-
Viestit
-
Hei taas!
Mahtavaa kuulla että Kirsikalla ja Bluestontulla on taas yksi vaihe ohi, odotan jo itsekin tuota hetkeä vaikka en ole saanut vielä ensimmäistäkään tiputusta…
Kummallinen tämä ”tauti” tosiaan on, tänään on v….. taas kaikki, siis ihan kaikki! Kovasti kyllä mietin että miten selviän itseni kanssa tulevat kuukaudet. Alussa oli pelkoa ja ahdistusta, nyt sitten kiukkua ja jopa vihaa… Mitähän sitä seuraavaksi on luvassa???
No kuten olen jo useamman kerran itselleni todistanut niin huonon päivän jälkeen on aina tullut hyvä ja parempi päivä! Uskon että niin tulee käymään nytkin.
Viikonloppuja!
Leijona
Moi leijona ja muutkin!
Luin tuossa äsken hoitojen aikana kirjoittamaani päiväkirjaa ja kyllä se vaan oli niin, että hoitojen edetessä voimat hiipuivat pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän. Samoin vitutus lisääntyi voimien hiipumisen myötä. Kyllä mielialat vaihtelivat voimakkaasti laidasta laitaan ja fyysisesti ja henkisesti oli rikkirevitty olo. Kyllä se vointi kuitenkin alkoi pikkuhiljaa hoitojen päättymisen jälkeen kohenemaan, vaikka vieläkään en koe olevani ihan oma itseni omassa kehossani, vaikka hoitojen päättymisestä on kulunut jo 11 kk. Koko ajan on kuitenkin menty parempaan suuntaan.
Itse muistan, kun olin tuossa sinun vaiheessasi odottelemassa ensimmäistä sytotiputusta niin kyllä mä pelkäsin, että miten hoidot vaikuttavat muhun ja mitä sivuvaikutuksia tulee yms. Epävarmuuden sietäminen oli suorastaan ahdistavan pelottavaa. Näin jälkikäteen voin todeta, että aivan turhaan pelkäsin niin paljon, mutta onhan se pelko hoitojen sivuvaikutuksista mielestäni ihan ymmärrettävääkin. Itselleni ei tullut pahoinvointioksentelua vaan lähinnä valkosolujen kanssa tuli ongelmia ja jouduttiin kerran alhaisten arvojen vuoksi siirtämään sytohoitoja. Lisäksi tuo allerginen reaktio jommalle kummalle sytoaineelle tai klexanelle aiheutti sen, että kortisonimäärät piti kolminkertaistaa, mutta muuten hoidot menivät suunnitellusti läpi noita muutamia vastuksia lukuunottamatta. Toki olin kyllä epätoivoinen tuon allergisen reaktion ilmaannuttua koska se kutisi ja kirveli tosi paljon ja nyppyjä ja paiseita oli aina silmistä jalkateriin saakka. Silloin ajattelin, että lopetan hoidot, sillä en jaksa enää, mutta en kuitenkaan lopettanut ja se on hyvä asia, että hoidot vietiin loppuun asti. Olisin varmaan katunut jälkikäteen, jos olisin lopettanut homman kesken. Toki hiusten ja muidenkin karvojen lähteminen tuntui pahalta, ei sitä voi kiistää.
Sairaana sitä joutuu tosiaan hyvin avuttomaan , heikkoon tilaan se oli minusta myös yksi todella pelottava ja surullinen asia tuossa sairastumisprosessissa. Omien voimien hiipuminen ja ajoittainen voimakas väsymys myös tuntuivat todella ahdistavalta.
Hei Myy79 samoilla fiiliksillä mennään tänään verikokeet ja keskiviikkona 3 doke .Mieli on niin maassa hiukset,kulmat ripset kaikki menneet. Nyt kesti ihan tähän päivään asti sellainen voimattomuus ja lämpöä oli sellainen 14 päivää vie tosiaan puhki henkeä ahdistaa ja suoraan kun sanoo että v…..a kun enrgiat puuttuu murehtimiseen kyllä löytyy. Vaikka kuin yrittää aatellä positiivisesti niin ei onnistu.
Nyt kaikki sytot ohittaneena, tuntuu että se doce kävi enemmän henkiseen puoleen? Tuli enemmän niitä ahistuskohtauksia. Ceffin aikana kunto ja olo sitten muuten romahti ja väsähti. No kyllä tässä vieläkin ahistaa toisinaan…..ei sille minkään voi.
