-
Viestit
-
Hei tottahan se oli!
Joo, sairauden tyyppi varmaan vaikuttaa miten elämästä pystyy nauttimaan ja persoonakin.
juu, kyllä mie luulen ettei syöpä oo sen helpompaa fyysisesti ja varsinkaan henkisesti..
olipa se sitten mikä tahansa hienolta nimeltään tai missä vaan elimistössä…
En ainakaan tunne ketään joka oikeasti nauttii tai nauraa sille… ainakaan omalla kohdallaan…
Joku meikäläinen tietysti on ollut perusluonteeltaan melko mul**u, niin joku voi olla vaikka iloinenkin, kun tämmösiä saapi…
mistä tuon tietää… ja kun on missä on, niin ukkohan vaan tietysti pahenee…
Semmosen ihme jutun kyllä on huomannut, että ihmisiä on kadonnut yhtä-äkkiä ympäriltä… ihmisiä joita kutsutaan ystäviksi…
Eipä kyllä vielä osaa sanoa (ehkei eleäessään), onko tässä luonne jotensakin muuttunut ikävämmäksi, yksinäisemmäksi, kärsivämmäksi yms. vai mitä ihmettä on tapahtunut…
Mutta jokatapauksessa… ei tunnu mukavalle ja ainakaan ei helpota elämää ja oloa…
Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan, vai onko tää nyt ihan henkilökohtainen joku pääntapaisesta johtuva uusi kuvitelma…Aika ihana kyllä, että täältä löytyy kohtalotovereita…
(tai no… ei kenenkään sairastuminen oo ihanaa… kuitenkin.. ei oo yksin… )
Jaksetaan…Heippa, olen kyllä huomannut että ihmisiä on kaikonnut ympäriltä…valitettavasti. se tuntuu tosi kurjalta. Sen verran tauti minua muutti että en jaksa kuunnella yhtään ihmisten turhanpäiväisiä valituksia…ajattelen mielessäni että mitä sinä valitat,sulla ei ole ollut syöpää! Ehkä hieman katkeranakin, tunnustettakoon se. Ja enkä kyllä itse valita enää mistään turhista. Mitään tarkoitusta kyllä en ole vielä keksinyt siitä helvetistä minkä koin. Lähinnä välillä tunnen vihaa että miksi pienten lasten äitinä mun piti saada se paska. Toisaalta toki olen kiitollinen että nyt minulla on kaikki hyvin. Pitäisi yrittää keskittyä tähän lapsiperheen arkeen ja nauttia joka päivästä. Sitä toki teenkin mutta kyllä se mun paska matkakaverini kulkee tossa olkapäällä. Pitäisi yrittää saada potkittua se pois.
Eilen kyllä oli ihan parhaista parhain hetki, täytin 40v ja olin vähän alakuloinen koko päivän. Mutta sitten sain illalla perheeltä yllätykseksi kakun ja ihania lahjoja. Lapset lauloivat onnittelulaulua niin sydämestä että aloin itkemään. Tyttö ihmetteli vähän että eikö tää äiti ole kivaa…voi hyvänen aika! Se oli niin liikuttavaa ja siinä hetkessä tajusin että mun täytyy yrittää lasten takia kovasti saada mun ajatukset kasaan…He ovat niin rakkaita.
Tämmöisiä ajatuksia täältä tänään. Toivon voimia jokaiselle.
Ja tosiaan tämä palsta on kiva kun tänne voi kirjoitella mitä vaan. Pääsee vähän purkamaan tuntojaan. Luulen että te ymmärrätte näitä ajatuksia. Vaikka kyllä on tosi kurjaa että täällä palstalla ollaan..syöpä on yks perkele!
