-
Viestit
-
Tsemppejä Marille ja Viljalle.
Itseäni auttaa että teen mielekkäitä asioita, kävelen ulkona, leivon jne. On toki päiviä jolloin itken ja makaan sängyssä ja käyn läpi ajatuksia. Mutta sitten tulee taas niitä parempia päiviä, kun uskoo tulevaan ja toivo elää. Melkoista vuoristorataa tämä on.
Kertoilkaa kuulumisianne taas 🙂Kiitos Aurinkoinen! Sama täällä, yritän touhuilla kaikenlaista. Vuosien tauon jälkeen olen alkanut neuloa. Tykkään myös kokeilla uusia ruoka- ja leivontareseptejä. Ja kuten jo aiemmin olen todennut, tämä foorumi on tuonut lohtua ja tukea!
Nautitaan tästäkin päivästä ja kuullaan taas 🙂Hei vaan.
Tänään alkoikin tapahtumaan. Naistenklinikalta soitettiin että menen sinne 22.3.
Tapaan ensin osastofarmaseutin, sitten leikkaavan lääkärin. Hän kertoo minulle tietokonetomografian tuloksen ja suunnitellun leikkauksen laajuuden. Nyt jo tiedossa että avoleikkaus.
Sitten vielä anestesialääkärin vastaanotto.
Tällä viikolla käyn verikokeissa ja sydänfilmissä.
Leikkaus jo 31.3. Pääsiäinen meneekin sitten sairaalassa.Jotenkin helpottaa kun tietää mitä mitä tapahtuu ja milloin.
Olo on tällä hetkellä suorastaan luonnottoman levollinen, mutta kai sekin kuuluu asiaan.
Viimeiset pari viikkoa olen harmitellut kun oikean nilkan nivelrikko on äkillisesti pahentunut ja estää kävelylenkit, nyt se ei puristele ollenkaan!Eilen vielä tuntui ettei mieskään, tollo, tajua minua ollenkaan 🙂 ja tänään tuntuu taas ihanalta empaattisesti itseltään.
Neurologillekin sanoin tänään etten ole koko epilepsiaani viimepäivinä muistanutkaan.
Aika vuoristorataa on! Toivottavasti mies jaksaa ykskaks tunnemyrskyksi muuttuneen vaimonsa.
Heissan teille, ja tervetuloa Vilja seuraamme. Toivottavasti voimme antaa tukea ja hyviä neuvoja jatkossa. Kiitos Aurinkoinen ja Mari, kyllä tuntuu tutulta teidän tarinanne. Se, mikä on meille kaikille yhteistä, on se, että sairaus tuli ”puskista”. Itsekin olin elämäni kunnossa, ja seuraavana päivänä vakavasti sairas.
Viljalle lohdun sanoja: raskain osuus oli mielestäni diagnoosin odottaminen, sekä epätietoisuus. Kun hoitoputki aukesi, niin se antoi (antaa vieläkin) turvaa.
Itsellä tiedettiin olevan syöpä markkereiden määrästä, ne olivatkin hurjat. Kuvauksissa ei löytynyt mitään, vasta leikkauksessa löytyi kasvaimia vatsakalvolta. Munasarjasyöpä, nimeltään periteonaalinen (tai sinnepäin). Eli oli ampunut suoraan vatsakalvolle.
Itselläkin oli reippaasti turvotusta, tyhjennettäessä löytyi 7 litraa. Uskomatonta. Jouduin ihan limsapulloilla mallaamaan nestemäärää. Paljonko sinulla Mari oli askitesta?
Jatkan myöhemmin illalla, tässä alkuunsa.Kiitos myös sinulle Rae.
Olet niin oikeassa, odottaminen ja epätietoisuus on pahinta.
Nyt elämä tuntuu helpolta kun on aikataulu ja suunnitelma maaliskuun loppuun saakka.Ihan kummallista huumoria olen alkanut jo nyt viljelemään, minä, ”tolkun”ihminen.
Ihanaa viikonloppua rinnallaeläjät!
Kiva kun kirjottelette, tuo aina tsemppiä tähän kaikkeen. 🙂
Me ollaan Viljan kanssa samoihin aikoihin leikkauksessa, minulla leikkaus on 22.3. Alkaa jo hieman jännittää, mutta luottavaisin mielin menen.
Heissan taas… Olen vapaaehtoistyön kurssilla, siksi jatkan nyt. Eli tätä rupesin harrastamaan, kun pääsin tolpilleni. Jotenkin vaan tuntuu, että haluan korvata elämälle jotenkin sen hyvän, jota olen saanut. Eli maksan kai kiitollisuudenvelkaani…
Aurinkoinen ja Vilja, ei kannata jännittää leikkausta. Oma kokemus oli se, että möröt rupesivat kasvamaan turhaan ennenaikaisesti, meni kuitenkin paremmin kuin luulin. Selviätte kyllä, nostavat teidät kävelylle jo leikkauspäivän iltana.
