-
Viestit
-
Oi, kuulostaa ihan utopialta tuo hoito Docratesissa!
Onko teillä tullut tiputussuoniin kipua ja turvotusta? Minulle nyt toiseksi viimeisellä kerralla tuli. On aika inhottava tunne ja myös inhottavan näköiset pulleat suonet. No, ehkä viimeiseen sytoon mennessä paranevat, toivottavasti.
Hyvältä ja turvalliselta kuulostaa.
En kyllä omia lääkäritapaamisia ja hoitokertoja TYKS:ssä pysty moittimaan. Lääkäri on asiallinen, eikä tapaamisessa (3 tapaamista) ole kiireen tuntua. Kertaa tarvittaessa samat asiat useampaan kertaan, kun osa menee välillä ohitse. Mieheni on ollut tapaamisissa mukana. Voimme sitten keskustella jälkeenpäin, mitä lääkäri sanoi. Olen halunnut, että minulla on sama lääkäri joka kerta.
Oma hoitaja on myös todella miellyttävä, osaa vastata kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa selvää. Pari kertaa ollut sijaishoitaja, jotka myös hyvin ystävällisiä.Mulla on ollut ongelmia tipan laitossa, joten ovat sopineet, että sen laittaa aina tietty hoitaja ja hänet on varattu tähän etukäteen.
Doke-tiputuksesta olen saanut kahdelta ensimmäiseltä kerralta palovamman tiputuskohtaan. Mitään muita tuntemuksia ei ole tullut.
Viikonloppua!
Kuikalle ensin, voi harmi ettet päässyt aikatauluissa. Mä en tosiaan alussa ees ajatellu, että olis mahdollista, että nämä siirtyy kun katse vaan siellä tammikuussa. Olin nyt siis ekassa CEF:ssä torstaina. Meillä oli niin sama aikataulu sun kanssa. Tänään on ollut etova olo, aamulla kävelin pienen kahden kilsan lenkin ja otin yhden primparanin. Kai pitää säännöllisesti ne napsia(3 sai päivässä) jos tää menee öllöttävämmäksi. Olen yrittänyt vettä juoda paljon, kun ajattelen, että tulee taaas se sama öllö tunne veden mausta muutaman päivän päästä. Mutta yskänin on lähtenyt!! Limakurkku kyllä olen.
Tottahan se oli- se oli joku naistenlehden tai iltapäivälehden haastattelu(en ees muista tyypin nimeä ) jostain tosi reippaasta naisesta eikä muistaakseni siinä avauduttu minkä asteinen tms oli(mähän en muista ees itsestäni mikä asteinen olen, hormonaalinen ja 3 cm oli kasvain ja saatiin hyvin pois :D) siinä se mikä riittänyt ja että sytostaattit ja säteet tarvitaan. Pitää tutkia omakannasta mikä oon. Sen muistin viimeeksi katsoa, että hemppa 130. Ja tosiaan lekuri ei puhunut sädeaikatauluista, ne on sitten myöhemmin mutta kun kysyin, että 4-6 vk, mikä niistä, arveli mulle pisintä, koska mulla kuitenkin se markkeriarvo oli 50 joka oli pudonnu 25 ja nyt 14, ni kai varmuudeksi. Mutta tää nainen oli päättänyt, ettei sytoja tartte,(sen muistan siitä haastattelusta koska silloin jo mietin, että jos sanottu että tarttee ne niin mihin tarve katoaa. No ehkeivät arvioineet julkisella sit hyvin )
Täytyy sanoa, että pk-seudulla minusta on hoidettu tosi hyvin, niin kirralla kuin Meikussa, kaikki on tosi läsnä ja apuja saa. Kysyivät siloin alussakin, että onko psykoterapeutille tarvetta. Kyllä tästä CEf-osiosta saattaa tulla vaikeampi, mutta katsellaan, joulun alla ois viides ja sitten alkaa kevät koittaa!!!
Hyvää viikonloppua sielunsiskot!’@Kuoppa rinnassa, mulla ei ole vielä mitään tietoa leikkausajankohdasta. Docratesista soittavat vielä ensi vkolla, kun ovat tutkineet kuvia riittävästi. Ehkäpä sen jälkeen homma taas etenee. Kiva olisi kyllä saada hoidettua ennen joulua leikkaus pois alta.
Viilis
Hei Millamari!
Mulla tuli aina tiputuskäteen turvotusta ja sairaalasta antoivat mukaan purkkiin hirudoid fortea, joka oli tosi tehokas apu turvotukseen ja mustelmakin parani nopeasti kun sitä levitteli käteen. Suosittelen kokeilemaan.
