millaisen vastauksen sait?

Minä sain juuri tänään kuulla, että minulla on munasarjakasvain, oletus on pahanlaatuisuudesta. Ihmettelen tässä vaiheessa, miten pää kestää kolmen viikon odotuksen ennen leikkausta – ikävä kuulla, että odotus voi jatkua pitkään sen jälkeenkin. Ehkä sairaalaan voisi soittaa ja kysyä, kuinka kauan diagnoosin saamisessa voisi kestää?

Miten olet toipunut leikkauksesta, ja onko epävarmuuden aiheuttama ahdistus yhtään helpottanut? Jaksamista, ja toivottavasti uutiset ovat hyviä kun lopulta tulevat.

Hei, Toivotaan että muutos olisi hyvänlaatuinen eikä löytyisi mitään pahanlaatuiseen viittaavaa.

Etkö saanut mitään tietoa millainen kasvain voisi olla leikkauksen jälkeen. Itselläni oli myös n. pari vuotta sitten munasarjassa kasvain, minulta otettiin silloin heti leikkauksen aikana jääleike, jossa kasvain paljastui rajalaatuiseksi, ja se kasvain olikin lopullistenkin tulosten mukaan.

Voimia teille kummallekin tulosten odottamiseen ja toivotaan että ne tulisi mahdollisimman pian, odottaminen ei koskaan ole mukavaa.
itselläni tulokset tulivat n. 3 viikossa, leikkauksen jälkeen.

Joulukuun lopussa gyne löysi munasarjoista tai niiden vierestä kystan ja laittoi lähetteen naistenklinikan polille. Sain sinne kutsun helmikuun puoliväliin, mutta siirsivät ajan aikaisemmaksi lääkärin toivomuksesta. Verikokeessa joku arvo oli 140, kun pitäisi olla max 30. Kävin polilla ultrassa ja lääkäri löysi kystan lisäksi pari muutakin nyppylää. Tuntui olevan varma, että leikkaukseen mennään ja laittoi lähetteen kätilöopistolle ja sinne kutsua odottelen edelleen. Soitin sinne, lähete on otettu vastaan kiireellisyysluokalla yksi ja kuulema TT-kuvaus ultran lisäksi ainakin otetaan. Olo on aika kamala, kun pelkään sairastavani tuota surullisen kuuluisaa munasarjasyöpää ja mitään ei tapahdu. Kuinka kauan olette odotelleet kutsua jatkotutkimukseen ja entä leikkaukseen jos siihen mennään?

Kiitos Ilves. Soittelin tänään ajan perään heti aamu kahdeksalta. Ja 9.20 soittivat takaisin, eli ensi viikon maanantaina paikalliseen terveyskeskukseen verikokeeseen jossa tuo ca-125 arvo katsotaan uudelleen, sekä jotain munuaisista. Tiistaina lähimpään sairaalaan siihen TT-kuvaukseen ja keskiviikkona naistenklinikalle ultraan, jonka jälkeen saan leikkausajan. Kuinkahan kauan sitä patologin lausuntoa pitää odotella…. Tuntemukset on tosi ristiriitaisia, välillä olen sitä mieltä että ei mulla mitään vakavaa ole ja välillä mietin vaikka mitä ja valvon yöt.

Hei taas. Olin 2.3 naistenklinikalla gynen tutkimuksessa, nukutuslääkärin keskustelussa, ottivat lisää labrakokeita ja sydänfilmin. Annettiin leikkausaika 16.3 kerrottin, että leikkauksen aikana otetaan jääleike. Pyysivät myös suostumuksen avoleikkaukseen, mikäli ”nystyröitä” joita löydettiin kystan lisäksi ei saada tähystyksellä kokonaisina tutkittavaksi. Sain mukaan tukisukat jotka pitää laittaa leikkausaamuna kotona heti sängyssä jalkaan. Tutkiva gyne halusi vielä jonkun spesiaalilääkärin katsovat ultralla ennen leikkausta, eli ensi viikolla taas näytille. TT-kuvauksen tulos näytti hyvältä sen suhteen, että ei näyttänyt leviämistä. Vähän gyneä huoletti se, että minulle on tehty jo useita leikkauksia vatsan alueelle ja nukutuslääkärin huolena oli anafylaktinen shokki selkäleikkauksessa jo nukutusvaiheessa, verenpaineet romahtivat 30/15 lukemiin ja saivat elvyttää 50min. Allergiasairaalassa on tutkimukset sen johdosta onneksi jo tehty ja tiedetään mille nukutusaineelle olen allerginen. Olen helpottunut, että tämä tapahtuu näinkin nopeasti ja päästään asiassa eteenpäin. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Tsemppiä kohtalotovereille 🙂

