-
Viestit
-
Hei nettiystävät,
minullekin on ollut tärkeätä voida tulla tänne, etenkin silloin pitkällä saikulla mutta myös nyt vaikka hoitojen päättymisestä on jo yli kahdeksan kuukautta ja viimeisestä leikkauksestakin 7 kk. Siksi on ihanaa kun olette täällä, ilahdun aina kun näen uuden viestin.
Vieläkään ei mene varmaan päivääkään, ettei tämä asia jotenkin käy mielessä. Nyt kun enää ei ole kyse hoitojen yms sietämisestä, askartelee mieli syöpäkokemusten ymmärtämisen kanssa, välillä mietin tulevaa, uusiutumisen riskiä yms. Kaiken tämän seurauksena myös työ ja koko muu elämä on pohdiskelun kohteena, arvioin uudestaan kaikenlaista. Niinpä tuntuu että yhä olen matkalla jolle syöpä minut sysäsi.
Hoitojen päättyessä olin hyvin uupunut, nyt voin jo paremmin. Ja ymmärrän, että minua vakavammin sairastaneet ja sairastavat kantavat suurempia taakkoja. Niin ajattelen: syöpä on taakka ja tuottaa muita taakkoja. On siksi hienoa, että voimme täällä jakaa sitä taakkaa. Vaikka en kaikkea toisen syöpäkokemuksesta ymmärtäisi, elän vahvasti mukana kun luen täällä mitä teille kuuluu. Myötäeläminen tapahtuu omien kokemusten kautta, muistan tuntemuksia, pelkoja ja suruja. Vaikeista asioista puhuttaessa haluaisin myös joskus kertoa siitä mikä itseäni on auttanut, mikä on tuonut onnea ja iloa.Lämpimiä ajatuksia teille kaikille, etenkin Efesolle ja Hanna66:lle toivon voimia ja mielenrauhaa. Ystävistä puheen ollen: minulle syöpä on tuonut uusia ystäviä, kun menin mukaan Syöpäyhdistyksen ryhmiin. Ajattelin että kaikkea kannattaa kokeilla, ja se kannatti.
Hei kanssa matkaajat! Kiitos myötätunnosta. Kyllähän se niin on että parhaiten ymmärtää toinen sairastunut. Tänään on tosi hyvä päivä. Pitkästä pitkästä aikaa. Johtuu siitä paljon että on satanut lunta ja on siis valoisaa. Tuo pimeys vaikuttaa muhun tosi voimakkaasti. Viime vuonna näihin aikoihin ramppasin sädehoidossa. En muista siitä ajasta, enkä joulustakaan juuri mitään. Aloin olla niin lopussa jo kaikesta. Toivottavasti tämä joulu on parempi. Mulla torstaina aika syöpä hoitajalle, menen puhumaan. Ja heti sen jälkeen aika lääkärikandille tuon kaulaan ilmestyneen patin takia. Hän varmaan tietää sanoa mikä se voisi olla. Olen iloinen että pääsen kandille enkä pelkälle hoitajalle. Varmaan siksi kun patti välillä katoaa. Mun piti kommentoida noita edellisiä viestejä mutta unohdin jo niitä niissä oli!!! Syto-aivot vielä??? Tsemppiä kaikille jokatapauksessa!
Jatkan vielä vähän. Mulla alkoi hoitojen päätyttyä totaalinen kämpän siivous ja putsaus. Heitin 3 jätesäkillistä tavaraa roskiin. Kaikki vanhat paperit läx. En edes käynyt niitä läpi.vaatekaapit siivosin ja keittiön laatikoita ratsastin. Nyt mulla on just sen verran tavaraa kun tänään tarvitsen. Siis tosi vähän.
