-
Viestit
-
Tervehdys kamut!
Minulla loppuivat sädehoidot 16.1. ja samaan syssyyn oli lääkäri. Hän sanoi, että heinäkuussa -18 on kirjoitettu Enanton vuodeksi. Kyseli onko sädehoito väsyttänyt ym oireita. Sanoin väsymystä olevan ja arvelin sen johtuvan Enantonista. Suunnitelmassahan oli hormonihoitoa puoleksi vuodeksi (2 x 3 kk:n piikki). Olis kai ”määrännyt” piikin, jos sivuvaikutuksia ei olisi ollut. En halunnut sitä.
Väsymystä aiheutti varmaan myös päivittäinen (aamuisin 7:45 yleensä) käynti hoidoissa. Unirytmit olivat erilaiset aikaisemmin. Oli vaikeaa mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä aikaisin aamulla ”tankkaamaan” rakko sopivaksi. Loppua kohden sujui paremmin.
Viimeisen kerran käydessäni hoidossa, hotajat painottivat, että haitat voivat jopa pahentua 2-3 vko:n kuluttua. Niin kävikin 2 viikkoa + 2 pvää viimeisen sädetyksen jälkeen tuli ripuli. Eilen ”pyrskähti” kaksi kertaa kunnolla. Otin kummankin perään Imodium (sama kuin Imocur, jota lääkäri kirjoitti varalle alussa) kapselin. Sitten homma asettui.
Eli kyllä tuolla lantion pohjassa prosessi jatkuu. Tänään en ole enää ripuloinut.Väsymys on kaikonnut, nukun hyvin yöunet ja eämä tuntuu taas olevan reilassa. 14.4. on käynti urologilla. Noin viikko ennen sitä labra PSA:n mittausta varten
Heips,
Elo on normalisoitunut nyt Salvage-sädehoidon jälkeen (joka loppui 23.1.2020).
Sivuoireet ovat käytännössä poissa, vain tieto korvien välissä kulkee koko ajan mukana.Seuraavana labrat ja urologin vastaanottoaika vasta kesäkuussa (5 kk sädehoidon päättymisestä), mitä ihmettelin.
Onkohan näin pitkä väli ok PSA:n mittaamiseen sädetyksen jälkeen? Miksei aiemmin?
Mittautan kyllä itse työterveydellä mielenrauhan vuoksi jo aiemmin.Keväänjatkoja!
Jatkoa edelliseen: PSA mitattuna n. 1 kk Salvagen päättymisestä = 0,02; kun ennen sädetystä oli 0,3.
Morjens kohtalokamut!
Urologi soitti juuri hienoja uutisia. PSA oli (eilen otettu labra) alle 0,006 eli mittaamattomissa. Salvage hoitohan päättyi 16.1.20 (n.3kk). Minulla olisi ollut urologin vastaanotto 14.4., mutta kun olen riskiryhmää (70+ ja astma) sotti ensin. Minulla ei ollut kerrottavana vaivoja (esim. virtsaamiseen liittyviä), niin otettiin seuraava kontrolli puolen vuoden päähän. Jos tulee virtsaamisongilmia, voi ottaa yhteyttä aiemmin. Salvage hoito voi tukkia jälkikäteen v.putken arven kohdalta. Kaikki on hyvin siltä osin.
Kaikille Hyvää Pääsiäistä
Hei kaikki.
Mukava kuulla aulisjii nämä positiiviset terveiset. Ollaankin kuljettu aiemmin täällä palstalla kokolailla samaa polkua hoitoineen ja samankaltainen taival jatkuu itselläkin.
Hyvää Pääsiäistä aulisjii ja kaikille muillekin kohtalotovereille.
Moikka!
Kiitos viesteistä, on helpottavaa lukea muiden kokemuksia!
Itse kävin RALPH leikkauksessa alkutalvesta 2016, ja PSA oli mittaamattomissa 1,5v leikkauksen jälkeen. 2017 talvella sitten PSA pari kertaa oli 0,07-0,08, kunnes keväällä 2018 taas mittaamattomissa ja pysyi siellä seuraavat 1,5v?