Myy79:n antaman vinkin Hirudoid fortesta taisin lukea jo jostain sun aiemmin kirjoittamasta viestistä, kiitos vain vinkistä. Olen jo jonkin verran käyttänyt sytojen välissä ja veikkaan, että käyttö tihentyy mitä pidemmälle mennään: mulla pitäisi olla 5. syto joulunpyhien jälkeen torstaina. Samaan aikaan sytossa ollut oli viimeistä kertaa ja valitteli sitä, että kovin on suonet kipeät ja vähän turvonneet. Pääsin onneksi nyt keskiviikkona ekaan CEFiin (piti mennä jo viikkoa aiemmin mutta tulehdusarvo ja antibioottikuuri esti menon). Nyt on lievää ummetusta havaittavissa jälkioireina ja välillä lievästi etova olo. Primperania en ole kuitenkaan ottanut kun kerran. Leikatussa käteen on tullut nytstrangeja, lisääntyivät jo 3. syton jälkeen ja fyssari sanoi sytojenkin aiheuttavan niitä eli ei aina auta vaikka miten venyttelee ja keppijumppaa. Onneksi on aika fyssarille reilun viikon päästä.
Meikusta ja siellä saadusta hoidoista ja henkilökunnasta ei voi kuin antaa kehuja. Tosin kahden ekan kerran lääkärikäynneillä on ollut eri lääkäri molemmilla kerroilla, saa nähdä tapaanko ensi viikolla jälleen uuden lääkärin vai olisiko jopa jompi kumpi jo aiemmin tavatuista.
Viilis – pidän peukkua, että pääsisit leikkaukseen ennen joulua. Dockrates vaikuttaa lukemani perusteella hyvältä paikalta.
Jaksamista kaikille ja hyvää joulun odotusta!
Heissan taas! Eilen oli Dokratespäivä. Mentiin jo torstaina Helsinkiin ja oltiin hotellissa yötä. Kympiltä oli lääkäri, sit fyssari ja toka tiputus sen jälkeen. Fyssari löysi käsivarresta kuusi strangia, kyljessä ei ollut yhtään ja rinnasta napsautti kaksi. Hyvässä kunnossa siis, kun viime kerralla kädessä oli 18 ja kyljessä kaksi. Ja nyt ei ottanut kipeääkään oikeastaan yhtään. Käsitteli kainalonkin ja kehui, et ei ole kiinnikkeitä, arpi irtonainen ja nahkaa pystyy hienosti nostamaan. Tippa meni kanssa hyvin ja nopsaan. Lopuksi siirryin toiselle puolelle taloa Sydänsairaalaan, missä otettiin sydänfilmi ja ultrattiin sydän aiemmin löytyneen sivuäänen vuoksi. Sydän oli kuulemma erinomainen. Tsekkasi myös aortan, kun isäni kuoli aortan repeämiseen. Sekin oli kuulemma loistokunnossa.
Tippoja takana nyt siis 2/6 ja ihmeellisesti tuntuu jo melkein siltä, et voiton puolella olisi 😀 Totesinkin kotimatkalla miehelleni, et on se kumma juttu, et aina kotimatkalla Dokrateskeikan jälkeen oon niin riemumielellä!
Ootko Viilis saanut tietoa leikkausaikataulusta?Hyvää viikonloppua kaikille!
Hei Kuikka!
Hyvin on mahdollista, että samojakin asioita kirjoittelen viestiini kuin joskus aikaisemmin :)) Olen täällä kirjoitellut jo aika pitkään ja kaikkea ei millään muista mitä on kirjoittanut.
Hyvää joulun odotusta kaikille myös minun puolestani!
Hei Myy79 – todella kiva kun jaksat kirjoitella ja antaa vinkkejä kun me muut kirjoittelevat ollaan keskellä hoitoputkea ja sinä olet jo selvinnyt hoidoista Hyvä kun saa hoitopolun läpikäyneeltä myös kommentteja ja vinkkejä. Näillä sytoaivoilla on vain hyvä että vinkitkin näkee vaikka useamman kerran eri viesteissä.
Saman hengästymisen huomasin 3. syton jälkeen. Olen muuten hyväkuntoinen mutta ylämäet saa nyt hengästymään aiempaa enemmän.
CEF-hoidon jälkioireet tuntuu vielä vähäisimmiltä kuin Doken jälkeen. Odotin CEFin olevan hankakampi.