Ja nyt kaikki on järjestyksessä ja tiedän missä mikin on. Nyt on menossa pohdinta mitä alkaisin harrastamaan tai mihin aikani käytän. Haluan tehdä vain itselleni merkittäviä ja tärkeitä juttua. Sellaisia mistä nautin. Ja kun niitä ystäviä jossain vaiheessa löydän haluan ihmissuhteita jotka on vadtavuoroisia. Liian kauan hoidin paskaämpärin virkaa entisessä elämässä. Ihan kaikki on menny uusiksi. Se on paras asia mitä syövästä seurasi. Ei kaikki ole ollut kurjaa. Mitä teillä muilla on mennyt uusiksi? Jos on mennyt?Huomenta kaikille,Minulla menossa myös siivous kausi,lähes koko aikuisikäni olen ollut hamsteri,mitään ei voi heittää pois kun voi myöhemmin tarvita.
Olemme mieheni kanssa myös aikamoisia keräiliöitä,nyt on ajatukseni kokonaan muuttunut, kierrätyskeskuksesta hakivat paljon tavaraa,roskiin on mennyt paljon ja vielä on paljon mistä pitää päästä eroon,haluan tilaa ympärilleni ja siivouksen helpommaksi.Tuosta uusiutumisriskistä, minulle sanottiin aiemmin et ei tarvi olla huolissaan,reilu vuosi sen jälkeen olin taas leikkauspöydällä nyt lääkäri sanoi että jos on kysymys jääneestä on tilanne parempi,näin itse ajatellen itse pitäisin sitä jääneenä koska merkkarit laski tosi hitaasti eka hoitojen aikana.
Ajattelin seuraavalla kerralla kysyä lääkäriltä kummasta oli kysymys? Mutta kysymättä jäi kun taas uusi lääkäri,en okei osannut kysyä mitään,lääkäri sanoi nyt näyttää tosi hyvältä,unohda tämä ja yritä elää normaalielämää.Nyt olen ajatellut tuli mitä tuli yritän olla ajattelematta, vähän silti jännittää seuraavat kontrollit.
Nautitaan tästä päivästä ja toistaiseksi maassa olevasta lumesta. P.s minun puolesta lunta ei tarttis ollenkaan.
Moi taas.
Minulle pitää näköjään tarjota apua tarjottimella, että osaan sitä ottaa vastaan. Tänään kävin ihan muussa asiassa työterveyshoitajan vastaanotolla ja hän ”avasi hanan” kysymällä kuinka muuten olen jaksanut. Käytiin läpi lähes kaikki vaiheet syövän toteamista edeltävistä oireista tähän päivään saakka. Fyysisen voinnin lisäksi oli kiinnostunut myös siitä miten pääkoppa voi. Puhuttiin pitkään ja voitte uskoa, että juttua riitti 🙂 Lopuksi kysyi vielä haluaisinko käydä psykologin juttusilla. Tuli niin luontevasti se ehdotus, että jopa minä suhtauduin myönteisesti ja sovittiin, että varaan ajan, jos/kun siltä tuntuu. Nyt on siis jo psykologin yhteystietokortti takataskussa eli pienin askelin tässä etenen avun hakemisen suhteen. Oli kyllä jo niin hyvä olo tuon keskustelun jälkeen, että vakavasti harkitsen.
Tämä sairausloma on kyllä tehnyt jaksamiselle hyvää. Olen nukkunut melkein kellon ympäri ja lisäksi päikkäreitä eli kyllä kroppakin oli aika finaalissa. Nyt alkaa tuntua siltä, että ensi viikolla jaksaa taas töihin.Hei Efeso!
Mulla on aika monikin asia mennyt syövän myötä uusiksi ja se on hyvä asia ollut tässä syövässä. Kuten itsekin sanoit niin syöpä on tuonut mukanaan myös hyviä asioita, ei pelkästään kurjia asioita.
Mulla kans mennyt ajan käsite ihan uusiksi. Ennen olen liikaa murehtinut tulevaa tai mennyttä. Syöpä opetti elämään tätä hetkeä ja se nykyhetki on tärkein. Lisäksi olen pohtinut, miten haluan tämän elämäni elää ja ajan käyttää. Minulle on tullut unelmien toteuttamisesta tosi tärkeää. Olenkin miettinyt, että mistä unelmoin tai haaveilen ja sitä kohti haluan prkiä. Lisäksi hyvinvoinnista ja terveydestä on tullut minulle tosi tärkeä arvo. Itseään pitää rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa. MInusta on tullut myös itsekkäämpi, mutta hyvässä mielessä 🙂 Toki läheisten hyvinvointi on minulle myös tärkeää.