Huomenna viikko viimeisestä sytosta, toivottavasti koskaan!Väsymys lisääntyy, silti tuo aurinko ulkona lohduttaa vaikkei sinne jaksa mennä. Lähikauppaa pidemmälle. Henkeä ahdistaa, yskittää, huimaa, kuumat aallot….
Viime hoidossa puhuttiin lääkkeistä kuumiin aaltoihin. Jollekin oli tarjottu muutakin kuin sitä mielialalääkettä venlafaxinia. Hoitaja lupasi järkätä sitä toista myös minulle.
Ei ole kuulunut ja otin yhteyttä Noonassa. Toinen hoitsu vastasi että olet puhunut kuulemma ergotamiinista hoitajasi kanssa ja lupasi järkätä sitä.
Nyt sitten kävin kurkkaamassa Omakannasta niin eikö siellä joku ollut kirjoittanut venlafaxin-reseptin……PERKELE! Just kun aattelin että saan nukkua Pääsiäisenä.Hei necu!
Kyllä itsekin muistan, että tuo karvattomuus veti mielen todella matalaksi ja tuntuihan se todella kurjalta katsoa itseään peilistä karvattomana ja suihkussa käydessäni tuntui, että oma keho on jotenkin vieras ja olin kuin kävelevä kemikaalisäiliö. Olen paljon harrastanut liikuntaa ja tuo hoitojen aikana koettu voimakas voimattomuuden ja heikkouden tunne tuntui pelottavalta ja ärsyttävältä.
Toisaalta tuo murehtimiseen käytetty aika on ihan ymmärrettävääkin. Kyllä itsekin murehdin ja kyllähän tuo sairastumisen mukanaan tuoma uusi yllättäväkin elämäntilanne nostaa paljon pintaan kysymyksiä, joihin ei ihan heti löydy vastauksia ja viehän sekin energiaa. Minusta olisi ihan kohtuutonta vaatia itseltään positiivisuutta tuollaisessa tilanteessa kun ihminen on hoitojen keskellä ja muutenkin sairaus kuluttaa voimia henkisesti ja hoitojen myötä myös fyysisesti. Itse olin ainakin usein todella v…ttuuntunut hoitojen aikana, kun oli niin väsynyt ja voimaton. Pidän sitä täysin ymmärrettävänä.
Hei kirsikka!
Itselleni iski voimakas pitkäkestoinen ahdistus juuri hoitojen jälkeen. Olin lähes viikon ympäri vuorokauden ahdistunut ja soitinkin valtakunnalliseen kriisipuhelimeen , jotta sain purkaa omaa pahaa oloani. Tuo puhelu kyllä helpotti oloani, mutta tulihan sitä sitten masennus joitakin kuukausia hoitojen päättymisen jälkeen eli mieli alkoi kunnolla prosessoida sairastumista ja sen myötä pinnalle nousseita tunteita ja ajatuksia. Apua toki hain itselleni ja olenkin käynyt terapiatyyppisessä keskustelussa ammattiauttajan luona. Yksin en olisi selvinnyt ja tänne foorumille on myös ollut hyvä purkaa omia tunteita ja ajatuksia. Se on ollut tärkeää, että saa jotenkin tasoitettua tätä omaa päänsisäistä myllerrystä, jonka sairastuminen sai aikaiseksi. Sairastuminen nosti myös pintaan menneisyydestä läpikäymättömiä asioita.
Kova kokemushan tää sairastuminen oli/ on ja omalla kohdallani on muutenkin ollut liikaa muitakin henkisesti kovia vastoinkäymisiä elämänhistoriani aikana, että tuntui todella pahalta tämä sairastuminen vielä menneiden pa….kojen kokemusten lisäksi. No, kyllä tästä selvitään, mutta yksin ei kannata jäädä vaan hakea itselleen apua ja tärkeää on löytää luotettava, ammattitaitoinen keskusteluapu ja sekään ei ole itsestäänselvää. Onneksi olen löytänyt hyvää keskusteluapua.
Myy, olen vähän pelännyt samaa…..kun aika monelle on kuulemma käynyt juuri niin että hoitojen loppumisen jälkeen jysähtääkin sitten kunnolla masennus päälle.
