Millamari: Nyt en ole enää itsekään niin varma, että syypää ensimmäisen Doke+Neulasta hoidon jälkeisiin oli juurikin se Neulasta. Tällä CEF+Neulasta yhdistelmällä ei nimittäin tullut juuri luukipuja eikä ripulia. Sen sijaan CEF aiheutti kokonaisvaltaisen pahoinvoinnin ja väsymyksen joka suorastaan lamautti ensimmäisiksi päiviksi. Tänään, viikko hoidosta, tuntuu jälleen aika ”normaalilta” eikä jatkuvaa kuvotusta enää ole.
Unettomuus ja yöllinen hikoilu sekä kuumat aallot sen sijaan vaikuttaa vireystilaan, mutta ilmeisesti niiden kanssa on nyt opeteltava elämään?

Hei taas. Huomenna olisi sitten se päivä kun vihdoinkin otetaan isompi koepala. Ja sitten saa odottaa kolme viikkoa että tulee tulokset. Vähän jännittää leikkaus kun on noita muita sairauksia lisäksi. Marevan lääkitys ja sitäkään ei tauotettu. Onko teiltä otettu vartija imusolmukkeesta pika näyte leikkauksen aikana? Mulle hoitaja sanoi että se menee patologin tutkittavaksi. Elikä en saa huomenna tietää onko levinnyt vai onko vaan rinnassa. Sekin ahdistaa. Odota sit vielä sitäkin tietoo. Toivottavasti saan nukuttua ensi yönä. Kirjoittelen päivityksiä huomenna jos jaksan.

Hintriikka, minustakin tässä sairastelussa on ollut tosi raskasta odotella ja olla milloin mistäkin epätietoinen. Jotenkin vain joudumme sen kestämään, vaikka välillä tuntuu sekin vievän voimia. Toivotaan, ettei imusolmukkeestasi löydy mitään. Jos kuitenkin löytyy, sekään ei vielä ollenkaan välttämättä tarkoita syövän levinneen.

Eriparitissi, ihan ovat samanlaiset olot CEFistä minullakin. Väsymys oli aivan käsittämätön. Olin täysin pois pelistä kolme päivää, viikon verran yhteensä aivan poikki ja ruokahaluton. Pahoinvoinnilta kuitenkin säästyin, mutta edelleen (nyt jo 9 päivää tiputuksesta) väsyttää, vähänkin reippaammin liikkuessani alkaa sydän tykyttää ja tulee paha olo, huimaakin. Tänään ovat silmät tuntuneet kuivilta ja olenkin tiputellut silmätippoja. Yöt ovat menneet aika hyvin kamalista unista huolimatta. Kummallisia kuumuusöklötysaaltoja tulee välillä. Paleleminen on nyt loppunut tänään. Aikamoisia aineita elimistömme joutuu käsittelemään!

Hei Kuikka Mitä tuo her-2 positiivinen tarkoittaa? Mulla ei ollut sen tyyppinen esiaste.

Leikkaus meni hyvin. Pääsin jo kotiin eilen. Kirurgi sanoi ennen leikkausta että voi olla vain papillooma. Vartija imusolmukkeita ei nyt vielä katsottu. Leikkauksen jälkeen kiersi ja sanoi vaan että nappula poistettu ja ei tullut veren vuotoa marevanista huolimatta. Itte olin vielä niin sekasin nukutuksesta etten tajunnut muuta kysyä. Hoitokertomuksessa lukee vaan HAB99 Rintarauhasen osan poisto, muu kuin segmentti. Nyt sit saa ootella lokakuun 16 päivään asti, silloin käynti kuulemassa tulokset. Tässä nyt sit toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kiitos Tottahan se oli ja Millamari tsemppauksesta.

Tsemppiä teille. (Ja tietty itselleni)
Mut leikattiin elokuussa ja eka sytostaatti oli viime kuussa. Olen ollut ns.tosi hyväkuntoinen vaikken ”oikea”urheilija ole ja sekä leikkaus(säästävä joten säteet tiedossa myös) että eka hoito meni helpolla. Niin helpolla, että olen lenkkeillyt aika paljon ja nyt sitten iski räkätauti. Alkoi kurkkukivulla ja nyt nuhaa. Nyt pitää pysyä kunnossa 🙂 ettei tule kuumetta tai mene pahemmaksi. Maanantaina verikoe ja torstaina seuraava hoito (6 kaikenkaikkiaan)

Tottahan se oli kirjoituksesta, ei ole tullut mieleenkään, että enää tulisi nestettä, tuo oli uutta. Jotenkin luulin, että se liittyi leikkauksen jälkeisiin ensimmäisiin päiviin (ja jouduttiinkin 2 kertaa kainaloa punkteeraamaan)
Mulla leikattiin heti paljon, kun imusolmukkeita lähti 14 ja niistä kahdessa oli syöpää. Ai no se oire onkin ollut, että kädessä ollut kirraustunnetta, sitä oon venytellyt ja käynyt ahkerasti fyssarilla, täällä pk-seudulla tuolla kirralla käynti mennyt sujuvasti.