No, nyt viime talvena 2020 PSA taas 0,07-0,08, ja loppukesästä 0,1.
Ihmetyttää tämä PSAn pomppiminen, enkä ymmärrä:
1. Mitä voi PSA:ta heilauttaa jos ei syöpä?Toinen asia jota tällaista ”nuorta” eturauhaissyöpäpotilasta mietityttää:
2. Onko tämä nyt soitten lopun alkua, ja ”kuolemanpelko” on melkoinen jos syöpä tosiaankin on uusiutunut…Tulee pari muutakin kysymystä mieleen:
3. Tätä sivustoa kun lukee niin tulee mieleen onko yhtään RALPH potilasta jotka olisivat leikkauksen jälkeen elänneet ilman syöpää iloisina loppuelämänsa ja kuolleet vanhuuttaan?
4. Tulee myös mieleen että ovatko kaikki jotka ovat käyneet läpi leikkausta ja sen jälkeistä jatkohoitoa (sädettämistä/hormoonihoitoa) selvinneet ”puhtain paperin”, vai miten monelle PSA lähtee taas nousuun toisen hoitokerran jälkeen? Tuntuu että tänne kirjoitetaan vain ”onnistuneet” hoidot?Ja viimeinen ja ehkä epämielyttävin kysymys:
5. Olin 47v kun minut leikattiin ja nyt 51v, jos hoidot eivät tehoa niin paljonko on elinaikaa jäljellä (huom, seuraava mittaus marraskuussa joten en vielä tiedä miten PSA tästä kehittyy ja mitkä ovat tulevat toimenpitet mutta varaudun siihen että PSA taas nousee…)…?Huoli ja ahdistus on kova…
Mies48 (vanha nimimerkki)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta Mies48. Ymmärrän huolesi ja hyvä että meillä on tämä foorumi, missä itsekin olen saanut vertaistukea. Kirjoitukseni saat näkyviin nimimerkkini perusteella. Olen samaa mieltä että aika vähän tässä foorumissa on kirjoituksia muista kuin ”onnistuneista” hoidoista. Oma polkuni alkoi viisi vuotta sitten kun löydettiin Gleason 9 tason syöpä. Ennen leikkausta oli hormonipistoksia , joiden avulla saatiin eturauhasen ulkopuolelle päässyt syöpä takaisin kuoren sisään ja leikkaus pystyttiin tekemään. Poistetuissa imusolmukkeissa löydettiin yksi etäpesäke. Koska leikkauksen jälkeen PSA ei laskenut alle 0,09 päätettiin välittömästi aloittaa sädehoidot yhdessä hormonipiikkien kanssa. Näiden hoitojen jälkeen PSA vaihteli kolmen vuoden ajan välillä 0,05 ja 0,09. Leikkaus toi mukanaan myös vaikean pidätyskykyongelman , jota yritettiin parantaa ns. slinga leikkauksella, mikä kuitenkin lisäsi päivittäistä vaippatarvetta neljästä kahdeksaan. Puoli vuotta sitten PSA äkillisesti nousi alle 0,09 tasolta tasolle 0,4. Kun PSA edelleen nousi tasolle 1,5 päätettiin tehdä PET kuvaus , jonka tuloksena selvisi että useita etäpesäkkeitä löytyi kylkiluista mutta ei prostata pesästä eikä kudoksista johtuen ilmeisesti varhaisessa vaiheessa tehdystä sädehoidosta. Hoidoksi kuvauslöytöjen perusteella määrättiin Enanton pistos puolivuosittain, 3 kertaa kipusädehoitoja kylkiluihin ja Xgeva pistos kuukausittain. PSA on nyt laskenut mittaamattomiin mutta veren testosteronipitoisuus on vielä liian korkea. 0,28. Mitä jatkossa: Todennäköisesti piakkoin uusi PET kuvaus levinneisyyden selvittämiseksi, PSA:n seuranta , jotta nähdään kauanko hormoni pystyy pitämään PSA:n matalana, mahdollisesti sytostaatit. Valitessani aikoinaan nimimerkkiä en tiennytkään että tuota optimismia todella tullaan tarvitsemaan.
