-
Viestit
-
Sanoisin että oma elämä muuttui kolmessa sekunnissa täysin.
Toki korjaavia liikkeitä oli tehty jo vähän aikaisemminkin. Kärjistäen sanoin että tähän asti olen ollut ilkeä ja itsekäs ihminen, mutta ensishokista toivottuani heräsi kaksi voimakasta halua: ELÄÄ ja tehdä jotain hyvää.
Oma haiman NET -diagnoosi on vasta 1.5kk vanha. Sytot piti aloittaa eilen, mutta sitä ennen pitää tehdä vähän putkitöitä, jotta saadaan maksa toimimaan kunnolla. Siksipä kirjoitan tätäkin osastolla operaatioon pääsyä odotellen.
Minun tapauksessani eloonjäämismotivaatiota lisää perhe jossa on kolme pientä lasta ja ”unelmieni työpaikka” johon vastikään pääsin. Lisäksi olen haaskannut niin ison osan siivun elämästäni tekemällä huonoja elämänvalintoja, että KUN tästä selvitään, lopputaival on toivottavasti esimerkillinen, enkä hukkaa enää yhtään päivää. Lähinnä tätä voisi kuvailla ”hengelliseksi herätykseksi”, vaikka en mitään uskontoa tunnustakaan.
Terapiamielessä pidän ei-kaupallista blogia (jonka kaikki kulut maksan itse eikä kävijämäärän kasvu tuo minulle mitään etuutta), johon on linkattu Syöpäsäätiön ”Pelastakaa Miehet” -keräys. Keräystavoitteen täyttymiseen taas linkattu hauska tempaus. Mitä suurempi lukijamäärä, sitä helpompi keräystavoite on saada täyteen yrityslahjoittajilta.
Yritän käsitellä tätä riesaani (en ole sairas, minulla on vain syöpä) hurtin huumorin kautta ja tarjota vertaistukea omien kokemusteni ja havaintojeni kautta. Tällainen tulokulma siksi, että aion taistella viimeiseen asti eikä itseni surkuttelu paranna riesaani. Tietenkin on päiviä jolloin on helppo toimia ylevästi näin – ja sitten niitä toisenlaisia. Ihmisiähän tässä ollaan.
Toivottavasti URL:n mainitseminen ei riko foorumin mainostussääntöä.
Tervetuloa vilkaisemaan.
http://syopalainen.fi
https://www.facebook.com/syopalainen.fi/Hei syopalainen!
Itselle on tullut myös tärkeäksi se, että en haluaisi enää tehdä huonoja valintoja . En halua, että elämäni menee hukkaan ja olen joskus vanhana ( jos sinne asti elän) katkera eletystä elämästäni tai oikeastaan elämättömästä elämästäni. Hyvä sana tuo ” hengellinen herätys”. Itsellenikin syöpä on ollut tietyllä tavalla uskonnollinen kokemus, vaikka itsekään en tunnusta mitään tiettyä uskontoa. On kuitenkin tullut pohdittua uskonnollisia kysymyksiä, kuin esimerkiksi ” mikä on elämäni tarkoitus? ja suhteeni kuolemaan on myös tullut pohdittua. Syöpä on avannut minulle tien uudelleen syntymiseen, uuteen alkuun elämässä ja se on ollut hyväkin asia, vaikka syöpä kokemuksena on ollutkin raskas fyysisesti ja henkisesti. Se on koetellut minua ihmisenä kokonaisvaltaisesti, mutta tuonut mukanaan myös hyviä asioita. Syöpä sairautena on tuntunut pelottavalta, ahdistavalta, raivostuttavalta , surulliselta . Syöpä on kuitenkin myös avannut silmiäni myös hyvässä mielessä ja elämä näyttäytyy nyt paremmassa valossa kuin ennen sairastumistani. Elämä on lyhyt ja ei ole aikaa hukattavaksi. Edelleen olen toki kiitollinen myös siitä, että olen toistaiseksi terve ja se ei ole itsestään selvää.
Hei taas kaikki.
Eipä sitä paljon paremmin voi tiivistää kuin mitä Myy teit. Ihan samoja ajatuksia pyöritellyt. Ei tämä nyt ihmisenä mitenkään jalosta, mutta ajatusmaailma muuttuu ja turhista asioista ei stressaa. Toisaalta turhiin asioihin ei enää halua käyttää aikaakaan vaan yrittää keskittyä oleellisin ja itselleen tärkeisiin juttuihin.
