-
Viestit
-
Kaksi kuukautta kulunut leikkauksesta.
Minulla oli aluksi vaikeuksia löytää oikeat lihakset rakonhallinnan harjoitteluun. Niin kuin tuolla toisaalla kerroin,
tein luultavasti jonkinlaisia rakon ponnisteluyrityksiä tai pelkästään virtsantulon katkaisemiseen kohdistuvaa toimintaa sen sijaan, että olisin harjoittanut varsinaisia lantionpohjalihaksia.
Sen huomasin siitä, että aina kun olin sulkevinani rakkoa, sieltä lorahti jonkun verran virtsaa ulos.Nyt olen oletettavasti löytänyt oikean tavan, koska tulosta on havaittavissa.
Rakossahan on kaksi sulkijalihasta, joista toinen on tahdosta riippumaton ja toinen tahdon alainen.
Tahdonalaista tietysti pystyy harjoittamaan. Leikkauksen jälkeen tahdosta riippumaton lihas ei tietääkseni toimi ollenkaan ainakaan aluksi. Taisin jostain lukea, että se ei tulisi jatkossakaan enää toimimaan. En ole varma miten se oli. Täytyy muistaa seuraavassa kontrollissa kysyä asiaa.Joka tapauksessa vaippahousuja pitää käyttää vielä, mutta onneksi vaipat eivät enää ole jatkuvasti täynnä, niin kuin kuukausi takaperin.
Moikka Kaapo.
Luin viestiäsi ja tuli mieleen, että voisit tilata ajan fysioterapeutille ja pyytää häntä ohjeistamaan vatsanpohjan lihasten jumppaa. Itse sain aikanani hyvät ohjeet, joita fysioterapeutin kanssa kävin läpi. Hänellä oli käytössään laite (Elektromyografia (EMG))jolla voitiin mitata puristusvoimaa ja -suuntaa. Laitteessa oli monitori jonka anturi laitettiiin peräsuoleen ja lihaspuristuksen voima ja suunta näkyivät käyränä monitorissa. Ohjeistuksen avulla jumpan pystyi kohdistamaan siten että vaikutus kohdistui syviin vatsanpohjan lihaksiin, eikä esim. vain pakaroihin.
Tsemppiä jatkoon ja aurinkoista loppukesää.Hei, Kaapo!
Kuten jkarhu, kävin minäkin osaavalla fysioterapeutilla, joka mittasi tuolla vempeleellä puristusvoimat sekä opasti oikeat jumppaliikkeet. Kannattaa käydä oman mielenrauhan vuoksi.
Kyllähän se taitaa niin olla, että se pidätyskyky on leikkauksen jälkeen pelkästään ulkoisten lihasten varassa ja ne ovat ”puoliautomaattisia”. Ne tahdottomat saavat siipeensä ja iskunvaimentimena toimiva eturauhanenkin on poissa… Kuten tuolla toisessa ketjussa toteat, pito alkaa löytyä näemmä hiljalleen. Minulla se vei vajaan kolme kuukautta, kun kävelylenkin jälkeen rakossakin oli reilummin tavaraa, eikä kaikki vaipassa. Nyt vuosi leikkauksesta käytän vain niitä tippasuojia ihan varmistuksena, vaikka ilman saattaisin jo pärjätä… mutta eihän sitä koskaan ennakolta tiedä, milloin pitää ponnistaa äkillisesti tai tulee kunnon aivastus tms.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.