Ei tässä ole ollut aikaa käsitellä kunnolla päänsisäisiä asioita kun kaikki voima ja energia menee fysiikan kasassa pitämiseen.Mulla on nyt eka aika varattu sinne syöpäpolin kautta saatavalle psykologille. Oiskohan se jo ensi viikolla. Ystävä oli käynyt siellä ja sanoi että seuraava aika ekasta olisikin ollut vasta puolen vuoden päästä 🙁 Eli pitää varmaan hakeutua muualle juttelemaan jos siltä tuntuu.
Ja oikeassa olet että sairastuminen nostaa pintaan kaikki menneisyyden haamut….omalla taustalla myös pahoja asioita kouukiusaamisesta lähtien niin tuntuu että kaikki padotut asiat odottaa takaraivossa tullakseen ulos.
Sairastuminen sai myös tajuamaan elämän rajallisuuden ja alkoi miettimään mitä minä oikeastaan haluan. Aina on tullut mentyä muiden halujen mukaan ja haluaisi oppia terveellä tavalla itsekkääksi.Onko kukaan muuten menossa tänne:
http://www.fuckcancer.fi/run/
En nyt ajatellut juoksemista mutta yhden kilometrin pystyisin kyllä kävelemään läpi tai sitten olemaan kannustusjoukoissaHei kirsikka!
Oikein hyvä, etä haluat oppia terveellä tavalla itsekkääksi, näin itsekin haluan. En missään nimessä halunnut pelotella tuolla masennuksella vaan halusin vaan aidon rehellisesti kertoa oman kokemukseni ja sen ,että kaikkeen ei voi välttämättä varautua mitä eteen tulee. Noita padottuja menneisyyden lukkoja olen itse aukaissut kirjoittamalla ja olen totta totisesti kirjoittanut satoja sivuja tekstiä syövän aikana ja sen jälkeen. Olen tehnyt paljon ajatustyötä ja käsitellyt asioita, jotka olen vain sysännyt sivuun. Sairaus pakotti kohtaamaan ne ja se on oikeastaan hyvä asia. Se suuri hyöty sairastumisesta oli, että oli pakko pysähtyä pohtimaan asioita ja pitkä sairasloma antoi siihen mahdollisuuden.
Se on totta, että hoitojen aikana sitä kyllä menee paljon voimia fysiikasta huolehtimiseen ja siitä kannattakin pitää huolta.
Tuosta keskusteluavusta sen verran, että sen löytäminen ei välttämättä olekaan helppoa. Tampereella on ainakin kriisikeskus osviitta, josta saa lyhytaikaista keskusteluapua ja lisäksi taysin psykiatrian polilta olen saanut apua ja ihan psykiatrinkin kanssa pääsin keskustelemaan tilanteestani. Tällä hetkellä minulla on kelassa käsiteltävänä kuntoutuspsykoterapiahakemus. Sinun kannattaa kysyä sinua hoitaneelta sairaalan henkilökunnaltakin, että mistä sinä voisit saada keskusteluapua. Itsestä on kyllä tuntunut, että sairaalta vaaditaan kyllä melkoista sisua ja peräänantamattomuutta keskusteluavun löytämiseen. Se kuitenkin kannattaa eli ei kannata luovuttaa!
Täällä hiukan hiljaista, mutta laitampa päivitystä tilanteeseeni. Eli minulla siis duktaalinen rintasyöpä todettiin n.kuukausi sitten toisessa rinnassa. Kasvaimen koon vuoksi (5cm) hoitosuunnitelma niin, että ensin sytoja, sitten leikk. Ja säteet. Mahd hormonihoidot vielä päälle. Ikää 44v. Alkushokin jälkeen elämä ollut lääkärikäyntejä, lisäkuvantamisia, odottelua ja pelkoakin.
Ennen pääsiäistä tuli kuvaustulokset joissa luusto puhdas, vartalon ct lähes puhdas….maksassa löytyi jokin pieni varjostuma, joka ei vaikuta etäpes. Pelottaa toki, jos se kuitenkin sitä on- tarkistuskuvat kolmen viikon kuluttua.