Hyvää syksyn alkua kaikille kohtalotovereille!
Hei Mies 48,
ajattelin vastailla sinulle, kun lienen jokseenkin samaa ikäluokkaa kanssasi. Minulla todettiin ERS viime keväänä 2019 ja olin leikkauksessa saman vuoden syyskuussa. Gleason 9 (4+5) ja erittäin niukka läpikasvu (1mm). Ei ollut levinnyt vesikkeleihin eikä imusolmukkeisiin. Kuusi viikoa leikkauksen jälkeen PSA oli 0,05 (Synlab). Kun leikkausmarginaalista löytyi pöpöä 3mm ja leikkauksen jälkeinen PSA ei ollut mittaamattomissa, päätin hakeutua vielä täydentävään prostatapesän sädehoitoon hieman samaan tapaan kuin muutamat muutkin kohtalontoverit, joiden kanssa olen ajatuksia tällä foorumilla vaihtanut. Ennen sädehoitoa aloitettiin lokakuussa reilun puolen vuoden hormonideprivaatio ja sädehoito oli tammi-helmikuussa 2020. Tämän jälkeen PSA on laskenut tasolle 0,02. Deprivaatio päättyi kesäkuussa ja nyt testot ovat normalisoituneet.
Mahdollisesti jäljelle jääneen mitattavissa olevan PSA:n leikkauksen jälkeen aiheuttanee joko jäljelle jäänyt terve eturauhaskudos tai sitten syöpäsolukkoa on jäänyt jonkin verran kehoon eli nehän ne vaihtoehdot taitavat karrikoiden olla. Minulle urologit ovat useampaan kertaan todenneet, että eturauhanen ei ole selvärajainen elin, vaan kudosraja muuttuu ”pikkuhiljaa”. Minulle kerrotun mukaan on sangen tavallista, että pieniä määriä PSA:ta tuottavaa tervettä kudosta voi jäädä hieman kehoon leikkauksen jäkeen. Tosin myös se ikävämpikin vaitoehto on olemassa.
Jos tilanne huolettaa, kuten se ymmärrettävästi meitä kaikkia ERS-potilaita huolettaa, voit aina keskustella lääkärisi kanssa mahdollisesta täydentävästä sädehoidosta varsinkin, jos tuo PSA-noususi jatkuu.
Olen muuten utelias, missä tuon TYKSin ultrasensitiivisen mittauksen voisi teettää? Asun itse HUSin alueella eli pääseekö uusmaalainen testiin Turun alueelle halutessaan? Onko kenelläkään kokemuksia?
Kiitos optimisti ja Arttu, keskustelu helpottaa 🙂
Toki lääkärikään ei näihin minun kysymyksiini osaa tai halua vastata, viimeksi totesi että lääketiede ei ole matematiikka vaan biologiaa, joten kaikkiin kysymyksiin ei ole absoluuttista vastausta löydy – ja näinhän se on…
Ensimmäisenä ketana kun PSA tulos poikkuili 0,07-0,08-0,07 ja taas takaisin mittaamattomaan HUS lääkäri otti kaksi putkea verta, ja lähetti ne samanaikaisesti Mehiläisen labraan ja TYKSiin hyvin erilaisin tuloksin. Elikkä Mehiläinen HUS 0,04 ja TYKS 0,008, elikkä aika iso ero…
Oletan että pyytämällä HUS lääkäriltä että lähettää saman näytteen myös TYKSiin että näin tekee?
Tervehdys kaikille!
Nonni, puolisen vuotta on kulunut edellisestä PSA kontrollista, joka oli 3 kk salvage-sädehoidon jälkeen. 5.10. kävin labrassa ja tänään soitti urologi TYKS:stä.