Vinkki: kannattaa ostaa apteekista lisäravinnetta Cubitan. Se on tarkoitettu haavojen hoitoon, hyviä kokemuksia on. Sekin on hyvä, että kuntoudutte kesäksi, vaikka ei ihan bikinikuntoon. Itsellä leikattiin 4.3 viime vuonna, sytot päälle. Hyvin pääsi uimaan ja marjametsään.
Nauttikaahan vielä talvesta, taitaa loppua viikonloppuna.Hei taas kaikki kanssasisaret!
Ihanaa, että olen saanut lukea kuulumisia teiltä kaikilta Aurinkoinen, Rae ja Vilja. Hienoa, että Vilja sait aikatauluja eteenpäin. Siitä se lähtee! Ja Aurinkoinen, sulla enää 10 päivää leikkaukseen! Aika menee nopsaan ja pian on leikkaukset ohi!
Rae, kyselit, että paljonko minulla oli askitesta…ensimmäisellä tyhjennyskerralla 7 litraa ja toisella 5. Sytostaattien alkamisen jälkeen ei enää kertynyt ollenkaan.
Sinä olet löytänyt itsellesi hienon uuden harrastuksen, vapaaehtoistyön! Nostan sulle hattua!
Jos tästä sairaudesta jotain hyvää on, niin minä ainakin olen saanut monta hyvää uutta ystävää. Jotkut hoidoista ja yhden sydänystävän, jonka kanssa jaoimme sairaalahuoneen kahden viikon ajan leikkauksen jälkeen. Meillä molemmilla oli samanlainen operaatio ja molemmille tehtiin avanteet, eli on ihan oma vertaistukihenkilö 🙂Teille jokaiselle toivon iloisia ajatuksia, hyvää mieltä ja niinkuin Rae sanoi, ehkäpä viimeistä talven viikonloppua tältä erää. Kevättä kohti mennään 🙂
Huomenta.
Ajattelen sinua Aurinkoinen 22. maanantaina, kun sinä olet leikkauksessa ja minä Naistenklinikalla kuulemassa omasta leikkaussuunnitelmastani.
Tänään kävin verikokeissa ja sydänfilmissä.
Lisää kokeita on vielä kaksi päivää ennen leikkausta.Miten teillä on puolisot suhtautuneet tähän kaikkeen?
Minun mieheni on todella pettynyt ettei pääse mukaan 22.3. Naistenklinikalle.
Hän suunnittelee miten sitten hemmottelee minua matkoilla ja ravintolapäivällisillä.
Koronarajoitukset saattavat muuttaa hänen suloiset suunnitelmansa.Jopa ex-mieheni avovaimoineen (joka on hoitoalalla) ovat luvanneet auttaa!
He tietävät tilanteestani koska lapset ja lapsenlapset ovat meillä yhteiset.
Tuntuu hyvältä ja kummalliselta yhtä aikaa.Toivon todella että heillä joilla ei ole parisuhdetta, löytyy kuitenkin läheisiä tueksi. Sellaisia läheisiä jotka antavat välillä surra rauhassa ja sitten taas kannustavat. Eivätkä yritä pyyhkäistä koko asiaa maton alle.
Olen ollut nyt vuoden verran sairauslomalla epilepsiani vuoksi. Välillä tuntuu että ei jaksaisi, nyt vielä tämä päälle. Mutta samalla tiedän että jaksanhan minä.
Nyt en enää käy muualla kuin labrassa ja tutkimuksissa, että olisin leikkauskuntoinen.Ensi viikolla on pojanpojan 5 v synttärit, juhlimme videopuhelun välityksellä, vaikka tekisi mieli ottaa hänet syliin ja painaa kasvot hänen ihanaan kiharaiseeen hiuspehkoonsa.
Meillä sataa taas lunta, ovenpieleen narsissi- ja helmilijaruukkuni ovet peittymässä lumeen.
Yritän ajatella vappua, silloin leikkaus on jo takana ja mies pääsee istuttamaan kasveja meidän uuden kotimme pihalle.Tsemppiä siskot!
Koronarajoitukset ovat ikäviä tällaisissa tilanteissa 🙁 minun lääkärin käynneille puolisoni on toistaiseksi saanut tulla mukaan, tänään hän oli ensimmäistä kertaa mukana. Keskusteltiin leikkauksesta ja sain ohjeet mitä pitää tehdä ennen leikkausta jne.
Puolisoni on ottanut asian mielestäni asiallisesti, toki hän on surullinen ja järkyttynyt. Tänään hän sanoi että meidän täytyy hyväksyä tämä sairaus osaksi meidän elämää. Niinhän se on, on elettävä päivä kerrallaan ja nautittava elämästä. Välillä mieheni tsemppaa liikaakin, kun minulla on surullinen olo. Joskus toivoisin vaan että minulle sanottaisi että on ihan ok tuntea surua ja vihaa. Mutta jokainen läheinen varmasti yrittää vaan auttaa ja suree omalla tavallaan tärkeän ihmisen sairastumista.
