Kuinka kauan teillä on kestäneet Neulasta -pistoksesta aiheutuneet kivut?

Itselläni ei aluksi ollut kuin todella lieviä kolotuksia, kunnes nyt neljäntenä päivänä pistoksesta. Tästäköhän tämä nyt vasta alkaa. Ja mitenköhän pitkään?

Jäi viesti vähän kesken, kun tupsahti vieraita.
Viilikseltä piti kysyä niistä neuropatiaoireista, millaisia sulla on ollut?
Mulle tuli niistä ekoista sytoista jalkoihin neuropatiaoireita, mut ne onneks loppui aika pian lääkkeen vaihdon jälkeen. Kesällä, pari kk sytojen loputtua, alkoi tulla taas oireita aina silloin tällöin. Ovat kuitenkin lievempiä, kuin sytojen aikaan. Toivottavasti menisi ajan kanssa ohi tai ei ainakaan pahenisi.

Coyote, kolmesta ekasta neulastasta tuli minulla jalat todella kipeäksi kesti n. 3 päivää ei paljon kävelty ja minulla ei kipulääkkeet helpottanut kipuja. Nyt ekan cef:n jälkeen sain neulastasta koko kehoon todella kovat lihas kivut etten enää halua koko neulastaa vaikka kestivät vain pari päivää niin oksettavan ja etovan olon kanssa aivan kauheaa. Vielä kaksi cefiä ja sitten sytot vihdoin takana. Tosi yksilöllisiä näyttää olevan sytojen sivuvaikutukset.

Mulla oli tänään tomografia. Sitä varten piti käydä verikokeessa viime viikolla. 5 krt pisteli hoitaja, välillä kokeili rystysestä. Sitten sanoi, että pitää ottaa toinen kun itse tulee sokeaksi. Suoneni löytyi hyvin, mutta kovin karkailivat ja tuo paras suoni mitä sytojen aikaan pisteltiin oli vielä aivan kova(vika syto oli tammikuussa) No toinen sai sitten, vaikka kauhean mustelman siihen sai, mutta pääasia oli että sai pullonsa otettua.
Tomografiassa kanssa pisteltiin ja nyt tuli yllättävää tietoa. Hoitaja meinasi vasenta kättä ja sanoin, että ei siitä saa ottaa. Sanoin, että mulle on todella painotettu että leikatusta puolesta ei voi enää ikinä. Hän sanoi, että kyllä jos ei turvotusta ole ja vuosi mennyt, niin leikatusta puolestakin voi ottaa. Näki varmaan mun ilmeestä ihmetyksen ja sanoi hakevansa lekurin mulle tämän kertomaan. No ei ollut vapaalla, joten onneksi sai otettua taas tuolta oikealta puolelta. No tämäpä pitää selvittää, sillä olisipa helppoa jos jatkossa (jos noi ei oikein palaudu ja tarttee näytteitä) niin voisi ottaa vasemmaltakin puolelta.
Viikon päästä sitten valmistuu, toivotaan ettei mitään ihmeellistä löydy ja oli vain juurikin sen takia kun aluksi niitä syöpämarkkereita löytyi. (mammo ja ultra oli ok). Sen jälkeen aion kyllä huokaista enkä mieti tätä kun vasta sitten kun on taas seuraava tarkastus ensi syksynä. Hyvää syksyä kaikille!

Olen myös Millamarin tavoin hämmästynyt tuosta Sohville kerrotusta näytteenottomahdollisuudesta leikatusta kädestä. Mulle on lääkäristä fyssariin asti kaikki sanoneet, että lopun ikää pitää varoa käden suhteen juuri sitä, ettei tulisi mitään haavoja tai pistoja. Kun haavasta tai pistostahan kai voi juuri joku bakteeri levitä ja aiheuttaa ruusutulehduksen käteen ja se taas useimmiten aiheuttaa lymfaödeeman, josta ei taida sitten päästä enää eroon jos sen kerran saa. Ei huvittaisi alipaineistettua kompressiohihaa alkaa käyttämään, joten itse aion tarjota vain oikeaa kättä jatkossakin.

Mullakin sytot sai suonet valitettavan huonoon kuntoon. Vuosikontrollin verikokeissa nyt elokuussa eka hoitaja tökki pari kertaa kyynärtaipeeseen ja ei saanut mitään verta tulemaan. Otti sitten ohuen lasten neulan, jota käytetään kun suonet on hennot ja ohuet ja yritti vähän kyynärtaivetta alempaa ottaa – sai juuri ja juuri ekaan putkeen verta ja sitten ehtyi sekin suoni. Siinä vaiheessa tunsin jo pyörtyväni kun tiesin, että 4 putkiloa pitäisi verta saada ja sitä oli jo yritetty n. 20 min eri keinoin saada. Onneksi hän hälytti toisen hoitajan paikalle, joka ihme ja kumma saikin sitten kyynärtaipeesta otettua.

