-
Viestit
-
Moi Miska!
Joo, näin lääkäri mulle sanoi. Ilmeisesti taukoja voi tulla, mutta uusiutuu sitten uudelleen. En tarkemmin tiedä ja en sitä hirveästi viitsi miettiä. Elän elämää. Totta tuo vertauksesi ratikasta. Aurinkoista kevättä sinulle, Miska!
Myy 🙂
Ei kannatakaan hetikohta uskoa uusintakierrokseen, eikä sen koommin sitä miettiä. Elämää kyllä kannattaa elää. Viisautta.
Onko Riiviö kuin 7päivää-lehti. Se tulee siitä vaan tutustuttavaksi joksikin ajaksi ja sitten se lopetetaan. Jonkinmoisen tauon jälkeen se ilmoitaa taas itsestään yrittämällä kovasti tyrkylle ja on sitä sitkeyttä vaikea kaihtaa….Kukaanhan sitä ei ole tilannut, mutta ihmeelliset ovat omankäden oikeudet !##!. -MiskaMiska 🙂
Joo, aion mahdollisimman hyvin elää elämää ja olla miettimättä koko syöpää. Mahtava ilma ulkona, lähden lenkille metsään ja toivon kaikille aurinkoa elämään !
Heissan!
Sellaista tässä nyt olen huomannut, että kohdunpoisto on jonkun verran vaikuttanut elämääni. Koskaan ennen ei äitienpäivä ole tuntunut näin syvällä kuin se tuntui nyt menneenä äitienpäivänä, jonka kohtasin kohduttomana. Tajusin lopullisesti, että minusta ei tule biologista äitiä koskaan ja se tuntui surulliselta. Oli tosi kurjaa lukea kauppojen mainoksista lehdessä, että ” muista äitiä, onnea äidille ym.”Toki olen onnellinen kaikkien äitien puolesta, mutta kuitenkin. Toki itkin jo sairaalassa, kun kuulin, että kohtu poistetaan. Toki en ole enää parikymppinen, mutta mielessä oli kuitenkin vielä mahdollinen äitiys. Suhtauduin siihen avoimella mielellä. Onko täällä foorumilla ketään, jolla olisi samansuuntaisin kokemuksia ja jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia aiheesta?
Hei,
Olen 41v, 7v pojan ja 5v tytön äiti.
Sain eilen TT:n tulokset: molemmissa munasarjoissa ja alueen imusolmukkeissa pahanlaatuiseksi sopivat löydökset.
Naistenklinikalle odottelen kutsua, leikkaus ja sytostaatit edessä.
Lapsena olen leukemian sairastainut eli rumba ei täysin vierasta ole. Miten olette kestäneet odottelun. Miten kertoa lapsille?
Kaikkein pahinta on seurata mieheni tuskaa-miten auttaa häntä.Hei Jani1309!
Olen pahoillani saamistasi tuloksista…olisikohan toivoa, että leikkauksessa löydökset ilmenisivätkin hyvänlaatuisiksi? Toivottavasti!
Minulta löytyi lähes tasan vuosi sitten paksusuolesta suuri syöpäkasvain, joka leikattiin kiireellisenä. Onnekseni metastaaseja ei ollut missään. Nyt käyn kontrolleissa kotimaassani Espanjassa joka kuudes kuukausi.
Yksi ensimmäisistä huolistani sairastuttuani olivat kolme teini-ikäistä tytärtäni, miten kertoa heille. Löysin paljon hyviä neuvoja amerikkalaiselta syöpäsivulta, josta info löytyy ainakin englanniksi ja espanjaksi.
https://www.cancer.org/treatment/children-and-cancer/when-a-family-member-has-cancer/dealing-with-diagnosis/how-to-tell-children.htmlSinun lapsillesi ehkä tärkeintä on kertoa, etteivät he ole syyllisiä sairauteesi, että kukaan ei ole syyllinen. Samoin kerro heille ainakin, että sairaus ei tartu ja yritä myös rohkaista heitä kysymään siitä. Lohduta lapsiasi myös sanomalla, että rakastat heitä sairaana ja huonokuntoisenakin.