Tulos on < 0.006 l. sama kuin huhtikuussa. Olin kyllä jo tietoinen siitä, kun Kanta.fi:ssä tulos näkyi heti koetta seuraavana päivänä. Mitään hormonihoitoja ei ole ollut sitten viime lokakuun, jolloin 3 kk:n Enanton piikki
PSA-arvon mittaamattomissa pysyminen on riemastuttava uutinenUrologi kysyi, että sopisiko siirtyminen mobiiliseurantaan, jossa testi tehtäis kerran vuodessa. Sopiihan se, vastasin.
Mutta sitten aloin puhumaan virtsasuihkun heikkenemisestä. No ei siinä muuta kuin tehdään mittaukset, kutsu ”flowmeteriin” tulee kirjeellä. Suihkun mahdollista heikkenemistä ennakoitiin jo kyllä salvage hoitoa pähkäillessä. Virtsaputkeen leikkauksessa jäänyt arpikudos voi saada siipeensä sädehoidosta.Ers diagnoosi tehtiin 2017 helmikuussa ja nyt näyttäisi, että tauti on nujertunut ainakin toistaiseksi.
Toivon kaikille jaksamista tämän taudin kanssa elämiseen!
Päivitänpä omankin tilanteeni taas, kun meitä kiinnostaa taudin mahdollinen kulku, kun puhtaita papereitakaan ei lääkäreiltä saa kuin ehkä 12 vuoden terveenä olon jälkeen…
Yhteenveto tähän asti lyhyesti:
– kohonneet PSA-arvot ja siihen aluksi puolittava lääkitys Duodart muutama vuosi
– koepalat 05/2018, löydös Gleason 3+4
– magneettitutkimus 07/2018, ei etäpesäkkeitä
– 09/2018 RALP. Löytyi myös Gleason 4+5, kapselin läpikasvua, marginaalit ja imusolmukkeet puhtaat
– pT3aNxM0
– 9 kk leikkauksesta PSA nousi kuitenkin 0,3 :een
– joulukuu 2019/tammikuu 2020 Salvege sädehoito
– nyt joulukuussa 2020 kaikki ok, PSA ”alle 0,10” kuten Nordlab ilmoittaanykytilanne:
– sädehoidosta alkaen 2 v menee hormoni Bikalutamidi (vielä vuosi jäljellä)
– pikkuhousunsuojalla pärjää. Max muutama tippa päivässä lirahtaa. Ei rajoita tekemistä. Kesällä 70 kierrosta golfia jne.
– erektiota ei ole, eikä ”libidoa”. Sininen pilleri ei auta. Tehokkaammille lääkkeillekin olisi reseptit (kokeilematta)
– jäännösvirtakoe nolla, ei jää yhtään. Suihku voimakas.
– rinnat kasvaneet hieman ja ovat arat
– märkiä pieruja hyvin harvoin enää, paranemaan päin
– kun kakkahätä iskee, wc syytä olla lähellä…
– päivittäin mietityttää, miten homma etenee
– muutoin olo on täysin normaali, keväällä eläkkeelle, eläkeikä 63v 9 kk täyttyy.Näin minulla tässä kohtaa. Hyviä joulun odotuksia lukijoille!
Hyvä kun pääsee lukemaan kohtalotovereiden viestejä – ilmeistä on että tämä kutsumaton vieras käyttäytyy eri tavoin eri henkilöillä.
Itselläni ensimmäiset 10 vuotta ihmeteltiin PSA arvoa = 13-15. Korkea arvoa tuli esiin kun 50v tarkastuksessa otettiin myös PSA. Otettiin näytepalaa ja tutkittiin vuosittain, ei oireita ja mitään ei löytynyt. Lopulta vuosien tutkimisen jälkeen päädyimme johtopäätökseen että olen joko friikki tai sitten kaikki johtuu nuorena rinteessä tapahtuneista paleltumista.