Lisäksi olen oppinut käsittelemään tunteita ja kirjoittamisesta onkin tullut minulle tärkeä ilmaisumuoto. Puhun myös enemmän tunteistani. Että tällaista asioita syöpä toi elämääni.
Hei hanna66!
Sinuna ainakin kokeilisin tuota psykologilla käyntiä. Voit yllättyä positiivisesti. Itse olen hyötynyt tosi paljon ammattiauttajan kanssa keskustelusta+ vertaistuki on ollut tärkeää. On ollut hyvä jakaa ajatuksia ja tunteita syövästä saman kokeneitten kanssa. Se tuntui minusta tosi hyvältä ja vapauttavalta.
Hei Kesanto!
Itse olen huomannut, että jollekin lääkärille on helpompi puhua kuin jollekin toiselle. Tässäkin suhteessa henkilökemioilla on merkitystä. Omalla polillani on 1 lääkäri, jota uskon enemmän kuin muita. Hänen kanssaan on helppo jutella kaikesta sairauteen liittyvästä. Luotan häneen 100%: sti.
Kiinnostavaa tämä siivousinto! Minäkin siivosin mm vaatehuoneen, vein vaatteita kierrätykseen hoitojen aikaan jne. Ylipäätään nopeita päätöksiä, kun en galua junnata asioissa. Olen mm vaihtamassa asuntoa, piti sitä vielä miettiä mutta yhtäkkiä aloin toimia. Kaikki päätökseni eivät mene ehkä ihan putkeen, mutta tuntuu hyvältä elää tässä ja nyt. Haluaisin elää täyttä elämää niin, että välillä huomaan olevani kärsimätön ns terveiden kanssa. Itse en ole terve, vaan toipilas, kuoleman koskettama, siitä kosketuksesta hauras. Jotenkin tätä elämän suunnittelua kyllä muokkaa se, että jo ennen syöpää elämä heitteli minulle erilaisia kierrepalloja. Nyt tulevaisuuteen en täysin luota, vaikka olenkin alkanut taas suunnitella ja haaveillakin. Kovin pitkälle en kuitenkaan suunnittele, muuta kuin asunnon oston ja töiden kautta.
Taidanpa lähiaikoina keskittyä kodin rakentamiseen. Luksusta ei tarvitse olla, vaan riittää, että saan rauhallisen tyyssijan. Ja niin vähin kamoin kun mahdollista taloustavaran osalta, mutta jotain kaunista, jotain muistoihin liittyvää säilytän.
Elämä jatkuu siis syövän jälkeen, mutta varsin toisenlaisena kuin ennen pimeää vuotta.Hei kaikki!
Minulla ihan samanlainen efekti: Siivoan ja käyn läpi kotia ja yritän päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta! Annan pois, myyn netissä, heitän roskikseen…Aloitin tämän heti syövän jälkeen. Se antaa vapauttavan tunteen. Muutama päivä sitten päätin jopa nopeuttaa tahtia, ja vanhin tyttäreni antoi minulle netistä löytyneen ohjeen: maanantaina pääse eroon yhdestä tavarasta, tiistaina kahdesta, keskiviikkona kolmesta jne. Toimii ja tuntuu hyvältä. Mieheni kotiin tullessaan katsoo pelokkaana ympärilleen, mikä rompe on saanut lähtöpassit 🙂
Ja henkisestä tilasta: Minun tilanteeni on hyvä, uusiutumismahdollisuuteni vain kymmenisen prosenttia. Tänään olin kuuden kuukauden välein otettavissa verikokeissa, -röntgenissä ja -ultrassa. Noin nelikymppinen sairaanhoitajamies, joka otti verikoetta, uteli vähän sairaudestani, minkä jälkeen piteli kättäni ja aloitti lempeällä äänellä: ”Kun eurooppalainen menee Afrikkaan safarille, hän on koko ajan varuillaan, villieläimet ympärillä voivat hyökätä. Mutta kun hän palaa takaisin Eurooppaan, leijona on jäänyt Afrikkaan. Älä pelkää.” Tarina jatkui vielä pitkään ja muuttui aika metafyysiseksikin -hah hah- mutta en liikutukseltani oikein pystynyt seuraamaan sitä. Palasin kuitenkin kotiin hyvällä mielellä tuon lämpimän ihmisen ansiosta. Hänellä oli niin hyvä tahto, hellä katse ja hellät sanat. Tulokset saan ensi viikolla. Odotan niitä pelotta.