Hei kaikki. Menin viime heinäkuussa tavalliseen kontrolliin gynekologille. Tutkimuksen perusteella lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen Taysiin. Tämä tapahtui keskiviikkona. Perjantaina gynen polilta soitettiin, että minulle oli varattu tutkimusaika viikon kuluttua. Tästä pyörähti käyntiin varsinainen ruletti. Syöpämarkkeri Ca 12-5 huiteli yli kuudessasadassa. Tietokonetomografian perusteella minut ensin tähystettiin (laajalle levinnyt gynekologinen syöpä), sitten annettiin kolme sytostaattihoitoa kolmen viikon välein. Lokakuussa tehtiin suuri leikkaus, missä otettiin pois niin paljon kuin mahdollista. Tämän jälkeen tuli taas kolmen kerran sytostaattihoitojakso. Sivuvaikutukset olivat mittavat: tukka ja kaikki karvoitus lähti, jalkapohjiin tuli puutumisoireita, suussa oli kaamea maku monen viikon ajan, jolloin kaikki maistui metallille. Paljon muita oheistuotteita ilmestyi matkan varrella: tolkutonta väsymystä, epätoivoa, haluttomuutta, ummetusta, muistin heikkenemistä, käsialan katoamista, kynsien lähtöä ja monenmoista. Hoidot päättyivät tammikuussa. Sanotaan, että jos syöpä ei tapa, hoidon sivuvaikutukset sen tekevät, ovat ne sen verran raskaita.

Nyt on menossa hoidoton jakso. Kontrollit kolmen kuukauden välein jatkuvat toistaiseksi. Kuntoni on noussut hyvin, tosin olen tehnyt sen eteen paljon hommia. Itseä käskettiin tarkkailla, kipuja, turvotuksia, patteja jne. Tässä tilanteessa ei mielikuvituksella ole rajoja. On vaikea tietää minkälainen kipu on se tärkeä kipu, koska ennen diagnoosia minulla ei ollut minkäänlaisia kipuja. Tilanteeni on vähän sellaista löysässä hirressä olemista.

Minulle sanottiin aluksi, että kolme neljästä tämänlaatuisesta syövästä uusii vuoden sisällä. Elän kuitenkin nyt täysipainoista elämää. En pohdi joka päivä tulevaisuutta. Olen saanut todella hyvää hoitoa ja todella nopeasti. Fiilikseni ovat positiiviset ja tukkani kasvaa. Seuraava kontrolli on heinäkuun alussa. Silloin taas jännittää.

Hei Helris,

minun tautini on eri alueisiin ulottuva kohdunulkoinen gynekologinen seriöösi karsinooma, stage IVB, high grade. ER+, PR- (mitä nuo viimeiset tarkoittaakaan). Kasvain oli alun perin vatsaonteloon laajalle levinnyt ja yksi metastaasi kainalossa. Leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi saaneensa pois kaiken näkyvän. Hoitojen jälkeen otetussa TT:ssä ei ollut mitään näkyvää. Siis hoidot purivat oikein hyvin.

Nyt siis seurataan tilannetta kolmen kuukauden välein. Halusin myös että syöpämarkkeria (Ca 12-5)seurataan, vaikka se ei kuulemma kerrokaan totuutta. Itselleni se on kuitenkin tärkeä jonkinlaisen viestin tuojana.

Miten sinä voit? Millaisella mielellä olet? Oletko ollut sopeutumisvalmennusleirillä? Kannattaako sellaiselle mennä, tiedätkö siitä?

