyt sanomatta. No ei tuolla tiedolla hullua hurskaammaksi tullut, mitään muutoksia ei nyt tehdä, vaan 3 kk päästä sitten on taas kuvaus. Toisaalta hyvä tietää jos tulee taas jotain outoja kipuja, niin voi johtua juuri tuosta.
Joku etiäinen mulla kuitenkin varmaan ollut, kun mulla kuvaus huhtikuussa ja lekuriaika annettiin sellanen mikä ei käy, niin sanoin, että voi sen lekuriajan siirtää, lupaan etten käy kannassa kuikuilemassa jos siellä löytyy taas jotain. Meinasivat aikaistaa kuvausta, mutta sanoin juuri, että ei se haittaa ettei lekuri ole heti. Silloin syksyllähän siirtelivät niin paljon, että kuukaudella meni kuvauksesta, joten mitäpä tässä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.