Tällä viikolla hyppy sytostaattiputkeen. Millaisia annoksia kortisonia (dextametason) olette syöneet hoidon aikana? Ennakkoon kaikki jännittää, lääkityksen sivuoireet eniten. (Minulle tukee doketaksel-doksorubisiini yhdistelmää nyt ensin).
Kovasti olen saanut tietoa ja sitä voimaakin lukiessani jokaisen polkua syöpäasioiden kanssa. Voimia kaikille <3Hei Fairy, älä säikähdä sitä maksan varjoa. Minulle kävi niin että otettiin kuvat lonkista ja samassa yhteydessä löytyi maksasta kasvain…. joka paljastui hyvälaatuiseksi. Lääkäri sanoi että on tavallista että löytyy jotain ja maksan hyvälaatuiset kasvaimet ovat tosi tavallisia, terveilläkin. Niitä ei vaan löydy kun ei ole syytä tutkia, eivätkä ne haittaa elämää. Veikkaan vahvasti että näin käy sinullekkin 🙂
Olisiko tuo kortisoni-annos ollut jotain 6 kpl luokkaa/annos? En muista enää kunnolla….omat sytot loppui 23.3 ja säteet edessä. Ja itsellänihän oli se leikkaus ensin lokakuun lopussa.
Kortisoni tekee hyperaktiiviseksi ja pistää posket hehkumaan, tosin vie kyllä vähän yöuniakin kun piristää liikaa. Mutta toisaalta nautin kyllä poikkeuksellisesta tarmokkuudesta.
Nyt jälkikäteen kun noita sytoja mietin niin ei ne ihan niin kauheita olleet kuin pelkäsin. Mulle annettiin alussa myös sytoja tablettina ja ne tekivät hurjimmat sivuoireet.
Oksennellut en ollenkaan, kannattaa napsia Primperania ajoissa ja syödä usein pikkuannoksia. Ja se pitkävaikutteinen Akynzeo mitä saat luultavasti jos saat doken jälkeen ceff-sytot on tosi tehokas. Etova ja väsynyt olo oli kyllä.
Ja kuumat aallot kun sytot laukaisivat vaihdevuodet 46 vuotiaana…….
Jos käsivartta alkaa särkemään kun suonet kipeytyy, kannattaa ostaa hirudoid fortea ja voidella ahkerasti. Sain sen vinkin vasta kun olin jo kärsinyt viikon…..nyt vikan syton aikaan varauduin ja aloin mättämään rasvaa heti ensimmäisen jomotuksen alkaessa. TOIMI!Tsemppiä, vielä koittaa se aika kun hoidot on ohi……
Kiitos Kirsikka tsempistä, jotenkin se toisten kokemukset ja vinkitkin, rauhoittavat mieltä. Hyvä hoksata tuo hirudoid forte! Saattaapa olla että unet on karkuteillä ennen eka sytoa kovastikin, kun olen semmoinen jännittäjäpersoona. Menittekö muuten ihan itsekseen tiputukseen eka kerroilla, vai oliko ”tukihenkilö” mukana. Ajattelin ehkä mennä itsekseni, taitaa olla sen verran härdelliä eka kerralla muutenkin ympärillä… pitkä matka vasta aluillaan siis.
Menin ekaan sytoon tukihenkilön kanssa. Jatkossa olin yksin. Oli se ekalla kertaa ihan kiva että oli joku, tuli uusia asioita ja oma pää oli niin jännityksestä sekaisin ettei olisi muistanut puoliakaan mitä hoitaja kertoi. Huoneessa on muitakin potilaita joten aina on seuraa. Ehkä yhdellä taisi olla ystävä mukana joka hoidossa. Katselin välillä telkkaria tai räpläilin kännykkää. Ekat kolme hoitoa tuon doketakselin kanssa ollaan kyllä kylmähanskat ja tossut päällä joten siinä ei paljoa käsiä käytelty. Kylmähattukin olisi tarjolla mutta en koskaan nähnyt kenenkään sitä käyttävän. Se ei kuitenkaan ole tae että hiukset eivät lähtisi, lähtevät ne silti lähes 100 % varmuudella sanoi lääkäri. Se pipo voi aiheuttaa hirveitä päänsärkyjä jos on taipumuksia esim. migreeniin kuten itselläni.
