Heissan kaikille♥️. Ajattelin kuulostella mitäkö kaikille palstalaisille kuuluu?
Älkää vielä jääkö talviunille .

Itsellä elämä soljuu hissukseen. Tuo taas sattunut vesivahinkokin on korjattu.
Vatsaani seurailen, josko rupeaisi taas turpoamaan, kun olaparibi loppui.
Kesän jätskeistä tullut pari kiloa, muuten ei muutosta. Seuraavat isot syynit ovat uodenvaihteen jälkeen.

Ensi viikolla lähden kuntoutuskurssille Meri Karinaan, paperit tulivat. Jännää, ketä kaikkia siellä tapaan… .

Onhan takana kova koulu, huomaan ajatusmaailmani todella muuttuneen. Se suuri toiveeni on toteutunut, eli se, että sain jäädä tänne siksi aikaa, että saattelin äitini rajan yli.
Koen siitä kiitollisuutta, kaikki jatko on extraa. Enkä ole täältä mihinkään vielä lähdössä, jos se minusta vaan riippuu.
Päivät ovat arvokkaampia nyt, kuten tiedättekin kokemuksesta.
Lähetelkäähän kuulumisia.

Hei, mukava kuulla että sytohoito auttanut Silmua ja markkeri hyvällä tasolla. Koita kestää huonot olot ja ajatella että paremmat ajat koittaa

Itsellä Avastinhoito menossa, olo ollut aika hyvä olen jaksanut lenkkeillä kauniilla säällä

Kaikille kanssasisarille tsempit hoitoihin ja muutenkin

Minä en vielä ole päässyt turhista narinoista. Lääkäri kertoi eilen, että ensi kerralla kokeillaankin taas paklitakselia, edellisenä päivänä vaan kunnon annos kortisonia ja ehkäpä se auttaa. Siedätyshoitoa kokeillaan, koska pakli+karbo -yhdistelmästä on enemmän tutkimustuloksia. Vähän hirvittää miten käy, mutta doketakselista tuli suukin paljon kipeämmäksi, että sen puoleen ottaisin mieluummin paklin. Trombosyyteistä lääkäri oli huolissaan kun se lukema oli silloin kontrollikokeissa 38, että onko se ollut vielä alempi sitä ennen. Sen takia tulee nyt ylimääräinen verikoe viikon kuluttua seuraavasta hoidosta. En sitten tiedä miten sen tulokset vaikuttavat hoitoon, pienennettäisiinkö sitten sytojen annostusta jos on kovin huono lukema? Ideana kai kuitenkin olisi selvitä hengissä hoidoista.

Hei Silmu!
Minullakin oli silloin aluksi paljon ongelmia noitten veriarvojen kanssa. Milloin oli valkosolut alhaalla tai hemoglobiini alhaalla tai joku muu liian korkealla ja hoidot siirtyivät ja aiheuttivat lisää huolta, kun ajattelin, että siellä se tauti sisällä jyllää ja hoitoja ei voi antaa. Vaihdeltiin tiputettavaa lääkettä useaan kertaan ja kerran sain aika pahan allergisen reaktion. Kyllä narisin minäkin silloin ja kovasti
Toivottavasti saatte hoidot sujumaan hyvin ja että kaikki tärkeät veriarvot tulisivat kohdalleen. Kyllä tämä aika kuoppaista ja mutkaista tietä on, jota kuljetaan, mutta ehkäpä siellä lopussa kiitos seisoo

Hei Ajleh,

Nyt en tämänhetkistä markkeriarvoa tiedä, mutta noususuunnassa se oli alkusyksyllä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Sen jälkeen on otettu kai kaksi kertaa. Kuvauksen perusteella lääkärin mukaan tilanne on hyvä ja bevasitsumabilla jatketaan. Kannassahan ne tiedot olisi, mutta en halua katsoa, etten ala liikaa miettimään Luotan lääkärin sanaan.
Mitä hoitoa sinä saat tällä hetkellä?

Menee päiviä, etten mieti koko asiaa ja sitten joku hetki mietin liikaakin. Yhtä mielen vuoristorataa tämä on Pitää yrittää vaan pysyä kyydissä ja nauttia syksyn väreistä

Hei Magia!

Onpa ihana kuulla, että kontrollissa kaikki hyvin! Ne on niitä uutisia, joita aina odottaa kuulevansa. Toivottavasti tilanne pysyy hyvänä. Hiusten kasvamista on hauska seurata. Minulla nyt ihan eri väriset kuin mitä oli vuosi sitten ennenkuin lähtivät pois.
Kyllä tässä matkan varrella on alkanut laittaa asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Sitä oppii elämään enemmän tässä hetkessä.

Kauniita syyspäiviä sinulle

Hei kaikille!
Olen uusi täällä. Minulla epäillään munasarjasyöpää. Kävin elokuun lopussa normaalissa vuositarkastuksessa gynellä, josta sain lähetteen tarkempaan syyniin HUSin Naistenklinikan polille. Kävin siellä 30.9. (äitini 85-vuotissyntymäpäivänä ), ja ultran jälkeen lääkäri pahoitteli, että pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuutta ei voi poissulkea. Maisasta luin, että syöpäkasvaimelle on korkea riski. Ensi keskiviikkona menen TT-kuvaukseen ja leikkauspäivä on 2.11., siis varsin pian. Tämä kaikki tuli isona yllätyksenä, kun oireita ei oikeastaan ole ollut muuta kuin tihentyneet vessakäynnit..
Olen maltillisen toiveikas, kun kasvainlöydös olisi ultran mukaan rajoittunut vain vasempaan munasarjaan. Tiedostan silti ’uhkan’.
Jonkin verran jännittää, mutta ei (ainakaan vielä) pelota.

Kiitos, ja toivon sinulle voimia lääkärikäynnille

Hei Katkarapu!

Minunkin puolestani tervetuloa tänne vertaistukijoukkoon!

Kuten varmasti olet näistä kirjoituksista lukenut, on itse kullakin ollut omanlaisensa tautipolku. Minä sain diagnoosin kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien on ollut hyviä ja vähän huonompia jaksoja, pääasiassa sytojen jälkeen hyviä. Hienoa on se, että kun pääsee hoitojen alkuun, niin sen jälkeen sinusta huolehditaan todella hyvin. Ainakaan minulla ei ole näiden vuosien ajalta yhtään moitteen sanaa koko hoitohenkilökunnalle.

Pelko ja jännitys on ihan luonnollista ja varmasti koko diagnoosin saaminen aikamoinen shokki. Ainakin minulle se tuli ihan puskista pienin oirein. Mutta se on kuulemma tämän taudin vitsaus, että se ehtii edetä salakavalasti ennenkuin antaa oireita. Mutta hoitokeinoja on monia. Minullekin ison leikkauksen jälkeen on useampaa lääkehoitoa annettu. Jos yksi ei sovi tai tehoa, on mahdollista kokeilla toista.

Paljon tsemppiä sinulle tulevaan

Olen aina välillä Facebookin Gynekologisten syöpien verkosto -ryhmässä ja siellä on tosiaan ihmisiä, joilla on ollut syöpämarkkeri normaalilukemissa mutten tiedä miten tavallista se on. Voi olla hyvä merkkikin! Ilmeisesti Katkarapu kasvaimesi näkyy ultrassa rakenteeltaan sellaisena, ettei se näytä selvästi kystalta, endometrioosilta tms ja siksi tutkitaan tarkemmin. Varsinainen syöpädiagnoosi tulee vasta sitten leikkauksessa jos sitä on, mutta tt-kuvaus kertoo jo sekin jotain. Toivotaan hyviä uutisia! ❤️