60v tarkastuksessa urologi kertoi että viime vuosina Meikussa kuvantamisessa on paljonkin kehitytty ja jos jossain on syöpää niin siellä kyllä löydetään. Siis lähetteellä Meikkuun, PSA tutkimus tuloksella 15 ja siihen perään pikamarssia ”kaikki mahdolliset” kuvantamiset. Mitään ei näy – onko kaikki kuitenkin OK? Viimeisellä käynnillä käytiin tuloksia lääkärin kanssa läpi ja keskustelu meni suunnilleen näin: ”Sinua on vuosien saatossa tutkittu ja koepaloja otettu useitakin eikä mitään joten onkohan tarpeen kiusata miestä…johon totesin että menee homma kyllä jo rutiinilla ja tässä ollaan joten otetaan vaan ne näytepalat” Näin sitten tehtii ja tulos Gleason 3+4.
Kiitos koronan meni aikataulut hieman säätämiseksi viime keväänä mutta robottiavusteisesti Peijaksessa hoitivat koko eturauhasen poiston (kiitos niin Pianistille kuin hyvälle hoidolle), hermot säästyi kaikki. 4-5kk uuden ”kropan” sisäänajoa, lopulta tiputtelua ei käytännössä ollenkaan, ainoa oire huono erektio mutta senkin kanssa pärjätään.
PSA ei 6kk kontrollissa ollut 0, tai alle 0,05 jonka ymmärsin olevan kalibrointitarkkuus. Oli 0,07, +3kk 0,14 ja nyt +3kk 0,22. Patologin raportin mukaan leikatun osan pinnat puhtaat joten kyse ei leikkauksen jämistä. Ymmärsin että kuvantamisella ei tahdo löytyä jos PSA alle 1.
Nyt ylihuomenna menossa säteilysuunnitteluun, tulossa 30 kertaa.
Ihan en ymmärrä mihin säteytys kohdistetaan kun eturauhasen ympäristö ilmeisesti puhdas Patologin raportin perusteella? Mentänee todennäköisyyksien perusteella kohteena vartalon imusolmukkeet tms? No – pian selvinnee.
Paljon voisi pohtia menneitä vuosia ja syitä vaan ei jaksa – menneet on menneitä ja muuksi ei muutu. Itse en ole tätä riesaa aiheuttanut – nyt vaan edetään luottaen hoitoprosessiin ja asiantuntijoihin.
Yhden asian olen oppinut = korkeista veroista en enään valita.Moi JuhaHKI60 – hyvin samantapainen stoory leikkauksen jälkeen sinulla kuin minullakin, toki minulla nyt kohta 4v leikkauksesta.
Viime vuoden aikana kuitenkin PSA 0,07-0,08-0,1-0,12 3kk välein mitattuna, seuraava mittaus helmikuun lopussa. Minullakin leikkauspinnat puhtaat ja 21kpl imusolmuketta joita poistettiin leikkauksen yhteydessä puhtaat. Gleasonikin 3+4, ja PSA ennen leikkausta 16 (ei mitään vaivoja) jotenaika samanlainen tilanne kuin sinulla.
Toki minulle on kerrottu että kun PSA >0,2 niin Meikkuun PET tutkimuksiin (levinneisyys), ja että se olisi se raja jonka jälkeen myös ”näkyisi jotain” – jos on näkyäkseen?
Korkeita veroja minäkin maksan mielelläni, ainoa mikä minuakin ihmetyttää on mihin sädetys kohdistetaan jos sellaiseen joudun, ja mitä ovat kokonaisuudessaan selviytymismahdollisuudet? Kuten ehkä olet lukenut kirjoituksistani minulla ainakin on hirmu vaikeata elää ajattelematta asiaa ihan kokoajan – ja myönnän auliisti että on kuolemanpelkoa. Suurin ahdistukseni ehkä kuitenkin siinä etten ”ehdi” nähdä mahdollisia lapsenlapsiani, olen vasta 51v… (menipä taas itkupilliksi, tämä avuttomuus vain on niin turhauttavaa!)