Jääpaloja saa syötäväksi, auttavat suun limakalvoja pysymään ehjinä. Kotona lotrailin purskuttelemalla kookosöljyllä – suosittelen. Itse onnistuin kahdesti saamaan aftoja suuhun. Heti jos niitä tulee, kannattaa soittaa klinikalle niin saa reseptillä geeliä joka on ihan tehokasta. Puuduttaa niin pystyy syömäänkin paremmin.Doken jälkeen oli ihan siedettävä olo ja olisin periaatteessa pystynyt itse kulkemaan julkisilla kotimatkan. Pyysin kuitenkin aina kaverin saattamaan. CEFF-sytojen jälkeen en olisi yksin pystynyt. Olo oli kuin monen promillen humalassa ja meinasin sammua jo matkalla.
Vielä yksi vinkki tuli mieleen. Sytot vetivät vatsan toiminnan ihan tukkoon. Ei ollut kivaa vaan tosi kivuliasta. Aloin ennakoimaan jo ennen hoitoa. Ostin pellavansiemenrouhetta, Levolaccia, luumuja, söin puuroa, ruisleipää, kuitupitoisia asioita……aamun aloitin syömällä yön yli liotettua luumuja ja hörppäämällä levolaccia 🙂 Nyt tökkii luumujen maku aika pahasti…..
Koska alkaa Fairy sytot?
Otin edellisenä iltana ennen hoitoa melatoniinia tai yhden rauhoittavan auttamaan nukahtamisessa. Jaksaa paremmin sitten hoitopäivänä.
Hei Kirsikka ja muutkin,
Eilen oli eka sytokerta..jännityksestä huolimatta kaikki sujui hyvin. Minulla siis doksorubisiini-doketakseli koktailina. Ei tullut allergia oireita tipassa, eikä suurempaa pahoinvointiakaan. Verenpaineet tosi oli melko tapissa doken aikana ja niitä seurattiin, mutta saattoi johtua myös jännityksestä sekä ennakkoon otetusta kortisonista (dexametason).Kaikki vinkit otettu vastaan, kiitos niistä. Nyt sitten katsotaan miten tulevat päivät sujuu. Eniten mietityttää tuo kortisonin lopetus, paljon kuulee sen jälkeen seuranneista tosi huonoista päivistä.
Miten muilla, onko kortisoni lopetettu ”seinään” vai vähitellen? Mulla 2xvrk/5tbl kolmena päivänä.Miten olette sairaslomapäiviä kuluttaneet, oletteko uskaltautuneet pienille reissuille hoitojen välissä tms? Pelottaa nuo infektiojutut, mutta luulisi normiohjeilla pärjäävän…
Nyt kuitenkin helpottunut olo kun tää matka hoitoineen alkanut.
Kiva kuulla että meni eka syto hyvin Fairy! Ei siitä välttämättä kaikille mitään hirveitä sivuoireita tule jatkossakaan. Vaihtelee niin ihmiskohtaisesti. Jos hoito saa valkosoluarvot tms. jossain vaiheessa tippumaan, se valkosolupiikki jolla niitä nostetaan aiheuttaa inhoja luukipuja. Mutta niistäkin selviää kyllä särkylääkkeillä ja tietää että ne loppuvat muutamassa päivässä.
Kortisonin loppumisen jälkeen väsyttää toki. Mutta muistaakseni se lasku tapahtuu vähitellen, se kortisoni buustaa oloa vielä pari pvää lopettamisen jälkeenkin.
Jos ja kun väsyttää niin kannattaa kuunnella omaa kroppaa. Nuku kun nukuttaa. Joskus saattaa nostaa kuumeilua nuo hoidot ja ei kannata alkaa silloin liikaa poukkoilla pystyssä ettei nouse.Reissaamisesta. Kävin doketakselikuurin jälkeen kerran Tallinnassa ennen vikaa kolmea Ceff-hoitoa. Tuo Ceff sitten kyllä väsytti niin paljon että en olisi välttämättä loppujen hoitojen aikana pystynyt…..ja pisti puuskuttamaan jo muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen.