Näinpä… ei tätä ajatus maailmaa… miltä oikeasti henkisesti tai fyysisesti tuntuu voinut kuvitella, kun vielä luuli olevansa terve ja elävänsä myös ikuisesti terveenä…
aivot on -nimimerkille pohdintaasi, että en sinuna pohtisi kuinka olet elämääsi elänyt ja sen perusteella sinulle sairaus tulisi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet todella ns. kilttejä ja toiset huomioivia, ja niin ovat vaan sairastuneet syöpään. Kaksi tällaista menehtyi jo 90 -luvulla, molemmat syöpään 30-40 vuotiaina. Heille jäi pienet lapset. Oli surullista. Ystävät (joiksi luen todella ystävä) minulla ovat säilyneet, on vain yhteen käden sormiin sisältyvät. Muutoin olen ollut vain perheen kesken. Töihin paluu ehkä näyttää minulle sitten sen, että kuinka paljon minua kartetaan, tuijotetaan yms. Aion ottaa töihin palattuani sairastumiseni esille rohkeasti.
Hei!
Tottahan se todellakin on…
Elämä nyt on tullut työskenneltyä ja harrasteltua vaikka minkälaisten myrkkyjen kanssa, mutta sairaalassakin asiantuntijat ovat antaneet ymmärtää, että tämän ei pitäisi johtua niistä… tällainen voi kuulemma puhjeta ja puhkeaakin vauvasta vaariin ja maalarista pastoriin, kelle hyvänsä… ilman sen isompaa syytä.. aika reilua… ;/
Mutta jotain hyvääkin sanottavaa olisi… lääkkeet ja leikkauksen tulokset alkaa mielialaa pikkuhiljaa helpottaa… löytyy jo välillä vähän hymyäkin taas naamaan.. kyllä tää taas tästä… ehkä… toivon kovasti niin…
Mukavaa pyhäinpäivää kaikille.. !Heippa vaan kaikille…
Ei oo tullut kirjoiteltua, kautta päiviteltyä…
Se kasvannanainen päässä on sitten joutessaan kehittynyt glioblastooma IV muotoon…
ja kun kaiikkea ei oikein pystynyt leikkaan pois, kun olisi mennyt näköä, muistia, puhekykyä jne…
Siinäpä nyt näkee, kuin äijän käy… oikeastaan, kuinka nopeasti sen tekee….
Kasvain otti jo kasvua kuukaudessa leikkauksen jälkeen magneettikuvissa… äkänen juutas…
Nytpä riippuu ihan lääkkeistä ja niiden purevuudesta tää elinkunto ja ikä… jokatapauksessa ei liene hyvin pitkä…
No, ei tää ole ollut niin huono elämä…
Mutta elämää kaikille… ja jospa nää vaivat voittavat joskus… maailma menee aina eteenpäin… myös sairauksien kanssa..Mutta hyvää mennyttä itsenäisyyspäivää kaikille ja oikein mukavaa tulevaa joulua…
Tottahan se oli ja muutkin !
Kyllä sitä itselläkin kieltämättä kävi mielessä ajatus, että mitä ihmettä olen oikein tehnyt, että tämä sairaus tuli. Sellainen syyllisyydentunto iski päälle. Mistähän sekin tuli? Kyllä sitä jotenkin on kelaillut elämäänsä ja miettinyt, että olenko tehnyt jotain todella pahaa kun sairastuin syöpään? Oliko sairaus rangaistus jostain? Hurjia ajatuksia. Johtuiko tämä siitä, että sairastui kuolemanvakavaan sairauteen? Kuoleman mahdollisuus kävi iholla ihan konkreettisesti ja ehkä se laukaisi jonkinlaisen katumuksen tunteen. Toki myönnän, että en ole aina tehnyt viisaita ratkaisuja elämässäni ja jotain olen joskus varmasti satuttanutkin. Paljon olen kuitenkin tehnyt hyvääkin. Enemmän hyvää kuitenkin.
Kovasti voimia sinulle Aivot on!
Hei kaikille pitkästä aikaa, ei hellitä jännitys huomenna kontrollikäynti lääkärillä.
Miten on ihminen rakennettu tälläiseksi jännittäjäksi, kaiken pitäis olla ok 2.5 vuotta mennyt ilman syöpää toivottavasti jatkossa jatkuu yhtä hyvin.
Käyköhän vanhoja tuttuja vielä lukemassa tätä palstaa?
Olisi kiva kuulla kuulumisia. Minulla oli pitkä väli et en ole kommentoinut, lukenut kylläkin mut en ole saanut kirjoituksiani julki.
Ollaan kuulolla t. Kesanto
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.