Leppoisaa viikonloppua kaikille!
Heippa! Ajattelin kysyä kokemuksia tällaisesta asiasta kuin tikkien sulaminen…mulla leikkauksesta (jossa poistettiin kohtu,kohdunkaula,munanjohtimet, pari senttiä emättimestä,imusolmukkeet vatsasta sekä paljon endometrioosia) pikkasen päälle 5 kuukautta ja vieläkin tikkejä sulaa. Lääkärissä kävin reilu kuukausi sitten ja lääkäri totesi että joillain sulaminen kestää tosi pitkään. Ja mä taidan olla yksi heistä. En tullut kysyneeksi että kuinka kauan mahdollisesti kestää,mutta luin jostain että ainakin yks tikkiaine mitä mulla on laitettu sulaa n 180pv. Ellei kauemminkin. Mulla ne tikit monessa kerroksessa ja ne sulavat kerroksittain. Ja aina tietyin väliajoin vuotaa jotain kudosnestettä pari päivää ja taas loppuu. On tämä täydellinen toipuminen pitkällistä ja välillä turhauttavaa. Eipä sitä päällepäin näy mikä myllerrys tuolla on käynyt. Olihan se iso leikkaus, kuusi tuntia, malttia vaan vaaditaan täydelliseen toipumiseen. Varsinkin tohon henkiseen.
Kiitos Myy kun laitoit mulle tuonne toiseen ketjuun tsemppiviestin. Kyllä tää henkinen toipuminen vaatii aikaa,mutta päivä kerrallaan. Mulla taas suli pari pv sitten tikkejä,ja aina silloin tulee koko koettelemus niin hyvin mieleen. Pitää vaan luottaa mitä lääkäri sanoi.. Ja juuri mut on tarkastettu, kaikki on hyvin.
Tulikohan tästä vähän sekavainen sepustus. Mukavaa päivää kaikille!
Hei Pauliina78!
Tuohon tikkien sulamiseen mulla ei ole kokemusta, mutta mieleen nousi ajatus, että ainakin omalla kohdallani vaikka ennuste onkin hyvä niin onhan tuon operaation jälkeen tullut omaan kehoon hankalia asioita, joita pitää hoitaa ja nuo vaivat aiheuttavat aina joskus suoranaista v…tutusta. Mulla on nyt ilmeisesti operaation takia ( poistettiin munasarjat,kohtu,umpilisäke, vatsapaita ja imusolmukkeet ylävatsasta ja lantiolta) tullut noita toistuvia virtsatietulehduksia, jotka ovat vaatineet antibioottia ja estrogeenituotannon loppumisen takia emättimen ongelmat, joita pitää hoitaa paikallisestrogeenilla. Toki mahtavaa, että on ainakin toistaiseksi terve, mutta kyllä tuo kehon muuttuminen on tuntunut tosi kurjalta. Varsinkin tässä iässä, kun mulla tää syöpä todettiin 37-vuotiaana. Ymmärrän siis hyvin sinua, että varmasti tuo tikkijuttu ärsyttää, vaikka ennuste olisikin hyvä.
Toki täytyy aina itseään yrittää muistuttaa, että hyvä juttu kun nyt on kuitenkin sillä tavalla terve, että voi elää normaalia arkea, käydä töissä ja liikkua normaalisti ilman sairauden mukanaan tuomia vastoinkäymisiä. Se ei toki silti poista sitä ajoittaista harmitusta tästä muuttuneesta kehosta.
Joo, tunnistan tuon v….tuksen. Onhan tää seksielämäkin muuttunut, paikat ovat vielä arat tuota pohjukasta. Ja vaikka mulla jätettiin munasarjat niin olen kyllä huomannut kuivumista. Olen käyttänyt Ceridal öljyä tarpeen tullen. Mies ei sitä huomaa mutta itse tunnen että olen kyllä jotenkin lyhentynyt,tai ehkä se tuntuu siltä kun vielä paikat ovat arat. Mulla on siitä ihana puoliso että yhtään ei painosta ja mennään ihan mun tuntemusten mukaan…Kyllä tuo leikkaus tosiaan toi aika monia muutoksia kehoon. Harmittaa. Mutta täytyy vaan kärsivällisesti odotella kunnon toipumista, kaippa siihen vuosi menee ennenkuin kudokset kunnolla ovat parantuneet. Eipä sitä tarvii kun potkia jalkapalloa niin alavatsa muistuttaa olemassaolostaan. Ehkä ne on ne olemattomat vatsalihakset… Mä aina säikähdän lähes joka kolotuksesta,mut sit ne aina loppuu ja voi sanoa huh. Ehkä kun aika kuluu niin se pelko hälvenee ja oppii tuntemaan uudestaan muuttuneen kehon. Noi tikit mua ärsyttää ihan sikana. Mut ei voi mitään. Mulla suli tosta vatsan päältäkin tosi huonosti ja hitaasti. Itse niitä parin kk jälkeen varovasti nyppäsin pois kun alkoivat törröttää.