Terv marjatta

Mulla löydettiin munasarjakasvaimet lokakuussa 2016 ja alussa ne olivat hyvänlaatuisia tai toinen oli hyvälaatuinen ja toinen oli rajalaatuinen kasvain. Ensimmäinen leikkaus oli 2016 marraskuun puolivälissä ja toinen joulukuun puolessa välissä. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli patologin meeting ja siellä yllättäen paljastuikin, että kasvaimissa oli syöpäsoluja. Olin todella surullinen ja epäuskoinen, kun lääkäri minulle asiasta puhelimitse ilmoitti. Tuntui, kuin olisin saanut rätistä päin naamaa. Pari päivää puhelun jälkeen vielä soitin lääkärille ja varmistin, että olin kuullut oikein, että minulla on syöpä. En meinannut millään uskoa sitä.Kävelin kuin sumussa muutaman päivän tuon puhelun jälkeen. Leikkaukseni meni ihan hyvin. Ekassa leikkauksessa poistettiin munasarjat, umpilisäke, vatsapaita ja toisessa leikkauksessa kohtu ja imusolmukkeet ylävatsasta ja lantiolta. Todella nopealla aikataululla kaikki eteni, mikä on hyvä asia. Toisen leikkauksen jälkeen sain sisäisen verenvuodon, joka valui jalkoihin, mutta parani kyllä itsekseen hitaasti, mutta varmasti. Kipeä tuo verenvuoto oli, todellakin. Sytostaattihoidot alkoivat 2.1 2017. Sisäinen verenvuoto ei ollut vielä edes kunnolla parantunut, kun sytostaattihoidot aloitettiin. Minulle syöpään sairastuminen on ollut todella kova shokki. Olen ollut reipas, urheilullinen, terveelliset elämäntavat. Miksi sairastuin? sitä olen aina välillä miettinyt. Hoitojen aikana tunteet ovat menneet vuoristorataa. Välillä olen tuntenut suunnatonta raivoa koko syöpää kohtaan. Olen ollut surullinen, ahdistunut, epätoivoinen, pelokas. Onneksi olen myös hetkittäin ollut onnellinen. Hoidot ovat tähän asti sujuneet ihan hyvin, mutta nyt veriarvoissa oli jotain sellaista, että hoitoa siirrettiin viikolla eteenpäin. Sekin harmitti valtavasti, että hoitoja jouduttiin siirtämään. Hyvä silti, että hoidon suhteen ollaan tarkkoja. Sain myös kerran valkosolujen kasvutekijää ruiskeena, koska valkosolujeni määrä oli sen verran alhainen. Hoidot ovat jonkun verran vieneet voimia. En ole kuitenkaan voinut pahoin. Makuaisti on mennyt aina yleensä sytostaatin jälkeisen viikon ajaksi. Kaikki maistuu pahvilta. Saan hoitoja kolmen viikon välein ja 6 hoitokertaa. Henkisesti minulle syöpä ja nämä hoidot ovat olleet kovempi juttu kuin fyysisesti. Kova juttu oli se, että jouduin sairaslomalla ja elän pienellä rahalla. Syöpä on vaikuttanut elämääni monella tavalla. Väliaikainen työttömyys ja liikkua en voi ihan samalla tavalla kuin normaalisti infektioriskin vuoksi. Pyrin kuitenkin elämään mahdollisimman normaalia arkea. Peruukkia en ole käyttänyt, koska mielummin olen aidosti sitä mitä olen. MInulla on hoidot kesken, mutta jo nyt mieleeni on hiipinyt ajatus syövän mahdollisesta uusiutumisesta. Pelkään sitä suunnattomasti ja vielä en tiedä, miten sen tunteen kanssa elän. Minulla on hyvä ennuste, että sen ei pitäisi uusiutua, mutta mikään ei ole varmaa. Se tuntuu todella ahdistavalta ajatukselta. Olen hyötynyt tosi paljon siitä, että olen käynyt ammattiauttajalla juttelemassa.Vertaistukeakin olen kokeillut ja hyvältä tuntui jakaa oma kokemuksensa muiden saman kokeneitten kanssa. Vielä en ole sinut sen asian kanssa, että minulle tuli munasarjojen poiston myötä vaihdevuodet 37- vuotiaana ja kohtuni poistettiin. Todella surullista. Katkerakin olen. Vaihdevuodet ja kohdunpoisto ovat minulle suuri pettymys, jonka kanssa uskon kuitenkin kyllä pääseväni tasapainoon jossain elämäni vaiheessa, kun olen tarpeeksi käsitellyt sitä. Kaikkeen elämässä ei vain pysty vaikuttamaan.

Itselläni leikkauksen jälkeen diagnoosin odottaminen ei todellakaan kestänyt 4-6 viikkoa. Kaksi viikkoa leikkauksesta oli patoligin meeting ja silloin tuli lopullinen tieto kasvaimien laadusta. Kirjettä en saanut, vaikka alussa sanottiin mulle kanssa, että vastaus tulee kirjeitse. Koska mulla oli syöpäkasvaimia, niin lääkäri soitti puhelun patologin meetingin jälkeen eli kaksi viikkoa leikkauksesta. Patologihan antoi jo heti leikkauksen jälkeen arvion siitä, mitä kasvaimet ovat, mutta pieleen meni arvio. Alussa oli niin, että toinen oli rajalatuinen ja toinen hyvälaatuinen.