Nyt, kun olen saanut järjesteltyä arkiasiat rullaamaan, minulle jää aikaa stressata syöpäasioista. Ei kovin kivaa. Olin työnhakuluennolla missä käytiin läpi tavallisia kysymyksiä muun muassa ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua”. Mieleeni tuli vain, että 90% todennäköisyydellä olen elossa. Oikeasti luku on vielä suurempi, mutta enhän minä voi haastattelussa sanoa mitään tuollaista. Onneksi on jo opintoihin liittyvä harjoittelupaikka sovittu kauan sitten. Ja se on muutenkin kaikin puolin hyvä paikka, jossa on mukavia ihmisiä. Silti mietin aika paljon miten tämä vaikuttaa tuleviin töihin. Jos menen joskus uuteen työpaikkaan, niin mitä kannattaa kertoa haastattelussa ja töissä.
Heippa taas! Tänään kävin juttelemassa syöpiksellä hoitajan kaa. Sanoi että voin tulla aina uudestaan kun tulee tarve. Minä kun luulin että siellä voi käydä vaan kun on hoidot ” päällä ”. Mutta helpottava tieto. Sitten toi kaulalla oleva patti ultrataan. Hyvä niin. Nyt vaan sitten odottelua. Sitä syöpäpotilaiden lempihommaa!!
ml, oletko tullut ajatelleeksi että monilla työpaikoilla on jo syövän läpikäyneitä ihmisiä. Syöpä on sen verran yleinen sairaus. Tietysti ihan pienet yhteisöt voi olla poikkeus. Eli ei välttämättä ole katastrofi jos se työhaastattelussa tulisikin ilmi☺
Voimia ja rauhaisaa mieltä toivon niin sinulle kuin kaikille muillekin palstalaisille☺☺Mä en ole kertonut työpaikalla, että mulla on ollut syöpä. Se on vahva tunne, että en halua puhua siitä ihan kenelle tahansa.
Hei Myy79 ja muutkin.
En minäkään ole töissä kertonut. Muutama työkaveri on kuollut syöpään ja en halua, että minua aletaan kohdella kuin peli olisi jo menetetty.
Kyselit aiemmin onko syöpä vaikuttanut ajatteluun. On se tervettä (toivottavasti) itsekkyyttä tuonut ja sitä, että ihan pienistä ei ota enää stressiä. Toisaalta en halua ajatella ja suunnitella elämää kovin pitkälle. Yritän nauttia päivä kerrallaan. Tai ehkä se on vähän pelkoakin, että ei uskalla suunnitella tulevia juttuja, kun ei koskaan tiedä… Influenssarokote nosti lämpöä tänään ja se saa hiukan synkistelemään, koska ennen syövän toteamista kuumeilin muutaman viikon välein ja tietysti nyt pohdin onko uusinut.Ehkä kuitenkin vain rokotteen aiheuttamaa.Hei Hanna66 ja muut !
Itsellekin syöpä on opettanut elämään päivä kerrallaan. Aika ja elämä on tässä ja nyt. Kun kuoleman mahdollisuus käy lähellä niin sitä jotenkin oppi elämään paremmin tässä hetkessä. Liikaa ei myöskään halua siirtää asioita tuonnemmaksi vaan haluaa juurikin toteuttaa unelmiaan.