Sitä olen myös miettinyt että kukaan ei kertaakaa n kysynyt olisinko tarvinnut keskusteluapua. Vaikka oli vain pienenpieni varhaisvaiheen paska niin otti se lujille. Jo sanana syöpä kylvää kauhua. Kontrollissa lääkäri kysyi miten olen jaksellut, kerroin että vaikeaa on ollut. Olisi ehkä itse pitänyt pyytää apua. Mutta jotenkin siinä tilanteessa vaan tahtoi äkkiä pois…en ehkä itse käsitä että tämä oli hyvin hoidettavissa,mutta tulee se pelko siltikin vaikka järki sanois muuta. Mulla ei oo enää edes kontrolleja. Jotenkin tietty helpottavaa mutta tuli olo että on jotenkin tyhjän päällä. Lääkäri sanoi että kyllä se syöpä on voitettu. Miksi mä en sitä usko vaan epäilen?
Tänään on ollut aika hankala päivä nupissa..tää kirjoittaminen helpottaa. Ehkä se on tää joulunaika. Lapset on niin ihania joulun jännityksestä ja mä pelkään että mä kuolen. Tulee huono omatunto ja paska äiti-fiilis..
Hei pauliina78!
Joo, tutulta kuulostaa noi sun ajatukset. Mulla kanssa juurikin tuo seksuaalisuus on aiheuttanut murhetta ja muuttunut keho juurikin siinä suhteessa. Aikaisemmin ei todellakaan ole ollut mitään emättimen kuivumisongelmia, yhdyntäkipuja tai muitakaan genitaalialueen ongelmia. Jotenkin sitä ei ole pystynyt itselleen oikein myöntämään , että keho on muuttunut, vaikka pausanol paikallisestrogeenia joudunkin emättimeen laittamaan. Mulle toi ceridal öljy on myös tuttu. Lääkäreiltä oon saanut sellaisen käsityksen, että nää on niin kovin yksilöllisiä asioita, että miten operaatiot vaikuttaa ja sairaalan seksuaalineuvoja sanoi mulle, että emätin lyheni leikkauksen jälkeen n. 1 cm, joka on yleistä, mutta kuitenkin emätin on joustava ja se palautuu ajan kanssa. Näin mulle sanottiin. No, mulla tuo emätin on kuivunut tosi paljon leikkauksen jälkeen ( toki sytotkin kuulemma vaikuttaa heikentävästi limakalvoihin) ja oli tosi ärtyneen punainen ja kirvelevä ja kutiseva, että jouduin aloittamaan paikallisestrogeenin käytön. Mulle lääkäri sanoi, kun kysyin, että onko mahdollista, että mun seksuaalinen kyky palaa samanlaiseksi mitä oli ennen leikkausta ja hoitoja, että se on mahdollista. En tiedä, jaksanko uskoa siihen enää. Mulla ei tällä hetkellä ole parisuhdetta. Aikaisemmin ennen leikkauksia keho on toiminut seksuaalisesti hyvin, mutta nyt tuntuu, että yhdynnät vaativat valmistelua eri tavalla juurikin tuon emättimen kuivuuden takia. Ei oikein uskalla heittäytyä. Lisäksi lantion alueella on epämääräistä kipua , joka on päivittäistä. Onneksi kipu ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Huoh!
Tuosta sinun mainitsemastasi pelosta uusiutumisen suhteen tuli mieleeni ajatus. Itse koen, että jotenkin sairaus jätti pysyvän jäljen ja se liittyy elämän haurauteen. Sitä ei enää jotenkin ole niin huoleton omat terveyden ja elämän suhteen. En tiedä onko se pelkoa vai mitä se on. Jonkinlaisen pysyvän jäljen se kyllä on jättänyt. Se jälki on negatiivinen. Tietynlainen varjo seuraa mun perässä. En osaa vielä ainakaan sanoa, että pelkäänkö varsinaisesti sairauden uusiutumista. Kyllä tää sairaus operaatioineen teki jonkinlaisen kolhun mun naiseuteen. Juurikin seksuaalisuuden alueella. Lääkäreiden mukaan operaationi ei kuitenkaan vaikuta seksuaaliseen haluun. Siihen vaikuttaa kuulemma ihmisen psyyke noin muuten. Se oli helpottavaa kuulla.