Hei.
JuhaHKI60 / Mies 48, tarinani sivuaa monin osin teidän kertomuksia. Kolmen vuoden jälkeen Peijaksen leikkauksesta PSA nousi. Halusin heti sitten sädetykseen, 33 krt Meilahdessa kesällä 2019. Kesähän siinä meni käyntien kanssa, välillä aamuisin ja illallakin myöhään.
Tämä oli hyvä päätös, tänään tuli HUSin seuranta-arvo alle 0,05. Sädetystä annettiin prostatapesään kuten sanonta kuului eli vain leikattuun alueeseen kokonaisuutena käsittääkseni niin ettei esim. virtsaputki arpeutuisi. Virtsarakkokin pitää olla suht’täynnä sädetyksessä, että se suojautuisi paremmin.
Kohdistukset sädetykseen merkittiin mm. parilla pisteellä ihoon vatsan reunoille, olikohan se jonkinlainen tatuointi kuvauksien jälkeen. Tämä siksi, että sädetykset olisivat joka kerta samoihin kohtiin.
Itselläni oli marginaalipositiivisuutta ja Gleason oli 4+3 (osin 5). En leikkauksen jälkeen halunnut sädetystä, ehkä olisi jo silloin ollut tarkoituksenmukaista. Nyt halusin heti vaikka PSA oli reilusti alle 0,20 (vain 0,07 toistuvasti). Sain ja olen itse tyytyväinen hyvään hoitoon Meilahdessa.
Erityisesti kosketti Mies 48:n samanlaiset tunnot v. 2016. Olin juuri tullut isoisäksi ja syöpädiagnoosi vahvistui samanaikaisesti. Tuntui, että en enää näkisi lapsenlapseni kasvavan. Huusin kotonani tuskaani, mutta kaikki on järjestynyt kuitenkin. Tosin elämä on vieläkin jaksottunut puolivuotisseurantaan ja aina jotenkin mielessä takaraivossa.
Olenkin aiemmin tarinaani myös kirjoittanut tänne.
Nyt eletään seurantajakso kerrallaan ja tosiaan tsemppiä sädetykseen. Sädetys on positiivinen toimenpide ja varmasti on kannattaa siihen hakeutua ainakin omasta mielestäni. Toisaalta sädetyksessä on myös mahdollisia negatiivisia haittavaikutuksia, mistä kannattaa keskustella ennen hoitopäätöstä.
Viimeksi kerroin että menossa kuulemaan jatkosta ja tapaamaan rtg lääkäriä. Nyt tavattu on ja sain ns yleisinfoa – ja sovittiin ensi viikolle uusi aika jossa tehdään CT ja magneetti joiden perusteella sädehoito suunnitellaan. Hieman tässä kohtaa Meikussa tehottomuutta -miksi ihmeessä rtg lekurin tapaamista ja operatiivisia toimia ei voi yhdistää samaan kertaa. Tässä kun pääsee matkailemaan jo muutenkin ihan riittävästi niin turhat reissut pois!
Aikaisemmin ihmettelin, että minnehän sädekanuuna tähdätään kun kohde ei tiedossa! Sädetys tehdään kokemusten perusteella tähtäimessä ns prostatapesä. Sinällään hieman huolettaa koska eturauhasen poiston jälkeen syntyneen ”tyhjän tilan” on jo virtsarakko ja peräsuoli vallanneet – joten todennäköisyys sille että ns viattomat elintoiminnot ottavat sädetyksestä ”siipeensä” lienee ilmeinen. Toki saamani materiaali ja rtg lääkärin viestintä asiassa erittäinkin selkeä – tietää mitä saattaa sivuvaikutuksina tulla. Ei voi kuin odottaa.
Hieman huoletti kun kertoivat että sitten ensimmäisellä sädekerralla saan loput aikavaraukset. Miten ihmeessä tämän kaiken säätää hieman täyden työkalenterin kanssa. Tosin – selvää on että terveys edellä ja nämä tykitykset ajaa kalenterissa kaiken muun ohi prio 1.