Ymmärrän huolesi miehestäsi. Minunkin mieheni oli todella järkyttynyt diagnoosistani. Hänen tapansa selvitä eteenpäin oli olla yltiöpositiivinen tyyliin ”Varmasti oli joku virhe, varmasti ei olekaan syöpä, varmasti onkin joku lempeämpi syöpä, varmastikaan ei ole levinnyt jne…”. En tiedä miehesi tapaa reagoida, mutta oli se mikä tahansa, yritä ymmärtää häntä. Lähes kaikki tavat ovat oikeita! Varsinaninen tuki pitäisi mielestäni tulla hänelle mahdollisesti jostain muualta, esim. hänen sisaruksiltaan tai ystäviltään. Sinun ei tarvitse olla päätukijana, vaan itse ottaa vastaan tukea. Jos miehesi ei siihen pysty, mikä olisi aivan ymmärrettävää, toivottavasti saat sitä hieman kauempaa. Olette nyt koko perhe ’myrskyn silmässä’. Olkaa armollisia itsellenne ja toinen toisillenne. Ja luottakaa lääketieteeseen. Se pystyy nykypäivänä ihmeisiin!
Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia teille kaikille!
Hei kaikki.
Mulla löydettiin kesäkuussa yksityisellä gynellä n.5cm kokonen dermoidi/endo kysta. Eilen sitten hus:n yleisgynellä, ensin epäiltiin Endoa mutta vanhempi lääkäri vahvisti sen olevan dermoidi. Helpotuksen huokaus tuli siinä vaiheessa, sillä ei sentään endometrioosia ole. Otettiin vielä labrat mutta lääkäri vakuutteli että tuskimpa siellä mitään ole vialla, olen sentään sori terve nainen (28v.).
Äsken tuli sitten puhelinsoitto että tuleppas huomenna takaisin, veriarvot sen verran koholla että lääkäri haluaa vielä tehdä jonkun erikoisultran. Paniikissa en ehtinyt kysyä että kuinka paljon koholla ja mitkä arvot, mutta sen tiedän varmaksi että C125 ainakin otettiin.
Olen maanantaina lähdössä reissuun puoleksi vuodeksi. Toisaalta nyt makaan sängyssä tuijottaen tyhjää rinkkaa ja mietin että pitäiskö vaan viedä takaisin varastoon. Samalla tuijotan itseäni peilistä miettien että onko huomenna se päivä kun kuulen sairastavani syöpää… Läheisille en ole uskaltanut kertoa.
Kaipaan jotain lohdutuksen sanoja,miten kauan teidän diagnoosi kesti? Onko teidän syövät havaittu alkuvaiheessa?
Heippa Sara,
Koetan kykyni mukaan lohduttaa. 🙂 Älä nyt heitä ”kirvestä kaivoon” äläkä vielä rinkkaakaan varastoon. Sen ainakin voin osaltani sanoa, että kovin tarkkoja ovat tänä päivänä, joten voi olla, että varmistelevat vain. Minulla syöpä löytyi alkuvaiheessa ja sitten alkoi tapahtua vauhdilla kaikki, eipä viivytelty. Eli diagnoosi tulee varmaan sinullekin pian. Pidetään tassut pystyssä, ettei olisikaan kummempaa. Hyvä, että kirjoitit tänne, täällä on paljon tietäviä ihmisiä (muita kuin minä), joiden kanssa voit enemmänkin keskustella, helpottaa. Tsemppiä -Miska
Hei Helris,
kyselit sarkoomapotilaita ja tässä on nyt yksi. Minulla todettiin tämän vuoden syyskuussa seroosi mss grade 4. Tehtiin iso leikkaus ja sen yhteydessä myös ohutsuoliavanne. Sytostaatteja huomenna toinen kerta. Tänään sitten löysin omakannasta patologin laittaman tiedon, että kyseessä on gynekologinen karsinosarkooma, jonka tarkkaa alkuperää ei pystytä määrittelemään. Aloitettu mss sytostaattihoito karboplatiini ja paksitakseli jatkuu, sopii lausunnon mukaan myös sarkoomaan. Vähän googletin ja eihän tämä hyvältä näytä. Hoitoani kuulemma käsitellään 15.12. sarkooma-kokouksessa. Mikä sinun tilanteesi on nyt? Itse olen 61 v., tähän saakka perusterve ja hyväkuntoinen nainen. Toivuin leikkauksesta hyvin ja nytkin vointi on tilanteeseen nähden yllättävän hyvä.Hei,
Minulla löydettiin munasarjasta kasvain joka leikataan tässä parin viikon sisään. Lääkärit ovat puhuneet tästä rajalaatuisesta kasvaimesta, mutta en mitään muuta tietoa ole saanut mikä tämä voisi olla. Onko teillä muilla tehty mitään diagnoosia / epäilyä ennen leikkausta?