Mieliala kyllä vaihtelee edelleen yllättävän paljon. Välillä menee ihan hyvin ja sitten taas tulee mustia hetkiä. Kuulunee prosessiin.Hei hanna66!
Jep, turhiin asioihin ei halua käyttää aikaa vaan haluaa keskittyä juurikin itselle todella tärkeisiin juttuihin. Mulla ei enää mielialat niinkään vaihtele, mutta synkkyyteni syveni tässä kuukausi sitten ja onneksi sain hyvän psykiatrin. Lähete tehtiin TAYSin sisällä eli pääsin sairaalan omalle psykiatrian polille. Oman paikkakuntani psyk. poli oli ok paikka, mutta sairaalan polilla olen saanut paremmin apua ahdistukseeni. Kannattaa kokeilla myös syöpäsäätiön neuvontapuhelinta, jossa vastaa ammattitaitoiset hoitoalan ihmiset. Heillä on ymmärystä sairastumisprosessista. Ainakin mun mielestä.
Heippa kaikille,nyt alkaa taas positiivisuus olla kovilla,
nämä jatkuvat vesisateet alkaa olla liikaa joka paikkaa kolottaa ei kohta enää tiiä mitä ajatteli, järki sanoo et tämä on sitä kylmästä ja kosteassa ilmasta johtuvaa .
Välillä ajattelen pitääkö kokoajan yrittää olla positiivinen?joskus sekin käy työstä.
Takaraivossa joku muistuttaa lähestyvistä! verikoe kuvaus ja heti joulun jälkeen lääkäri,aina se lääkärin tapaaminen jännittää,sehän taitaa kuulua tähän tautiin.
Toivottavasti tällä viikolla edes yksi sateet on päivä ,olis helpompaa käydä lenkillä ja olla positiivinen.Tuosta positiivisuudesta. Minusta ei tarvii olla aina positiivinen. Se todellakin käy työstä. Kun ajattelee noita terveitä työssäkäyviä ihmisiä jotka on tylyjä asiakaspalvelussa. Tai työpaikkakiusaajia.Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ei kukaan tuolla työelämässä ole huutamassa että olkaa positiivisia!!. Miksi ihmeessä sitten ihminen joka on sairastunut todella vakavasti, joka pelkää, on ahdistunut, on kipuja ja rahahuolia ja ties mitä vaivaa. Niin miksi SEN pitäisi yhtäkkiä olla positiivisuuden perikuva??? HÖH!!!! Ollaan vaan ihan normaaleja ihmisiä kaikkine tunteidemme. Tätä mieltä minä olen. Olisiko vaan niin että positiivisuuden korostaminen on ympäristön keksintöä koska eivät kestä toisen kärsimystä katsella. Etsitään ne ihmiset ympärillemme jotka kestää meitä myös pahantuulisina, ahdistuneina ja pelokkaina ym. Tämä on vaan mun mielipide. Tsemppiä kaikille??
Hei Kesanto ja Efeso!
Ei minunkaan mielestäni tarvitse olla väkisin positiivinen vaan ole aidosti oma itsesi. Ihmiset ympärillä vaan ovat omallakin kohdallani sanoneet nuo typäriltä kuulostavat ja raivostuttavat sanat ” ole positiivinen”. MInulle yksi kriisityöntekijä sanoi, että väkisin ei pidä olla mitään.
Sairastuminen ei todellakaan tee oloa mukavaksi vaan ajaa heikkoon ja ahdistuneeseen tilaan. Mielialat vaihtelevat voimakkaasti ja fyysisesti ja henkisesti on väsynyt. Ei siinä tarvitse todellakaan olla positiivinen! Mehän ollaan ihmisiä, tuntevia sellaisia!Positiivisuus omasta mielestäni voisi tarkoittaa pikemminkin sitä, että ei menetä toivoa paremmasta. Siihen taas vaikuttaa jokaisen potilaan sairaus , sen levinneisyysaste yms. Onko kaikilla siis toivoa edes paremmasta?
Sitten taas tullaan siihen, mitä ollaan jo jossain aikaisemmassakin ketjussa pohdittu, että vaikuttaako mieliala sairaudesta toipumiseen? Sen yksi lääkäri sanoi minulle, että positiivinen ajattelu ei paranna syövästä.
Itse kysyin viime kontrollikäynnillä lääkäriltä, että osaako hän sanoa mitään, mistä minun syöpäni olisi tullut. Vastaus oli, että siihen on vaikuttanut monet tekijät. Se olisi siis monen asian summa. Itse en tiedä mitä syövästäni ajatella.
Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja he ovat todenneet, että sairaus olisi kuitenkin tärkeää käsitellä. MInulle kirjoittaminen on yksi ilmaisumuoto ja tunteiden ja ajatusten kirjoittaminen spontaanisti on minulle tärkeä ilmaisumuoto. Näin olen käsitellyt paljon sairastumistani kokonaisuudesssaan. Jos sairausta en käsittele niin se voi kuulemma aiheuttaa myöhemmin erilaisia ongelmia. Levollista itsenäisyyspäivää kaikille!
Positiivisuudesta vielä pikku lisäys vielä: joku proffa hiljakkoin totesi että tutkimusten mukaan elinaika ei siitä pitenee mutta sairastaminen on helpompaa?. Sitten löysin tällaisen helmen jonka eräs syöpä sairas tokaisi: positiivisuus on sitä että hyväksyy myös kurjat olotilansa! Tuohon on vaikea lisätä enää mitään!
Moikka kaikille ja hyvää Itsenäisyyspäivää.Mie olen täällä ihan uusi,sain rintasyöpädiagnoosin 30.11,oli muuten syntymäpäiväni.Se oli tietty hirveä järkytys,mulla on oikeassa rinnassa kaksi pientä pesäkettä,toinen 6 mm ja toinen 11 mm.Sain muutaman minuutin puhelinajan kirurgille,hän sanoi,että koko rinta poistetaan,olisin halunnutkin kokopoiston,vaikka siellä olisi ollut herneen kokoinen patti.Mie pelkään nukutusta ja leikkausta hirveesti,olen jo vanha eukko,64v,mutta minua ei ole leikattu,kuin aivan pienenä.Pojan perheelle sain kerrottua ja tietysti mies tietää.Minua painaa yksi asia aivan kamalasti,mun äiti täytti kesällä 90 vuotta,en voi missään nimessä kertoa,että mullaon tämä tauti,mutta en voi myöskään kadota noin vain.Meillä on aina ollut läheiset välit,äiti asuu palvelutalossa.Tämän tekee vaikeaksi se,että käyn muutaman kerran viikossa katsomassa äitiä ja soitan joka päivä kaksi kertaa,aamulla puoli kymmenen maissa ja iltapäivällä puoli neljän maissa.En ole vielä keksinyt miten hoidan puhelut,kyllä se varmaan leikkauspäivänä on vaikeaa.Minua pelottaa kaikki tässä jutussa,mutta niin on varmaan teitä kaikkia pelottanut.
Hei taas!
Efeso: Voi olla, että proffan sanoissa on joku osa ihan tottakin. Mulle yks psyk. hoitaja sanoi, että voisi suhtautua lempeydellä myös kurjiin olotiloihinsa, koska on täysin ymmärrettävää, että sairaus v…tuttaa, ahdistaa, surettaa ym. Ei kukaan halua sairastua syöpään. Itse en näe sanan positiivisuus kuuluvan sairausprosessiin muuten kuin juurikin niin, että mieliala pysyy toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Eli että tervehtyminen on mahdollista. Mutta omalla kohdallani totuus oli, että sairauden alkuvaiheesta eteenpäin mielialat vaihtelivat tosi voimakkaasti ja oli hetkiä, jolloin v…tutti ihan suunnattomasti ja sitten oli taas vähän helpompaa. Nyt hoitojen jälkeen tuli suremiselle tilaa. Nyt näin vuoden vaihtuessa, kun ekasta leikkauksesta on kulunut reilu vuosi niin voin todeta, että tämä vuosi on ollut tosi raskas henkisesti ja fyysisesti. Toki, kuten jo olen aikaisemminkin sanonut, niin syöpä on tuonut myös hyviä asioita elämääni. Uudenlaista tapaa katsella maailmaa jne.