Yritin ja yritän edelleen vältellä isoja ihmismassoja, ruuhkaa. Pesen käsiä ahkerasti ja välttelen ihmisiä joiden perheessä on flunssaa tms. Ystävät tietävät etteivät tule kylään jos yhtään oireilevat. Ja minusta on ihan fiksua niin. Ettei altista itseään pöpöille turhaan. Ei tarvitse eristäytyä mutta ei kannata riskeerata. Tuntui tärkeältä saada vedettyä tämä hoitosetti läpi ilman yhtään hoidon siirtoa joka olisi tapahtunut jos olisi tullut kipeäksi….koko aikataulu menee uusiksi.
Eli käsipesua, käsidesipullo käsilaukkuun, ei turhaa koskettelua vaikka tuolla bussien/ratikoiden tms. tankoihin ja pöpöisiin paikkoihin, ei pisaratartunta etäisyydelle, hajurako flunssaisiin ihmisiin….Kauhea määrä EI:tä 😉Mutta siis normi maalaisjärjellä pärjää. Liikkuminen on ihan hyvästä ja kannattaa aina kun jaksaa. Loppuhoidot kyllä veti ihan puhki…..nyt odottelen kovasti että kunto alkaisi nousta ja pääsisi tuonne ulos
Moi kaikille!
Täällä leikkauksesta toipuminen etenee ja hyvin on mennyt. Yksi haava tosin tuottaa vähän harmia mut eiköhän sekin tässä parannu, muuten tämä toipuminen on mennyt paremmin ja helpommin kuin mitä odotin. Viime viikolla oli pari huonoa päivää mutta niinhän niitä on elämässä yleensäkin!
Toivon, että hoidot alkais mahdollisimman pian mut aikataulua saan tietää varmaan vasta ensi viikolla! Mä haluaisin käydä töissä hoitojen aikana ainakin osittain, onkohan täällä ketään joka olisi näin tehnyt? Hoitaja sanoi, että se olisi mahdollista mut jotenkin on jäänyt sellainen olo et melkein kaikki on sairauslomalla…
Hienoa, että Fairyn eka hoito sujui ongelmitta. Mielellään kuulisin miten sun kroppa reakoi kun perästä tullaan… Hyviä vinkkejä täältä kyllä löytyy, nyt vain pohdin minkälaisen arsenaalin hankin ennakkoon vai teenkö hankinnat vasta jos ja kun tarpeita ilmenee!
Kevättä odotellen!
Leijona
Hei,
Kortisonin piristämänä täällä kommentoin… kiitos taas vinkeistä Kirsikka. On niin hyvä kuulla eri vaiheessa hoitoputkea olevilta, että miten sujuu.Leijona, hyvä kun leikkauksesta toipuminen etenee hyvin! Kysyit töissäkäynnistä sytohoitojen aikana. Lähipiiristä on kokemusta, että niinkin voi tehdä, riipouen houkan työnkuvasta toki. Tiedän useamman joka on ollut esim.sytoviikon sairaslomalla ja sitten kaksi töissä. Itsekin olisin jotenkin noin toivonut, mutta opetustyö ei sovi tähön systeemiin. Liian kova infektioriski oppilailta kun suuria massoja. Jos työnkuvassa pikku porukka, niin ei tod.näk estettä, näin totesi oma onkologini kun asiasta keskustelimme.
Toisaalta, ennakkoon ei voi tietää miten reagoi hoitoon myöskään. Riippunee kai lääkeyhdistelmistäkin ja juurikin, joku saa enempi oireita kuin toinen, tai oireet vaihtelevat tiputuskertojen välissä. (Korjatkaa kokeneemmat!) Oma eka sytotiputus ja nyt eka päivät ovat sujuneet ennakointiani paremmin. Toki ei tiedä mitä tulee vielä, pidän kartalla.
Omat oireeni tähön mennessä : jonkunasteista väsymystä ollut, kortisonista poskien hehkuntaa ja pientä vatsakipua, etovaa oloa 2pv (jonka kanssa kuitenkin pärjännyt hyvin), outo ”metallinen” maku suussa (tähän auttanut sokeriton salmiakki), itse tiputuksessa ei ollut mitään ongelmia.
Kotiin hankin ystävän vinkeistä rasvaa kun iho ja kynsinauhat kuivuu (pyysin reseptillä ison pumppupullon), maitohappobakteereja, rennietä jos/kun närästää, bepanthen imeskelytabletteja. Varauduin myös laadukkain ruokaostoksin: hedelmiä smoothieita varten, maustamatonta jugurttia (hapan maistuu), leseitä, puurohiutaleita vatsan toiminnalle, ylipäätään paljon vihanneksia. Olen myös juonut vichyä ja sitruunaviipalein maustettua vettä, jotta ylijäämämyrkyt poistuvat tehokkaasti. (Tämä neuvo oli yhdellä engl.kielisellä sivustolla) ikäänkuin detoxataan kehoa.
