Jatkettiinko sulla, Viilis, jollain toisella lääkkeellä vai lopetettiinko kokonaan hoidot?

Mulla pistelee/kihelmöi varpaat ja sääret pohkeisiin saakka. Vähän kuin olis ollu varpaat jäässä ja nyt ne alkais sulamaan. Kipua se ei ole, eikä niin kovaa pistelyä, että muuten haittaisi elämää, mutta nukkumaan mennessä sen huomaa parhaiten ja siinä hetken häiritsee. Pari kertaa tullut sellainen tunne, että päkiöiden alla on ylimääräiset klöntit.

Kyllähän näitten oireiden kanssa pärjäisi, jos tietäisi varmaksi, että ne loppuu lääkehoitojen jälkeen, mutta kun ne voi jäädä pysyviksi ja jopa pahentua, niin se kyllä vähän huolestuttaa.

Mulla doket jäi viiteen kertaan, pertutsumabia sain 6x ja Herceptin-piikit jatkuu edelleen. Joulua ennen oli leikkaus, jossa varsinaisen tuumorin rippeet saatiin hyvin poistettua, mutta vartijaimusolmukkeesta löytyi vielä mikrometastaasi . Sitä hoidetaan sädetyksellä, kun en ole halunnut kainalon tyhjennystä mahdollisten vaurioiden ja käden toiminnan haittojen takia.

Aamuisin toi neuropatia tuntuu enemmän, mutta helpottuu liikkeessä.

Levottomat jalat on pahentunu hoitojen takia ja oon syöny rautaa jos se helpottaisi ja pystyisi nukkumaan useamman tunnin. Ihan ei oo vielä menestystä.

Mulla kihelmoi ja pistelee ainoastaan käsiä. Ja silloin tällöin vaan. Aamulla heräsin niin, et käsi oli ihan puuduksissa ja pisteli, vaikka en edes maannut sen päällä.

Uskomaton lääke toi Akynzeon, ei minkään laista kuvotusta ole tullut perjantain CEFfin jälkeen!!! Mieletön fiilis sen suhteen, koska inhoan
oksentamista yli kaiken. No kukapa siitä nauttisi.

Aurinko paistaa ja maailma on niin kaunis!

Sohvi, minulla on myös tuollaista pään kuumenemista. Ihan yhtäkkiä iskee ja menee nopeasti myös ohi. Viimeisestä cefistä on jo kuukausi enkä ole vielä aloittanut hormonilääkitystä. Tuttu oire on myös tuo kuvaamasi palelemisen tunne vähän ajan päästä pään kuumenemisesta. En muista, milloin tämä kuumenemisen tunne alkoi, mutta ehkä toisen cefin jälkeen. Silmätkin ovat edelleen omituiset, välillä kirvelevät ja vähän sumentelevatkin, mutta se menee aina ohi sentään.

Karmein oireeni on edelleen suoliston oireilu. Välillä ihan pelottaa, miksi se vain jatkuu. Soittelin siitä syöpäsairaanhoitajalle, joka sanoi sytostaattien aiheuttamien oireiden kestävän jopa vuoden. Luulen, että yritän silti päästä jonkun lääkärin (ei helppoa!) kanssa keskustelemaan tästä. Ahdistaa, kun pitäisi kyetä töihin kohta eikä minun töistäni yhtäkkiä kesken kaiken juosta vessaan ripulin yllättäessä. Olenko kärsimätön, kun ajattelen, että tällaisen oireen pitäisi jo helpottaa kuukauden päästä hoitojen loputtua?

Hei Millamari. Mullakin on ongelmia suoliston kanssa, on ollut koko doke-kuurin ajan. Viimeinen tiputus dokea oli joulukuun puolessa välissä. Tuon jälkeen olin aivan hukassa oireiden kanssa. Sain sisäiset peräpukamat, joten ulostaminen oli yhtä helvettiä. Välillä ripulia ja sitten taasen ummetuksen tyyppistä, vaikka uloste ei missään vaiheessa ollut kovaa. Tammikuun alun jälkeen aloin käyttää Vi-Siblin-tuotetta. Voin sanoa, että minulla se on hieman auttanut; uloste on hieman normaalimpaa. Vessassa saan juosta silti tämän tästä. Ja mentävä on heti. Olen joskus aikaisemminkin käyttänyt tuota Vi-Siblin-tuotetta varsinkin kun olen ollut matkoilla. Lääkäri joskus suositellut aikoja sitten.