Sun kannattaa ottaa yhteyttä tahoon, jolta sait influenssarokotteen ja kysyä tuosta kuumeilusta niin saat itsellesi sisäisen rauhan. Käsittääkseni joillakin on turvonnut käsikin pistokohdasta influenssapiikin jälkeen eli voi olla vaikka allerginen reaktio tms.
Heippatirallaa !
Täällä meilläpäin on keksittykin konstit ”laistaa” seurannasta ja ilmeisestti kontrollikäynneistäkin (marraskuu 2017).
Tarvitaan vaan internet-yhteys tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä sekä sähköpostiosoite. Sen jälkeen on mahdollisuus raportoida mahdollisista oireista ja saada ei-kiireellisissä asioissa vaivattomasti yhteys syöpähoitajaan. ♥ ups!
Näin se maailma liikkuu kuomaset….. -MiskaHei Miska ja muut!
Voi olla, että joillekin sopii tuo laistaminen kontrolleista ja nettiyhteys on riittävä, mutta itse pidän tärkeänä ihmisten ( lääkärin ja potilaan) välistä kohtaamista. Gynekologisessa syövässä tietysti toi ultraaminen on myös tärkeää eli mun mielestä nettiyhteys ei olisi riittävä . Itse olen nyt kontrolleissa törmännyt sellaiseen asiaan, että kaikkien lääkäreitten kanssa ei juttu lähde kulkemaan ja vaikka olisi kysyttävää, niin ei saa selkeää vastausta. Jonkun toisen lääkärin kanssa taas juttu kulkee ja saa paremmin ymmärrettäviä vastauksia. Se on minusta surullista ja rasittavaakin kun hoitosuhde on noin persoonakohtaista. Toisaalta voisi sähköpostilla saada hyvinkin selkeän vastauksen kysymykseen. Mene ja tiedä!
Tällaisessa kontrollitilanteessa kun saattaa pää olla täynnä kysymyksiä kaaoksenomaisesti niin minusta olisi tärkeää, että juttu kulkee hoitavan henkilön kanssa. Se olisi ehdottoman tärkeää. Totta on, että maailma liikkuu, mutta kaikessa ei välttämättä hyvään suuntaan.
Tuli vielä mieleen, että mitä hyviä asioita syöpä on tuonut mun elämään. Ainakin sen, että hyvinvointi ja terveys on mulle nyt tosi tärkeitä arvoja. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Täällä meilläpäin paistaa nyt aurinko ja toivon aurinkoisiakin hetkiä myös kaikille muillekin täällä !
Syövän myötä suhteeni kuolemaan on tullut myös jotenkin luontevammaksi. En ainakaan pelkää sitä. Toki haluaisin, että minulla olisi mahdollisimman hyvä elämä pitkään, mutta tosiaan kuolemaa en pelkää. Lisäksi mielessäni on käväissyt ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä eli uskonko siihen. No, en tosiaan ole siinä päässyt kovinkaan pitkälle, mutta tällaista pohdintaa on käväissyt mielessäni. Toisaalta olen ajatellut, että nyt kun olen toistaiseksi terve, niin tärkeintä on elää elämää mahdollisimman täydesti ja hyvin. Niin hyvin kuin pystyy.
Hei Miska,
itselle tuli mieleen et ihan hyvä toi nettiyhteys syöpähoitajaan, jos kontrollien välillä olisi jotain mikä mieltä painaa niin saisi netinkautta hoitajalta tietoa ei tarvis itsekseen pohtia.On tänään tullut touhuttuu ihan tosissaan,nyt ihanan raukea olo.
Huomenna ajattelin tuulettaa ja kunnolla tomuttaa ison maton ja kaksi pienempää pestä,kun on toi mattohuolto ollut aika heikoilla pari vuotta kun sairaus vei voimat. Saa nähdä kauanko kuivuminen kestää kun on noin kosteita.Ei ihan heti tule mieleen millon olis näin paljon satanut,tuossa puolen kilometrin päässä virtaava joki on aika leviä,vettä tosi paljon voidaan hyvin ja kirjoitellaan.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.