kiiukka2012: leikkauksesta sen verran, että on varmaan ihan hyvä puhua peloistaan myös hoitajille. Näin ainakin itse olen tehnyt, jos on pelottanut. Itse en ole leikkausta pelännyt ja oikeastaan kaikki kolme leikkausta ovat menneet nukutuksen osalta eri tavalla. Ekan leikkauksen kohdalla kävi niin, että nukahdin jo epiduraalipuudutuksen jälkeen todennäköisesti rauhottavien lääkkeitten ansioista ja heräsin seuraavan kerran kun leikkaus oli jo tehty 🙂 Olen ollut siis jo täysin unessa kun mut on aseteltu leikkauspöydälle. Toinen leikkaus meni niin, että huomasin, kun sain nukutusaineen leikkaussalissa, että hetken päästä silmissä alkoi sumenemaan ja nukahdin. Kolmannen leikkauksen kohdalla meni sitten niin, että mulla meni taju kuin veitsellä leikaten nukutusaineen antamisen jälkeen. Itse olen aina luottanut sairaalan henkilökuntaan ja kaikki leikkaukseni meni tosi hyvin. Toisen leikkauksen jälkeen tuli sisäinen verenvuoto, mutta se ei tullut itse leikauksessa ja parani muutamassa viikossa. Itse kysyin anestesialääkäriltä, että onko mahdollista, että en olekaan tarpeeksi unessa. Hän totesi, että ei ole. Otsalle kuulemma laitetaan laite, josta näkee unen syvyyden. Oma neuvoni sinulle on, että kerro sairaalan henkilökunnalle tunteistasi ja pyri ottamaan mahdollisimman rennosti leikauksen osalta. Kyllä se hyvin menee. Toki siihen vaikuttaa potilaan muukin terveys, muut sairaudet jne.
Omalla kohdallani maailma romahti kyllä, kun kuulin, että mulla on syöpä. Pääni oli välittömästi täynnä valtavasti kysymyksiä, joihin ei löytynyt heti vastauksia. Epävarmuus tulevaisuuden suhteen ja kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, niin minusta syöpä sairastumisvaiheessa on tuonut mukanaan paljon negatiivisia tunteita. Vihaa, turvattomuutta, yksinäisyyttä, surua, pettymystä, ahdistusta , pelkoa. Kaukana positiivisuudesta! Tällä hetkellä, kun hoidoista on kulunut melkein 8 kk niin olen levollisempi ja positiivisempi. Toki vieläkin on ajoittain alakuloisuutta, mutta uskon kuitenkin parempaan tulevaisuuteen. Kovasti voimia sinulle!
Moikka Myy 79,kyllä mie puhun peloista,kun pääsen jonkun kanssa juttusille.Oli se kauhea shokki,kun se soitto tuli,vaikka tavallaan arvasin sen radiologin puheista.Kiitos,eiköhän näistä selvitä,voimia sinulle myös,ei ole pakko olla positiivinen,jos ei jaksa.Mutta periksi ei anneta.
Onkohan kellään enää keuhkosyöpää ,kun ei ole aiheesta näkynyt mitään kirjoituksia.vai ovatko kaikki haudassa,tai muuten tyytyväisiä elämäänsä.olis mukava vaihtaa mielipiteitä.itse olen vuoden sinnitellyt sytostaateilla.
Hei kiiukka2012!
Kiitos tsempistä! Voin hyvin ymmärtää, että se oli varmasti shokki, kun sait rintasyöpädiagnoosin. Kyllä se munasarjasyöpä mullekin oli shokki ja itkin , kun kuulin siitä lääkäriltä. Jonkun aikaa sitä kulki ihan kuin sumussa. Oli jotenkin epätodellinen olo. Itse tosiaan suosittelen sitä, että puhuu tunteistaan sairaalassa , kun menee leikkaukseen ja saa hoitoja yms. Se helpotti ainakin mua. Toki voin ainakin omakohtaisesti sanoa, että mulla tää syöpävuosi on ollut kokonaisuudessaan raskas. Ei pelkästään operaatiot ja hoidot vaan muutenkin tää sairaus on tosiaan vienyt henkisesti voimia. Nyt syksyllä mulle tuli eteen kunnon aallonpohja ja mieli alkoi olla todella synkkä. Onneksi pääsin juttelemaan hyvän psykiatrin kanssa. Olen käynyt hänen kanssaan nyt juttelemassa ja aloitin myös masennuslääkityksen. Toki en saanut vain lääkkeitä kotiin vaan lääkityksen lisäksi käyn juttelemassa ja tarkoituksena on saada tää mun henkinen puoli tasapainoisemmaksi ajan kanssa.
Hei kalaile!
Kannattaisiko sinun avata täällä ihan uusi keskustelu keuhkosyövälle ja saada kenties sitä kautta keskusteluseuraa/ vertaistukea?