Viilis
mua jänskänny tuo flunssaolo. Se alkoi viime viikolla. Syyllistin, johtuiko kun olin käynyt itsekin 15 km juoksemassa, jos en olekaan niin vahva kun luulen. Jospa pitäisi kävelyihin tyytyä. No flunssa tuli, onneksi ei kuumetta.
Maanantaina verikoe, entä jos onkin jotkut arvot pudonneet, eikä to olekaan sytoa vaan siirtyisi. Ei ole tullut mieleenkään, ettei tätä saataisi aikataulussa hoidettua. Eilisilta oli horroria ton tukan kanssa, kirjoitan siitä tonne tukkapuolelle. Muuten ihan hyvä, kauhea kröhä vaan. Olen tän ekan pätkän nyt ollut saikulla, kun lääkäri kehotti, mutta jotenkin miellän kanssa että seuraavana ma töihin mentäisiin.

Hienoa lukea, miten hyvin hoidot sun muu voivat mennä. Minulla ongelmia riittää. Ensimmäsestä sytosta tuli tosiaan allergia ja vaihto CEFiin. Viime viikolle suunniteltua tiputusta ei voitu antaa liian alhaisten valkosluarvojen takia. Olisi siis ollut kolmas. Nyt jännittää tosi paljon, korjaantuko tilanne viikossa – ja jos ei, mitä sitten tapahtuu. Ylelliseltä kuulostaa Sohvin mahdollisuus fyssariinkin. Minä mökötän sairauslomalla ja käyn välillä kävelylenkeillä sentään. Vielä neljä sytoa pitäisi saada – mitenhän onnstuvat ja venyyköhän aikataulu.

Hei Kaikki!

Täällä mennään jo maalisuoralla myös sädehoidon saralla, jee! Sädehoidot on sujuneet hyvin ja tästäkin rastista olen selvinnyt kuin koira veräjästä. Lievää ja hentoa punoitusta on iholla havaittavissa mutta muuten ei mitään muita oireita ole tullut. Hoitoajat olen saanut sovittua minun omaan arkeeni sopivaksi mutta harmillisesti joinakin päivinä ajat ovat olleet reilustikin myöhässä laiterikkojen vuoksi.

Hoitajat sädehoitokoneella ovat olleet mukavia ja ymmärtäväisiä. Kunto on kohentunut ja sytojen haittavaikutuksista jäljellä enää kevyet kuumat aallot ja hyvin lyhyet karvat päässä. Olin jotenkin odottanut, että hiukset kasvaisivat nopeammin… Peruukin haluaisin heittää jo nurkkaan mutta ehkä muutaman viikon kuluttua voin esitellä uuden tyylini.

Tuntuu uskomattomalta että hoidot ovat kohta takanapäin ja ”normaali” arki voi taas jatkua! Toki kyllähän nämä hoidot jatkuvat vielä hormonihoidolla mutta sitä en osaa ajatella samoin kuin sytoja ja sädehoitoa. Jotain pientä leikkausoperaatiota on myös ehkä tulossa (lähinnä esteettistä) mutta se tuskin on ajankohtaista enää tämän vuoden puolella. Olen ollut todella tyytyväinen rakennettuun rintaan ja symmetria on lähes täydellinen.

Paljon on ajatuksia tälle matkalle mahtunut mutta voin rehellisesti kyllä sanoa että ei tämä matka ole ollut pelkkää surkeutta ja ankeutta, vaan paljon enemmän iloa, onnea ja naurua. Nyt kun mietin menneitä kuukausia taaksepäin vedet nousee silmiini, ei sen takia että olisin surullinen vaan sen takia kun koen olleeni etuoikeutettu ja onnellinen ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä kaikesta hoidosta ja huolenpidosta sekä kannustuksesta mitä olen kuluvien kuukausien aikana saanut kokea.

