-
Viestit
-
Helou,
Tänään oli viimeinen hoito-operaation käynti. Labran PSA ”mittaamaton, <0,05. Hoidossa siirryttiin mobiilihoitoon, 6kk välein labraan ja jos arvot nousee niin sitten mietitään uusia juttuja.
Pohdittiin urologin kanssa historiaa. Takana lähes 12 vuotta Terveystalossa mitattua PSA arvoa 12-15, useita näytteitä ja mitään ei löytynyt. Lopulta lähete HUS torniin koska kuvantamisessa on kehitytty viime vuosina, josko sieltä näkyy jotain? EI näkynyt missään tutkimuksissa yhtikäs mitään. Viimeisellä kerralla kysymys ”miestä on vuosien varrella jo kiusattu, otetaanko vielä näyte” johon totesin että antaa mennä kun kerran ollaan täällä. BINGO – nyt löytyi. Jos oikein ymmärsin, kuvantamisessa n. 15% eturauhassyövistä ei näy joten osuin siis juuri tuohon ryhmään. Mitä olisi voitu tehdä toisin ja olisiko aikaisemmin jotain ollut löydettävissä? Vaikea sanoa. Jos oikein ymmärsin, usein näytteenotossa ”syvyyssuunnassa” missataan ”takalaita”. Ehkä – tai sitten ei.
Muutoin kuulun niiden onnekkaiden ryhmään joilla elimistö edelleen kunnossa vaikka eturauhanen poistettu kokonaisuudessaan sekä annettu 37 sädekertaa. Mitään olennaisia muutoksia jotka vaikuttavat elämänlaatuun en tunnista – paitsi lisää lapsia en siitä – joskaan ei ole suunnitelmakaan. Tyydyn Vaarin rooliini.’
Luottamus prosessin aikana HUS asia tuntemukseen ja osaamisen edelleen kasvanut. Mielläni maksan veroni.
Talvea kohtia – tsemppiä kohtalotovereille.
Hei!
Kuljen samalla polulla kuin moni aiemmin jo kirjoittanut. Näiden aikaisempien kokemuisten lukeminen on rauhoittanut, mistä kirjoittajille kiitokset. Tänään lääkäri kirjoitti lähetteen salvage-hoitoon. Gleason oli 3+4, leikkaus tammikuussa 2021 Peijaksessa. Sitten 3kk välein tehdyt PSA-mittaukset 0,14 – 0,17 – 0,24 – 0,34 eli kiihtyvä nousuvauhti mikä huolestuttaa. Viimeisin arvo on vielä omalla kustannuksella mitattu vain 6 viikkoa edellisestä kun vakioväli HUS:n ohjeen ja lähetteen mukaan on 3kk. Etukäteen hälytysrajaksi oli ilmoitettu 0,4 mutta ilmeisesti nousuvauhti… Jatkan tarinaani sitten kun kokemusta on lisää.Hei pitkästä aikaa!
Minulta leikattiin eturauhanen maaliskuussa 2014 kuten tuossa ketjun alussa kerroin. Olen ollut siitä alkaen Forsanten mobiiliseurannassa puolivuosittain. PSA on noussut joka testissä yhden sadasosan, mutta nyt se nousi 0.16 ->0,23 ja Forsanten mielestä ei ole mitään hätää ja seuraava kontrolli on helmikuussa. Itse olen huolestunut. Minut leikattiin Tampereella ja kun asun Siilinjärvellä niin jatkohoito on KYSissä. Pitänee huomenna soitella urologille. Jotenkin on ollut koko ajan vähän hylätty olo. Sen jälkeen kun lupauduin mobiiliseurantaan, niin ei ole ollut mahdollisuutta keskustella lääkärin kanssa, paitsi silloin laitoin leikannelle lääkärille sähköpostia kun lukema oli 0,1 ja hän rauhoitteli, että lukema on todella pieni. Onko kohtalotovereissa kuopionseutulaisia. Olisi kiva kuulla miten teidän seurantanne on sujunut. HannuMoi,
RALP leikkaus Cleason seiskalla Peijaksessa 15.8.22, huomenna 29.8 tulee viikko kestokatetrin poistosta. Ensimmäinen PSA joulukuussa joten siitä en vielä huolta kanna. Suurin huoleni liittyy virtsan karkailuun, tällä hetkellä yöllä virtsa ei karkaa, käyn pissalla 3 tunnin välein. Lenkillä koiran kanssa virtsa tulee vaippaan niin ettei kotona tulee yhtään virtsaa. Olen lukenut tarinoista että joillakin karkailu tulee kuriin n. 4 kk kohdalla ja joku olikin käynyt jo korjausleikkauksessa. Kysymykseni kuuluu miten huolissaan asiasta kannattaa olla ja olisi myös kiva kuulla miten nopeasti virtsan karkailu on loppunut? Millaista treeniä olette antaneet lantionpohjan lihaksille? Mietin ohjeita jossa heti alkuun sanotaan ”jännitä lantionpohjan lihaksia kevyesti juuri ennen ponnistamista tai liikkumisen aikana”. Tämähän on aikamoista urakointia koska neljän viikon jälkeen vahvistavia harjoituksia tehdään 3-5 päivänä viikossa.