Vartalonkuvasta ei paljastunut minulla mitään suurempaa tänään. Ainoastaan pesäkkeet jotka aiemminkin siellä olivat ovat hieman laajentuneet. Eli leikkausta odotellessa, sitten tietää saadaanko syöpää kokonaan pois. Levollisin mielin kuitenkin luotan lääkäreihin. Onneksi on olemassa muitakin hoitomuotoja, joilla saadaan hidastettua taudin etenemistä mikäli syöpää ei saada kokonaan leikattua pois.
Mukavaa viikonloppua <3Hupsistakeikkaa, heitti minut ulos juuri kun olin saanut tekstini valmiiiksi. Yritän uudelleen:
Eli oletteko kaikki Naistenklinikan kirjoissa? Minä itse olen, leikkaus tehtiin siellä, ja sytot Syöpätautien Päiväklinikalla. Mahtavaa hoitoa ja vertaistukea matkalla. Nauraakin olen saanut, kertoilen joku päivä. En kuitenkaan heti leikkauksen jälkeen, ettei hakaset irtoa ;)).
Hauskaa Viikonloppua ja kiitos kun kirjoittelette ajatuksianne.Hei taas Aurinkoinen, Mari ja Rae.
Luin eilen läpi Naistenklinikalta saamani ”pumaskan” kaikesta leikkaukseen ja kuntoutumiseen liittyvästä.
Tuli ihan fyysisesti huono olo kun ajattelin miten kirurgi avaa minut kuin kalan.
Liian vilkas pää!
Yritän pitää ajatukseni muualla, tietokonetomografia meni hienosti tänä aamuna, maanantaina sitten kuulen tuloksen.Hienoa Rae että olet alkanut vapaaehtoistoimintaan! Siitä saa niin paljon.
Minä toimin vielä vuosi sitten varamummuna kahdelle ihan mahtavalle pikkupojalle. Koko perhe tuli meidän perheelle rakkaaksi ja tärkeäksi.
Meillä oli myös sijoitettuja nuoria kotona n 10 vuoden ajan, kaikkiaan seitsemän nuorta.
Vuosi sitten kun epilepsiani äkillisesti paheni, jouduin luopumaan sekä perheessämme asuvista nuorista että varamummoudesta. Ei voi huolehtia muista jos ei ole itsekään joka hetki kykenevä/tajuissaan.
Sen vuoksi muutimme tänne pääkaupunkiseudulle jossa asuu vanhin lapsistani ja ihanat lapsenlapset.Kunpa korona pian hellittäisi ja pääsisi pikkuisia tapaamaan.
Hyvää vointia kaikille, päivä kerrallaan!
Aurinkoista päivää Vilja, Aurinkoinen ja Rae!
Kevät tulee kohisten, ihanaa! Päivät pitenevät ja ainakin itselleni lisääntyvä valon määrä tekee niin hyvää.
Kyllä olet Vilja sinäkin ollut todella hyväntekijä antamalla kotiasi sitä tarvitseville nuorille, samoin kuin Rae ryhtymällä vapaaehtoistoimintaan. Olen sitä mieltä, että hyvä tulee aina takaisin 🙂
Sain eilen kuvauksen tulokset ja onnesta kostuivat silmäni, kun kuulin hoitojen tehonneen tuohon itsepäiseen imusolmukkeeseen. Se ei ole vielä(kään) kokonaan pois, mutta pienentynyt kuitenkin. Kyllä näistä, vaikka niin pienistä edistyksistä tulee aina kiitollinen olo, kuin palkinto kaikesta siitä, mitä on joutunut käymään läpi.
Viljalla ja Aurinkoisella leikkaus lähestyy. Täällä elelen hengessä mukana!
Ihania päiviä teille jokaiselle ☀️Kiitos Vilja!
Meille jokaiselle toivon niitä ilon aiheita tässä tämän ei niin mukavan matkan varrella!Ihania uutisia Mari
Aurinkoa kaikkien päivään ☀️ palailen varmaan leikkauksen jälkeen päivittämään tilannetta
Kiva kuulla teistä kaikista. Arvaankin, että leikkaukset jännittävät, on niin lähellä. Omasta leikkauksestani en tiennyt hötysen pöläystä, se oli vain silmänräpäytys, kun annoin hoitajille jumppaohjeita herättyäni…:)). Kirurgi tuli tervehtimään seuraavana aamuna, kertoili leikkauksen kulun. Eli tosiaan oltiin käyty koko vatsaontelo läpi, ja otettu osa elimistä ja paha pois. Siltikin sanon, että itse leikkaus oli helpompi kuin luulin, kivutkin olivat aivan hallinnassa.
Ainoastaan navan kohdalla haavani tulehtui, yhtä sytoa jouduttiin hieman siirtämään, sekä sain antibioottikuurin.
Ohjeista tosiaan kannattaa huomioida navan puhdistus ennen leikkausta. Oman napani kuurasin tosi hyvin, silti Pico-imuri falskasi navan kohdalta. Eli kannattaa varoa itsensä turhaa taivuttelua, ettei imu petä.
Hyvin se menee, tiedän sen. Antakaahan kuulua kuulumisia lisää.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.