Monet syöpään sairastuneet inhoavat sanaa taistelu mikä usein liitetään syöpäsairauksiin. Minäkään en usko että taistelemalla syöpää voitetaan mutta koen, että jonkinlaista taistelua hoitojen aikana joutuu käymään. Taistelua omia ajatuksia vastaan, taistelua pärjätäkseen väsymyksen kanssa, taistelua hyväksyä oma keho leikeltynä, arpisena ja karvattomana, taistelua kun ruoka tai juoma ei maistu mutta jotain pitäisi syödä… Jokainen meistä selviää tavallaan ja oikeita tai vääriä tapoja ei mielestäni ole. Minä olen ollut itsepäinen ja päättäväinen, olen yrittänyt elää mahdollisimman normaalisti, olen iloinnut pienistä ja suurista asioista, olen kiukutellut välillä joutavista ja ollut itselleni armollinen, olen suunnitellut matkoja ja miettinyt uusia harrastuksia, olen sisustanut ja remontoinut ja ennen kaikkea olen yrittänyt olla läsnä tässä ja nyt. Huonoina hetkinä olen ajatellut, että ehkä huomenna on jo taas parempi päivä! Omien voimien mukaan puuhastelu ja arjen rutiinit ovat pitäneet ainakin minut ”pinnalla” ja joka päivä en edes muista sairauttani.

Syöpäpeikko istuu olkapäällä varmasti ikuisesti mutta en aio antaa sille valtaa tai liikaa tilaa! Minä johdan sinä peikko vikiset ja tottelet käskyjäni, turha on tulla isottelemaan! Nöyrä kuitenkin olen, tiedän että voit olla arvaamaton joten pyrin pysymään kanssasi hyvissä väleissä. Niinhän se vanha sanalaskukin menee, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä!

Kaikille perässä tuleville suuresti tsemppiä! Vaikka matka jossain vaiheessa tuntuu ikuisuudelta niin yllättävän nopeasti se menee. Etappi kerrallaan kohti seuraavaa maalia!

Aurinkoista syksyä!

Leijona

Kuikka,
Mä oon tosi optimisti. Leikkauksesta olisi tullut kuukausi saikkua, mutta olin 10 pv koska voin niin hyvin. Tunsin oikeasti syyllisyyttä kun hengailin himassa ja voin niin hyvin.(sain sitten uuden lyhennetyn saikkupaprun, koska siinä tulee vastuut yms, jos menee saikulla töihin)

Eka syto takana ja silloin lekuri sanoi, että ole tää eka jakso saikulla, niin näen miten toka syto myös iskee. No voin aluksi tosi hyvin(kävin jopa hampparilla suoraan sytosta, koska oli nälkä, enkä syö niitä juuri koskaan) Mutta viime viikolla iski flunssa. En usko että johtui sytosta, nyt vaan sitä on, vaikka olen vältellyt ihmismassoja(ulkoillut olen). Onneksi arvot ok, niin tuo toka on sitten torstaina. Saikku loppuu sunnuntaina ja olen menossa maanantaina töihin.

Leijonalle iso peukku; ihanaa kun olet jo rankemmmat hoidot ohittanut. Minulla vielä edessä tällä haavaa yksi eli kuudes syto noin kahden viikon päästä. Viimekertainen CEF vei väsyneempään kuntoon ja myös etovaa oloa oli enemmän. Olen ottanut pahoinvointilääkettä säännöllisemmin ja etupainotteisesti. Leikatun rinnan puoleiseen kainaloon pukkasi nestettä, onneksi se ei ole lisääntynyt, ehkä on ollut rauhoittumaan päin. Lääkärin mukaan neste otetaan pois ennen sädetystä eli annetaan sen siellä olla mikäli ei ala älyttömästi lisääntymään ja/tai tulehdu.

Tuosta töissäolosta. Minä en olisi pystynyt olemaan töissä. Ja olen miettinyt, että sädehoitojenkin aikana taidan olla sairaslomalla. Mikäli kaikki menee hyvin, niin vuoden alusta menen töihin.

Mukava oli kuulla Kiasta 🙂 Ja erityisesti siitä, että olet Kia sitkeästi pitänyt arkirutiineista kiinni. Ihailen tuota ominaisuutta, koska itselleni se on ollut tämän sairauden aikana vaikeaa. Moni muukin on tainnut pitää normaaliarjestaan kiinni; jospa minäkin pääsisin siihen kiinni samalla tavalla lähiaikoina.

Kaikkea hyvää, ja kirjoitellaan jaksamisemme mukaan.