On ollut hyviä ja voimaannuttavia kirjoituksia täällä. AriMoi, minulla ei leikkauksen jälkeen juurikaan tullut virtsankarkailuongelmia (muutakuin huonossa asennossa istuessa kurkkua selvitettäessä tai huolimattomasti yskiessä), mutta jaan silti oman hoitajani antaman harjoitusohjelman. Tämä ohjeistettiin aloittamaan jo ennen leikkausta, ja jatkamaan katetrin poiston jälkeen päivittäin:
– lihaksen jännitys 5sek, vapautus 5sek – toisto 10 kertaa. Tämä niin kovaa kuin ”jaksaa”.
– muutaman sekunnin rentoutus
– lihaksen jännitys 30-60sek. Ei täysillä vaan tärkeää pitää jännitys tasaisena.Harjoitus sellällään makuulla, jalat voi olla koukussa. Itse tein lapsia nukuttaessa iltaunille, vie sen muutaman minuutin. 6vkon jälkitarkastuksessa minulla ei enää ollut tarvetta jatkaa harjoituksia niin jätin pois. Tsemppiä!
Moro,
hyvin samankaltaista oli minullakin leikkauksen jälkeen. Virtsaa karkaili vähän miten sattuu. Nyt sitä tulee vain tirauksia silloin tällöin. Alussa tosiaan kävelylenkin lopussa saattoi ruveta valuttamaan kunnolla. Edelleen aivastukset tms. saattavat karkailuttaa ja jos alkoholia ottaa enemmän niin silloin voi kusta housuun ihan tuosta vain. Yöllä ei karkaile sentään.
Samalla meni näköjään potenssi, ainakaan sitä ei ole muutaman kk jälkeen. Lääkettä otettu, mutta ei vaikutusta oikeestaan yhtään. Tuo annettu 10-70% leikatuista saa potenssin takaisin, on kyllä melkoinen haitari – eihän tuollaista skaalaa voi antaa. Tuntuu että 10% saa erektion ja muut jotain sinne päin jollain poppakonstilla. Pakko lopettaa kirjotus, kun v*tuttaa.
Minulla virtsan voimakkaampi karkailu loppui kuin seinään yhden viikonlopun aikana tasan kaksi kuukautta robottileikkauksesta. Syykin selvisi, kun lääkäri vasta niihin aikoihin kertoi, että sisuksiin ommeltujen tikkien liukeneminen ottaa juurikin tuon pari kuukautta. Varmaan joku niistä pingotti kudoksia sen verran, että nestettä pääsi läpi, sillä eihän nestevuotoon kovin kummoista aukkoa tarvita. Tuon jälkeen nyt kuusi vuotta mennyt vain tippasuojia varmuuden vuoksi käyttäen, sillä äkillisissä ponnistuksissa ja kröhäisenä rykiessä saattaa joku tippa karata, jos ei ehdi/muista lihaksia jännittää.
Kannattanee siis odotella parin kuukauden rajapyykkiä leikkauksesta, josko siellä joku tikki vetää kudosta ja hissuksiin liukenee elimistöön. Jokainen tapaushan on kumminkin yksilöllinen, niin ihmisen elimistö kuin kirurgin käsialakin.
Toista vuotta minäki saikkasin tuon kusisavotan kans ja kävelin kuset housussa. Sitten sain viimein lähetteen slinga leikkaukseen ja sen jälkeen on olo ollut suhteellisen normaali. Vaippoja ei ole tarvinnun muulloin ku sillon jos on ollu tiedossa etukäteen että vessaan pääsy voi olla vaikeaa. Sekin vähän niin kuin varmuuden vuoksi.
Että jos ei edistystä tapahdu niin ei muuta ku pyydät lähetteen korjausleikkaukseen niin elämänlaatu paranee huomattavasti.
Leikkausta on turha aristella, näppärä toimenpide,päivän keikka sairaalassa ja sillä selvä.
Seksihommat on menneen talven lumia eikä niistä kannata enää edes haaveilla, mutta onneksi luoja on hoitanu senki puolen ettei niitä halujakaan enää ole siihen malliin kun joskus aikasemmin.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.