Ehdottaomasti suosittelen sinulle, että haet itsellesi keskusteluapua tai kysyt sairaalasta, voivatko he suositella jotain keskusteluapua. Kelasta voi hakea myös kuntoutuspsykoterapiaa ja siihen hakuun kannattaa kysyä esimerkiksi hoitavan sairaalasi psykiatrian polilta apua. Itse olen näin tehnyt.
Just niin! Että se heittäytymisen kyky on täysin hävinnyt! Niin samanlaisia tuntemuksia mulla. Ja sitten sitä seksiäkin alkaa jo jännittämään, että miltä se tuntuu. Liukkari onneksi toimii hyvin, just toi ceridal, muuten vois kyllä sattua kun ei tuo toimi enää samalla tavalla. Mulla kans ajoittain kirvelee, onneks toi ceridal on nyt toistaiseksi ainakin jeesanut. Ja eikä ole mulla ollut koskaan mitään pulmia seksin suhteen, välillä sellai olo että perkele piti nyt siihenkin näin vaikuttaa. Kiitos Myy sulle, sä osaat kyllä helpottaa mun oloa. Tulee tunne että joku ihan oikeasti ymmärtää mua. Kiitos.
Kyllä mun täytyy jotain apua hankkia,eihän tämä näin voi jatkua. Menee muuten hyvä elämä ihan hukkaan.
Hei Pauliina78!
Kiitos myös sinulle kovasti ajatusten jakamisesta 🙂 Tulee tunne, että ei ole yksin näiden kipeiden ja hankalien ajatusten, tunteitten kanssa! Seksuaalisuus on kuitenkin sellainen aihe, josta ei tule helposti puhuttua missään vertaistukiryhmässä ja aika moni tämän minun syöpäni sairastaa n. 70-vuotiaana, että siinäkin mielessä kokee välillä olevansa tosi yksin tämän muuttuneen seksuaalisuutensa kanssa. Mukavaa, jos olen jotenkin pystynyt auttamaan sinua.
Mulle tuli jotenkin tämän meidän viestittelyn jälkeen sellainen fiilis, että eiköhän me tästä vielä päästä tasapainoon tämän asian kanssa ja kaikki käy vielä hyvin. Usko pois! Kyllä mussa vielä on sellainen vahva toive, että tästä selvitään. Pakkohan sitä on ajan kanssa tähän sopeutua kun ei niitä munasarjoja ja kohtua enää saa takaisin ja keho ei enää toimi luonnollisella tavalla itsestä riippumattomista syistä. Surullista se on joka tapauksessa, mutta niin lopullista, valitettavasti. Emättimen kostumiseen kiihottumisen yhteydessä tietysti vaikuttaa myös muutkin kuin estrogeeni. Sehän on psyykkinen asia, korvien välissä oleva sellainen, että onneksi me ihmiset ei olla pelkästään hormooneja vaan myös paljon muuta. Sun operaatio oli toki jonkin verran erilainen kuin minun.
Tärkeää mun mielestä on , että saa itsensä niin hyvin kuin mahdollista tasapainoon uuden kehon kanssa ja pystyisi elämään mahdollisimman hyvää elämää sen kanssa kuin mahdollista. Nauttimaan myös hyvästä läheisyydestä ja seksistä. Ja ihanaa olisi myös, että tietysti pysyisi terveenä.
Hei taas Pauliina78!
Tuosta avun tarjoamisesta olen huomannut sen, että pitää vain itse olla avoin, rehellinen ja aito jos lääkäri kysyy miten voit. Tuli mieleen tuosta kirjoittamastasi vastauksesta lääkärille, että ehkä ei riitä pelkästään vastaukseksi , että ”vaikeaa on ollut”. Toki itsekin ymmärrän, että ei sitä välttämättä aina jaksakaan vastata pitkästi, mutta itse olen huomannut, että silti kannattaa vaan jaksaa avata tunteet ja ajatukset lääkärille. Muuten hän ei tiedä miten auttaa. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia tarkemmin eikä aavistella tunteita, tarpeita. Sairauden aikana ja jälkeen on toki pitkään väsynytkin, että ei välttämättä vaan jaksa. Voin kertoa, että väsymyksestä huolimatta kannattaa hakea itselleen apua, koska mieltä vaivaavat asiat kuluttavat myös voimia ja heikentävät elämänlaatua. Näin olen itse asian kokenut. Joskus sitä pitää ihan jääräpäisesti vaatia itselleen apua. Näin minun kohdallani on käynyt. Onneksi psykiatrian polin psykiatri otti minut vakavasti ja kirjoitti lähetteen kelan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Oman kunnan mielenterveystoimistossa minua ei otettu tarpeeksi vakavasti.