Iloinen yllätys oli kun Maisa -palvelusta tuli meili että siellä on uutta – ja siellähän oli kaikki 37 sädehoitokertaa kalenteroituna. Kiitos – olivat kuunnelleet ainakin minun tapauksessa toiveitani. Aikataulutuksesta 10++.
MAISA. Jos ei ole tuttu niin maisa.fi HUS asiakkaille hakkaa nopeudessa, täydellisyydessä, Q&A palvelussa yms Kannan 10-0. Aivan loistava palvelu joten jos ole pääkaupunkiseudulta niin tutustu!
Pääsiäisen jälkeisellä viikolla sädehoito ohi – nyt menossa luottavaisin mielin seuraavaa vaihetta kohden.
Hyvää kevättä ja tsemppiä kohtalotovereille.
Hei JuhaHKI60!
Ainakin omalla kohdallani noin vuosi sitten tehty täydentävä prostatapesän sädehoito oli erittäin helppo ja vaivaton toimenpide, eikä minulle ole tullut siitä mitään jälkioireita. Tosin lienen tässä ollut hieman onnekaskin. Omalla säntillisellä valmistautumisella (hyvä ja säännöllinen rakontäyttö ennen hoitokertoja) voit parantaa edllytyksiä sille, että riski sivuoireisiin pienenee. Oma adjuvanttisädehoitoni päättyi helmikuussa 2020 ja tämän jälkeen PSA on ollut HUSLAbin mittauksen mukaan mittaamattomissa eli alle 0,05. Olen käynyt tämän lisäksi omatoimisesti tekemässä mittaukset myös Synlabissa, jossa mittaustarkkuus on parempi. Näiden mukaan PSA on ollut sädehoidon jälkeen muuttumattomana tasolla 0.02 (n. 0.06 prostatektomian jälkeen) eli ainakin itse olen ollut tyytyväinen täydentävän sädehoidon tuloksiin.
Tsemppiä sädehoitorupeamaan Juha!
Hei JuhaHKI60.
Hyvin samantapaiset kokemukset kuin Arttu70:lla Meilahdessa. 33 kertaa kävin ja minulle annettiin aikataulu etukäteen myös. Ajattelit työkalenteria, minulla ainakin aikataulumuutokset olivat myös helppoja toteuttaa, kunhan ei heti seuraavaksi päiväksi kysellyt.
Virtsarakko ja suolisto todennäköisesti hieman ärsyyntyvät prostatapesän sädetyksessä. Sain jo etukäteen mahdolliseen löysään vatsaan reseptit samoin kun minulla ilmeni tiheävirtsaisuutta. Hoitajat kyselivät säännöllisesti onko tullut sivuoireita ja sain Kantaan mm. reseptin sitä kautta tiheävirtsaisuuteen.
Virtsarakko piti olla täynnä ennen hoitoa, sen vuoksi kannattaa katsoa vessojen sijainnit Meilahdessa etukäteen, koska hoidon jälkeen minun ainakin piti aina hyökätä vessaan kiireesti. Aulassa olevat vessat ovat usein varattuja.
Nämä kaikki sivuoireet ovat nyt menneet hyvin ohi ja PSA on myös pysynyt alle 0,05 sädetyksen jälkeen.
Tutustuin Maisaan, en löytänyt vielä sieltä mitään itseäni koskevaa. Päivittyyköhän historiatieto sinne mitenkään? Hakuehdot ainakin olivat olemassa. No, tutustutaan myöhemmin vielä uudestaan.
Ei muuta kuin tsemppiä sädetykseen ja hyviä talvisten ja lumisten päivien jatkoa kaikille kohtalotovereille.
Hei (taas)!