Tämmöisin ajatuksin Leijona sinulle. Ollaan kuulolla kaikki taas. Nyt unten maille. Aurinkoa kevätpäiviin. -Fairy-
Töissäkäymisestä. Itse otin ihan suosiolla koko hoitoputken saikkua. Nyt ajateltuna se oli erittäin hyvä ratkaisu itselleni. Niitä täydellä teholla työkuntoisia päiviä ei kuukaudessa olisi ollut kuitenkaan niin paljoa että olisi kannattanut nähdä vaivaa. Omassa työssäkin on asiakaspalvelua osittain ja pöpöriski kasvaa….
Mitä pidemmälle hoidot eteni, sitä väsynemmääksi kroppa kävi. Lopussa sitä oli jo joka asiasta hengästynyt ja puuskuttava.
Lääkäri sanoi että hoidoilla on kumuloituva vaikutus eli ne myrkyt ikään kuin kertyvät sinne kroppaan. Se selittää tuon että loppusuoralla on jo aika puhki.Mulla nuo sitrukset oli pannassa kun aika alussa meni suu rikki. Aloin välttelemään kaikkea mikä ärsyttää limakalvoja. Kannattaa kuunnella omaa fiilistä. Jos suu tuntuu yhtään aralta niin vähäksi aikaa sitrukset ja mausteiset jutut pois. Voin kertoa että ette halua samanlaisia aftoja kuin minä sain…..ja suuta kannattaa muutenkin öljyillä. Purskutella kookosöljyllä, oliiviöljyllä ihan millä vaan.
Hei vaan!
Hiljaista näyttää täällä olevan… Fairy miten sun viikko on mennyt?
Mulla alkaa hoidot parin viikon kuluttua ja oma onkologini oli sitä mieltä että töissä voisin hyvinkin käydä… Tällä hetkellä ajatus siis sellainen, että olen noin viikon sairauslomalla ja seuraavat kaksi sitten töissä. Toivotaan, että ainakin tämä kevät sujuisi näin.
Rinnassa olevan haavan kanssa on ollut haasteita edelleen mutta eiköhän se tuosta parannu. Olen kyllä niin kiitollinen kaikesta hoidosta mitä olen saanut ja olen päässyt myös aivan mahtavien lääkäreiden ja hoitajien potilaaksi, onkologikin oli varsin mainio tyyppi!
Leijona
Leijona,
Kiva kuulla sinusta. Ollut niin hiljaista täällä, että en ole kirjoitellut. Onneksi piipahdin ja postauksesi näin 🙂Täällä viikon päästä toinen sytokerta lähenee. Nämä pari viikkoa on menneet nopeasti, vaihtelevalla ololla. Tiputusviikolla kyllä oli väsynyt meininki kokonaisuutena. Viime viikolla sitten olo palautui, mutta edelleen joka toinen päivä hyvä ja toinen vaan yleisväsyneempi. Yöunet on kadoksissa välillä lahjakkaasti, milloin mistäkin syystä. (Kuumia aaltoja, kolotuksia, närästystä, muuten vaan ei uni tule.)
Kohtuu hyvin kuitenkin olen jaksanut. Joka päivä ulkoillen koiran kanssa ja ruokakin alkoi maistua normaalille viime viikolla. Melko rauhallisella mielellä kohti no2 sytokertaa siis. Välillä sairaslomalla olo on tuntunut pitkäveteiselle, mutta toisaalta olen ehtinyt esim lueskella ja nauttia ihanista kevätkeleistä.
Miten te muut olette esim jakaneet töissä/muuten tietoa tilanteestanne? Itse olen kertonut vain lähimmille, jotenkin se ”koko maailmalle” kertominen ei ole tuntunut ominaiselta itselleni. Muutoinkin välillä hankala kestää sääliä ja toisten kauhistelua tilanteesta, kun ei tälle mitään voi.
Hyviä vointeja itse kullekin!
Fairy
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.