Sohvi – mikä sun tippakäden tilanne on nyt? Valittelit aiemmassa viestissä, että on kovin kipeä. Mulla on viimeisestä sytosta nyt 10 päivää ja viime päivinä tippakäsi on selvästi kipeytynyt. Etenkin kyynärtaipeen kohdilta ja välillä on hankala venyttää kättä yös normaalisti. Toivottavasti käsi toipuisi. Toinen leikattu käsi on tällä hetkellä hyvässä kunnossa. En saanut enää uutta aikaa fyssarille, kuminauhajumppaohjeet tuli keppijumpan ja venyttelyohjeiden lisäksi.

En ole saanut tuota päänkuumotuskohtausta. Tämän vikan syton jälkeen on jalkapöytää molemmissa jaloissa alkanut öisin välillä pistellä/tuntua oudolta. Toivottavasti menisi tämäkin oireilu pian ohi.

Viimeinen syto saatu pari päivää sitten. Syto 1: kaikista pahin, ensin hirvittävä migreeni, lihas- ja luustosäryt pari viikkoa ja siinä ohessa pari päivää nenäverenvuotoa ja pari pävää ripulia. Syto 2: Kortisonit laitettiin nyt tipassa koska saattoi olla migreenin syy. Koko 3 viikon aikana ei ollut kuin nuo nenäverenvuoto ja ripuli parina päivänä, muuten hyvässä kunnossa ja tein melkein päivittään pitkiä kävelylenkkejä.
3 syto: täydellinen romahdus, aivan vetämätön, ruoka ei maistunut kuin kaurapuuro ja viipaloitu omena, maito. Ulkona en käynyt postilaatikkoa tai roskista pidempänä. Nestettä kertyi kroppaan ihan sikana, jalatkin oli kuin elefantilla.
Sitten vuorossa 1.cef: Hoitaja sanoi että olisi helpompi kuin doke. Innoissani sitä odotin vai todetakseni, että 2 viikkoa yhtä samaa väsymystä höystettynä jatkuvalla kuvotuksella.Ei auttanut primperanit. Ruoka ja hajut kuvotti ja päivät meni siihen kun mietti mitä pystyisi syömään kun nälkä oli koko ajan. 2.cef: sama kuvotus ja väsymys höystettynä ummetuksella joka oli aika tuskaisaa.
3. cef: Suonet kaikki jo ihan ”ruvella” koko väsivarsi täynnä reikiä kun mistään ei oikein tihkunut enää mitään. Pieni suoni kämmensyrjästä sitten toimi. Kortisoni edelleen tippana ja kotona sitten parin päivän ”häntä” jatkoksi tableteilla alenevin annoksin tuohon kuvotukseen, mutta ei se viime jaksollakaan mitään auttanut. Katsotaan nyt sitten miten tää viimeinen jakso menee. Toistaiseksi hyvin. Makunystyrät alkaa pikkuhiljaa elpymään, ruokien maut erottuu jo jotenkin.

Noita kylmä – kuuma oireita on ollut mullakin tässä cef aikana. Kylmyys on ihan totaalista että on pakko lämmittää sauna jotta siitä pääsee yli.

Kaksi sytoa (näillä näkymin) vielä edessä ja vaihdevuosioireita pukkaa päälle nyt oikein kunnolla. Kuumat aallot haittaa jo nukkumista ja päivän aikanakin hiki puskee useemman kerran.
Onkohan näihin kuumiin aaltoihin mitään lääkettä/helpotusta saatavilla hoitojen aikana? Tai onko kellään mitään vinkkejä millä sais oloa helpotettua?

En ole vielä vaihdevuosi-iässä, mutta ilmeisesti ne tämmöselle nelikymppiselle helposti jää pysyviksi sytostaattien jälkeen…