Olisi mielekiintoista tietää miten tämän keskusteluketjun aloittajalla ”hannupulkkisella” mene? Hänenkin tarinansa kun oli aika lähellä minun, neljä vuotta leikkauksen jökeen PSA alkoi hiljalleen nousemaan (minunkin on nyt siis tuo 0,12)…
Aloitettiinkjo sädetys? Mikä tilanne nyt?
Helou,
Nyt on sitten 37 kertaa käyty. Kysyin Säde 1 erittäin ystävälliseltä henkilökunnalta että minkäs verran ”kansankielellä” nyt sitten tykitettiin. Sain vastauksen – niin paljon ku voidaan – enempää ei voi. Lopputuloksena sädetykseen lähtiessä PSA oli nousussa 0,07 – 0,19 6kk aikana. Nyt HUS Lab mittasi 0,07 joka ei siis mene ns mittavirheen tiliin => jossain se piru vielä piileksii. Joten – nyt sitten palaan takaisin urologian asiakkaaksi ja seuranta jatkuu.
Selvää lienee että kun on kaikki jo viime vuonna leikattu pois ja sen päälle sädetetty niin paljon kuin voidaan – ja missään kuvissa ei mitään näy – niin hieman tässä jännittää mistä se putkahtaa esiin – ja koska?
Operaatio sädetys kesti vielä aika pitkään kun siinä kesken tuli sairastettua koronakin mutta onneksi se meni pienillä vaivoilla (ps. sen Covidin brittimuunnoksen muuten saa parvekkeen ovenraosta tai postiluukusta – usko vaan – jos se on tullakseen niin ei vaan voi mitään vaikka kuinka poterossa pysyy).
Tarinallani ei ole vielä loppua vaan seuranta sekä odottelu jatkuu.
Tosin onneksi pää tuntuu kestävän – mitä nyt välillä vituttaa mutta siihen ei tiemmä kuole. Onneksi ainakin tähänastiset sädehoidon sivuvaikutukset olleet aivan minimaalisia.
Tarinalle tulossa jatkoa – toivottavasti ei kuitenkaan pian – mutta nyt ei vaan voi tietää.
Tsemppiä kaikille ja pirteenä kohti kesää!
Aulisjii, hesari, JuhaHKI60 ja muut. Oli helpottavaa lukea kokemuksistanne ja löytää kohtalotovereita. Itselläni todettiin eturauhassyöpä syksyllä ja se poistettiin Peijaksessa tammikuussa 2021 (Antti Rannikko). Nyt maanantaina seurantapalaverissa selvisi, että PSA onkin 0,12 eikä mittaamattomissa kuten odotettiin. Seuraava testi ja tapaaminen kolmen kuukauden päästä ja jos PSA noussut 0,4:ään niin sitten täydentävää sädehoitoa. Oli rauhoittavaa lukea saman läpikäyneiden kokemuksia, kiitos näistä kirjoituksista.
Erikoista on huomata, että HUS ei julkaise potilaalle PSA-arvoja alle kahden, sain kuulla lukeman vasta lääkäriltä. Onkohan tämä uusi käytäntö? Samoin ihmettelen sitä, että jotkut muut kertovat sädehoidon ”hälytysrajaksi” 0,2. Täytyypä tässä sinnitellä taas seuraavat 3 kuukautta. Olinkin jo hyvin optimistisella mielin koska toipuminen leikkauksesta on sujunut mielestäni hyvin ja tippasuojistakin saatoin luopua. Yritän olla murehtimatta liikaa sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa, vaihtelevalla menestyksellä, ja pitää huolta kunnostani liikunnalla.
Minulla löydös oli siitä lievemmästä päästä, Gleason 3+4 sekä näytteissä että leikkausen yhteydessä otetuissa näytteissä. Syöpäkasvain oli eturauhasen kärjessä missä ei ole kapselia ja leikkausmarginaali pieni jotta ei vahingoiteta sulkijalihaksia. Eli joitakin eturauhaskudosta sinne lienee jäänyt, jää havaittavaksi minkälaatuista se on tai millaiseksi kehittyy…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.