Moi Myy,kaikkea olen pelännyt maan ja taivaan välillä,mutta rintasyöpä ei ole tullut mieleenkään.Uskon,että on ollut raskasta,mulla ei ole hetkeäkään pois mielestä tää asia.Mulla oli 2.1.18 aika kirurgille,mutta sain sen aikaistettua kun soitin sinne polille ja sanoin sille sihteerille etten taatusti ole enää järjissäni tammikuussa.Sihteeri lupasi laittaa viestiä kirurgille ja nyt mulla on aika 19.12.Leikkausaikaa en tiedä vielä,menee varmaan joulun jälkeen.Sehän se olisi niin tärkeää,että toi nuppi pysyisi jotenkuten kunnossa.Masennuskin on täysin ymmärrettävää,onneksi siihenkin on hyviä lääkkeitä.Varmasti terapiakin auttaa.Kuule,yritetään pitää ittemme kasassa.Sen olen huomannut,että välttelen tuttujen näkemistä,sitä vaikeuttaa kaihi,en näe kovinkaan pitkälle,kaihijonossakin olen.Kerrotaan kuulumisia puolin ja toisin,minusta tunnuit heti sellaiselta ihmiseltä,jolle on helppo kertoa asioita.
Moi kiiukka2012!
Enpä olisi itsekään voinut kuvitella, että mulle tulis syöpä. Vuotohäiriöitä toki oli ennen kasvaimien löytymistä, mutta siltikään en missään nimessä olisi osannut arvata syöpää. Ymmärrän, että sulla ei ole hetkeäkään syöpä pois mielestä. Löydöksesi on kovin tuore. Hyvä, että sait aikaistettua lääkäriaikaa 🙂 Mulla leikkaus oli 3 viikon kuluttua löydöksestä eli kaikki tapahtui tosi nopeasti, mikä oli mun mielestä tosi hyvä juttu. Eka leikkaus oli 15.11.2016 ja toinen 20.12.2016. Sytostaatit aloitettiin 2.1.2017 eli aika tiivis tahti oli mun mielestä. Itsekin pidän henkistä hyvinvointia tosi tärkeänä, kun sairastuu. Siitä on pidettävä tosi hyvää huolta. Hoitojen aikana sitä oli usein aikamoinen v…tutus päällä, kun voimat meni hoitojen aikana ja taloudellinen ahdinko tuli päälle, kun en voinut käydä töissä. Olo oli ajoittain tosi kurja. Negatiivisten tunteitten vuoristorata, mutta ajan kanssa helpottaa. Näin ainakin mulla on ollut. Tai oikeastaan henkinen prosessi kulkee omaa rataansa ja tärkeää on purkaa tunteita ja ajatuksia liittyen sairastumiseen. Sain voimaa kävelylenkeistä yksin ja koiran kanssa. Lisäksi pidin huolta, että söin mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti aina kun ruoka vaan vähänkin maistui. Kerrotaan vaan kuulumisia ja kiva kuulla, että vaikutan ihmiseltä, jolle helppo jutella.
Niin ja oikeastaan sytostaattihoitoja pelkäsin tosi paljon. Paljon enemmän kuin leikkauksia. Hoitojen kohdalla pelkäsin sitä, että miten ne vaikuttavat muhun. Tuleeko pahoinvointia yms. Omalla kohdallani voin kyllä todeta, että pelot olivat turhia ja selvisin mielestäni aika vähillä sivuvaikutuksilla. Pahoinvointia mulla ei ollut ollenkaan. Onneksi!
Hei vaan kaikille!
Jouluun on enää vähän aikaa,minä olin ennen jouluihminen tein ja touhun leivon ja siivosin,ostin lahjoja postiin kortteja ym.ym.
Nyt mietin 2015 joulu meni sytojen vaikutusta tunnustellen eka satsi 22.12 hoidot jatkui juhannukseen,
2016 joulu meni jännittäis sä mikä noste merkkareita?vaik lääkäri sanoi ei tartte olla huolissaan!
nyt 2017 joulu tulee en ole oikein mitään jouluun liittyvää tehnyt,kinkku on tilattu..huomenna menen tt kuviin eka kontrolli toisen hoitojakson jälkeen,joka loppui kolme kuukautta sitten
Tämä joulunaikaa menee jännittäen 28 päivä aika syöpälääkärillä.Olen yrittänyt noudattaa lääkärin ohjetta unohtaa koko juttu,vaihtelevasti olen onnistunut,nyt alkaa taas enemmän mielessä pyörii.
Paljon on tavaraa lähtenyt kierrätykseen siivous intoilun seurauksena,vielä olis paljon pois heitettävää, mut kevät siivouksen yhteydessä sitten
Nyt jään odottelee puhtaita papereita,jospa ensi jouluna tämä tauti olisi vähän enemmän taustalla!Mukavaa joulun odotusta teille kaikille,jatketaan ajatuksien vaihtoa.
Hei kiiukka2012! Facebookissa on vertaisryhmä rintasyöpään sairastuneille. Suosittelen liittymään myös sinne. Ryhmän nimi on Rinnakkain.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.