Voi Pauliina ja Myy, miten sydäntä ihan riipaisi lukea teidän hienoja pohdintojanne. Olen teitä vanhempi, mutta kyllä minuakin mietityttää oma naiseuteni ja seksuaalisuuteni tämän sairauden ja hoitojen myllerryksessä. Kun oma peilikuva ei näytä tutulta eikä varsinkaan kauniilta, jo se vaikuttaa. Minulla on lämmin puoliso, joka jaksaa ymmärtää, ja silti on välillä jotenkin hirveän surullinen ja painava olo omaa naiseutta ajatellessa.
Minä olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa noin kolmen viikon välein eli aina sitten, kun hoidoista ja jälkioireista alan olla selvinnyt. Olen saanut apua. On ihanaa, kun joku kokonaisen tunnin jaksaa jutella ja kannustaa. Lääkärin kanssa täällä ei voi puhua, hän ei ehdi eikä lääkärille ole aikojakaan. Yhden kerran on hoitojen kestäessä ollut tapaaminen ja silloinkin tunsin olevani vain liukuhihnalla kulkeva laboratroiokokeiden nippu.
Myy, kiitos tuosta Hirudoid Forte -vinkistä! Enpä olisi älynnyt sitä käyttää ilman vinkkiäsi.
Lämpimiä ajatuksia teille kaikille!
Ylihuomenna tulee ensimmäisestä CEF- hoidosta 2 viikkoa. Ei se Dokekaan(lukuunottamatta sitä järkkypitkää yskää) minulla ottanut voimille, mutta tämä on helpompi. Tosin limaisuutta on ja kurkkuun tulee välillä ohimenevä öklötunne (mutten ole joutunut ottamaan pahoinvointilääkkeitä) Olen kävellyt (ja jopa juossut pieniä lenkkejä). Ehkä iltasin olen ollut väsyneempi. Mutta nyt alkaa tuntua, että pitkällä ollaan! Ensi viikolla toka CEF ja tammikuussa vika!!! Eihän tämä ole sitten taputeltu, mutta niin minä sitä ajattelen, sytostaatit on sitten ohi <3 Minulla on vähän ruvennut tukka kasvamaan. En tiedä ajaisiko vielä kaljuksi, vai antaisiko nyt vaa olla ja katsoa mitä sieltä tulee, vai tuleeko. Tuubi päässä aion niin kauan olla kun sitä voi sanoa tukaksi.
Ihanaa, ettei tullut niitä makumuutoksia niinkuin Dokessa tuli (vesikin maistui pahalle). Kaikki on maistunut.
Hyvää joulunaikaa sielunsiskot!Kolmas CEF oli minulle ylivoimisin siten, että sen jälkeen palautuminen on ollut hitaampaa, periaatteessa meni reilut kolme, jopa neljäkin viikkoa. Pahoinvointilääkettä jouduin ottamaan CEF-tiputuksesta noin 1 1/2 viikon ajan.
Peruskunto on laskenut kokonaisuudessaan, johtuu osittain siitä että olen liikkunut huonosti hoitojen aikana. Sinä Sohvi olet jopa juossut ! 🙂 Olisi minunkin pitänyt liikkua enemmän, mutta jotenkin mielialaa veti alas, ja eikä siksi yksinkertaisesti jaksanut lähteä liikkeelle. Nyt olen päivittäin yrittänyt liikkua, kävellen.
Minulla kasvaa tiheänä noin 1-2 mm hiussänki. Näyttää tummemmalta (tumman ruskealta) kuin oma hius oli. Olen laskeskellut, että jos kasvaisi tästä eteenpäin noin 1 cm kuukaudessa, niin kesäkuun loppuun mennessä olisi noin 6 cm:n tukka 🙂 Toive siis… Ei saa nutturalle, vielä 😀
Hyvää joulun aikaa myös minun puolestani. Tehdään joulusta oman näköisemme tai vietetään se siten, kuin se oikeammalta tuntuu <3
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.