Lueskelin OmastaKannasta tietojani, ja sieltä löysin tiedoistani myös maininnan munasarjasyövästä, mutta kumminkin rajalaatuisesta siellä puhutaan.
Tunteet ovat hieman sekavanlaiset tällä hetkellä, kun en tosiaan yhtään ymmärrä luokitellaanko tuo rajalaatuinen siis myös syöväksi, vai eikö lääkäri ole vaan rehellisesti minulle sanonut että epäily on syövästä.Olen hieman lueskellut näitä kertomuksia täällä ja tämä hieman auttaa kun saa tukea ja tietoa enemmän muilta ihmisiltä jotka ovat saman käyneet läpi 🙂
Hei Hope!
Mulla oli kanssa munasarjasyöpä ja kun kasvaimet leikattiin, niin leikauksen jälkeen patologin arvio oli, että toinen munasarja oli rajalaatuinen ja toinen hyvälaatuinen kasvain. Loppujen lopuksi molemmissa kasvaimissa olikin uusinta patologin näytteessä syöpäsoluja eli toi ensimmäinen arvio oli mun tapauksessa sitten lopulta väärä. Ilmeisesti silloin ei tule sytostaatteja jos on rajalaatuinen kasvain. En kyllä ole 100% varma. Toivon kuitenkin että säästyt sytostaateilta. Itse kävin läpi 6 sytostaattitiputusta.
Moi. Ole uusi täällä. Mulla todettiin nyt oikeassa munasarjassa kirkas kystinen muutos jossa rosoinen papillamainen muutos. Onko jollain ollut vastaavaa? Olen saanut lähetteen labraan ja tyksiin.
Hei ! Olen uusi tällä palstalla. Minulla on todettu pitkälle edenneet munasarja-ja vatsasyöpä 5.12.2019 . Valkovuotoa oli ollut 2 1/2 vuotta, jona aikana tehtiin kaikki mahdolliset gynekologiset tutkimukset. Mitään elimellistä syytä ei löydetty.Viime syyskuussa tuntui joogatessa kovaa kipua. Gynekologin uä-tutkimuksessa kaikki ok,paitsi vatsan alaosassa nestettä. Kolmen kuukauden odotusten ja tutkimusten jälkeen tietokonekuvauksessa paljastui shokkiuutinen. Leikkaus on kiireellinen, mutta jonon ja erityisesti joulupyhien takia leikkausaika on siirtynyt näin pitkälle.
Odottaminen on tuskallista, aiheuttanut syvää masennusta ja pelkoa. Olen lapseton, yksin asuva sinun 72 v ja . Neljän vuoden aikana olen kokenut joka vuosi haavereita, joten nykyään en uskalla liikkua ulkona enkä mennä tutkimuksiin yksin. Masentuneena makaaminenkin heikentää tasapainoa.
Olisin kiinnostunut tietämään kuinka kauan olette joutuneet odottamaan leikkausta diagnoosin jälkeen? Miten kestitte/kestätte odotuksen?Miten pian toivuitte leikkauksesta?- Voimia kaikille kohtalotovereille ! T. Unnukka
Hei Unnukka!
Luulen, että tähän mennessä sinut on jo leikattu. Minulla todettiin munasarjasyöpä v.2016. Sytostaattihoidot aloitettiin 3 viikon päästä diagnoosista. Kolmannen hoidon jälkeen tehtiin iso leikkaus ja sen jälkeen jatkettiin hoidot loppuun. Toipuminen leikkauksesta kesti aikansa. Haava itsellään parani nopsaan, mutta muuten fyysinen kunto oli kauan ihan nollissa. Mutta siitä se koheni vähän kerrassaan. Toivon sinulle valtavasti voimia ja tsemppiä toipumiseen! -mari-Moi! Oon uusi täällä. Multa löyty vasemmasta munasarjasta kysta, monilokeroinen, paksuja seinämiä, 9x5cm. ”Tuumori on varsin karsinoomasuspekti” kirjottanu lääkäri tonne. Mitä sekään tarkottaa? Kiireellä sain jatkotutkimukset ja nyt ma kävin vatsan/vartalon kuvauksissa. Tänää eka aamu kun tuntuu että tässä saattaa seota. Uloste on ihan ohutta, tuo on ihan uus juttu. Kipuja on vaan vähän ja niihin buranaa syön. Tänäänkin aurinko nousee ja puolen tunnin päästä vien lapsen eskariin. Mitä hänellekin tapahtuu jos tässä huonosti käy? Koitan pysyä järjissäni. Ahdistaa.
Hei Niin. Tiedän, että ahdistaa, olen kokenut saman itsekin. Puskasta tuli minullekin,että vatsakalvolla on syöpäkasvaimia, luetaan munasarjasyöväksi. Voi kuvata hyvin, kun sanon että ensimmäinen päivä hirressä on se pahin…. ;).
Nyt takana on sytostaattihoidot, iso leikkaus ja nyt estolääke.
Kun sinulle diagnoosi selviää, mahdollinen leikkaus tiedetään ja hoidot alkavat, pääset erilaiseen arkirytmiin. Eihän se helppoa ole, mutta olet hyvissä käsissä. Se hoitopolku antaa turvaa, usko minua.
Ota nyt vain asia kerrallaan, päivä kerrallaan… Se, mitä sinun kannattaa nyt tehdä, on tsekata ruokavalio kuntoon, yrittää nostaa fyysistä kuntoa, sekä levätä. Jaksat paremmin mahdolliset hoidot.
Suosittelen vielä: Älä GOOGLAA sairauttasi. Ehdit kyllä myöhemminkin, kunhan olet sinut mahdollisen tautisi kanssa.
Jaksamista sinulle, et ole yksin. Yritän antaa kokemuksen tuomaa infoa sinulle matkallasi.Hei Rae! Kiitos vastauksestasi. Aamut on aikaa kun mietin asioita, enneku lapsi herää ja illalla ei unta tartte houkutella ni sillo ei pyöri asiat päässä. Googlaamine on vihonviimestä, kun en hyväksynyt ummetusta diagnoosiksi etsin sitä ite ja joka kerta olin vakuuttunut et nyt se on sitä mitä googlaamalla löyty. Mä syön terveellisesti, nyt ei oo ruoka maistunut, syön silti,liikun rauhaksee, lähinnä kävelen tai pyöräilen mutta jos reippaammin liikkuu se alkaa sattuu tohon vasempaan alaselkään ja siitä etupuolelle ja sitä saa sietää sillo loppupäivän. Tupakoin mikä on huono asia ja mistä kannan syyllisyyttä.
Hei!
Menin kolme viikkoa sitten sairaalaan kovan vatsakivun vuoksi. Ensin minulta löydettiin vasemmasta munasarjasta 10cm kokoinen kysta. Onneksi pääsin vielä vatsa-alueen TT-kuvaan sekä magneettikuvaan, jos vasemmassa munasarjassa näkyi selkeästi poikkeavaa muutosta… levinneisyyttä ei onneksi ollut näissä kuvissa havaittavissa.
Olen nyt leikkausjonossa Tyksiin ja minulle on suunniteltu avoleikkausta, koska tuo kasvain on niin iso.
Pelottaa kyllä paljon. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Miten olette kestäneet odotusajan? Tämä epätietoisuus on kyllä kamalaa…Ja lisään vielä edeltävään viestiin, että kaikki markkerit minulla on matalat, eikä C125 arvo ollut koholla…
Hei kaikki! Tässä on nyt leikkausaika luvattu, tän kuukauden lopussa. Soitin itse tonne naistentautien puolelle ja neuvoivat numeron mistä tavoitin henkilön joka leikkauksen suunnittelusta tiesi. Saa nähdä minkä kokoinen se nyt lopulta on. Avoleikkaus se ei ole. Haluisin kysyä muilta minkälaisia kipuja teillä on ollut? Mulla molempia kylkiä, alavatsaan, navan kohdalle ja alaselkään ja alaselkää vasemmalle puolelle koskenut. Kipu on vaihtanut aina paikkaa ja välillä pitkiä kivuttomia aikoja. Kasvain sijaitsee vasemmassa munasarjassa eikä etäpesäkkeitä löytynyt. Rajalaatuiseksi arvioivat. Tsemppiä kaikille ❤️
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.