Jouduin toisen vaivan takia sen jälkeen vielä verikokeisiin ja taas labrahoitaja tökki ekana kyynärtaipeesta ja sai kyllä neulan ihan ok menemään suoneen, mutta siitä ei vain tullut sitten yhtään verta. Seuraavaksi hän käski minun valuttaa hanan alla kuumaa vettä käsilleni, jotta kädet lämpenee kunnolla ja seuraavaksi hän alkoi etsiä suonta kämmenselältä ja ranteesta. Lopulta hän sai otettua verinäytteet ranteesta siitä kohtaa missä pidän rannekelloa. Sanoikin, että mun kannattaa jatkossa vinkata muillekin, että siitä kohtaa saattaa jatkossakin onnistua. Mutta ikävää on tämä verisuonten huono kunto. Yksi hoitaja sanoi, että saattaa vähän parantua ajan myötä, joku toinen taas oli sitä mieltä, että tilanne tulee jäämään suht samanlaiseksi.

Kävin vuosikontrollia varten myös sydämen gammakuvauksessa (kun saan Herceptin rokotuksia ja saattaa aiheuttaa joillekin syhdämen vajaatoimintaa) ja siinä onneksi oli tällä kertaa taitava hoitaja, joka sai ekalla yrityksellä kanyylin suoneen. Tässäkin on aiemmin ollut ongelmia kun suonet ”juoksee karkuun” tms. Hänen niksi oli se, että hän pitkään läpsytteli tai hakkasi kämmentäni kädellään, jotta käsi lämpenisi ja vasta sitten alkoi etsiä sopivaa kohtaa kanyylille.

Tosi hyvä Sohvi kun kyselet vielä tarkemmin tuosta, että voiko olla totta, että myös leikattua kättä voisikin käyttää näytteenottokätenä. Tosin taidan olla sen verran neuroottinen tuon lymfaödeemanpelon suhteen, että yritän tarjota aina tervettä oikeaa kättä.

Onnea harjauksesta! Ootas vähän aikaa ni alkaa olla taas takussa .

Mulla poistettiin vain muutama imusolmuke ja käsi on ollus aika ok. On edelleen otettu verikokeita siitä ja tungettu kanyylikin. Kysyin kyllä että onkos tää nyt ihan ok.

Viilis

Mulla on vasemman rinnan ja vasemman kainalontyhjennysleikkauksesta kulunut aikaa nyt n. 1,5 vuotta, mutta en edelleenkään anna pistellä enkä puristella vasenta kättäni.
Käden turvotusta ei helposti huomaa kun alakädessä se on onnistuttu pitämään kurissa kompressiohihalla ja -käsineellä. Olen kuitenkin varsin usein aamulla huomannut syvähköt painautumisrypyt vasemmassa olkapäässä ja yläolkavarressa, jos olen nukkunut vaikkapa niin että vasen käsi on ollut rutistuneen tyynyn tai ryttyisen peitteen päällä (yritän edelleen pitää vasenta kättä hiukan tuetussa kohoasennossa myös nukkuessani). Olkavarren tunto on kyllä palautunut varsin hyvin, mutta se on hiukan omituisen oloinen, jotenkin painava ja joskus siinä on pientä jäytävää kipuakin. Joten – otan ohjeen vasemman käden varomisesta kirjaimellisesti ja tukituotteitakin aion pitää varsin säntillisesti – ainakin siihen saakka jos pääsen puolentoista vuoden päästä rekonstruointileikkaukseen. Mutta – ei kannata mennä kyllä hyvin hirveästi vielä asioiden edelle – katsotaan nyt ensin miten tämä toipumisprosessi näistä edellisistäkin leikkauksista etenee..

Mutta ihan toimintakykyinen kyllä tunnen olevani. Lukuunottamatta kaikkien raskaitten esineittein raijausta ja painavien ostoskassien raahaamista elämäni on tomintakyvyn suhteen varsin samanlaista kuin ennen sairastumista. Välillä keksin huolestua kyllä vaikka mistä: viime aikoina olen lueskellut vähän noista syöpähoitojen sydäntoksisuuden ongelmista, kun jotain oireiden poikasia sydämen kanssa olen ollut välillä tuntevinani. Mutta oireet ovat olleet lieviä ja ohimeneviä, niin en ole ruvennut niitä sen kummemmin tutkituttamaan.

Syön Letrozolia (onnistuin juuri saamaan apteekin toiseksi viimeisen kolmen kuukauden kuurin – sanoivat etteivät ole ollenkaan varmoja milloin tulevat saamaan lisää lääkettä vai jatkuuko saatavuusongelmat) ja kärsin ajoittain aika kovistakin nivelkivuista varsinkin nilkoissa. Polvikivut olen saanut jotenkuten kuriin omakeksimälläni jumpalla (sisältää mm. polvikävelyä paksulla jumppamatoilla ja polvi-istunnasta polviseisontaan nousuja – aluksi en pystynyt edes polvistumaan mutta pikkuhiljaa polvet suostuvat notkistumaan kun varoin rasittamasta niitä muuten kuin suunnitellusti ja aivan pikkuruisin askelein etenemällä) mutta nilkat ovat ongelma: jonain aamuna ne ovat niin kipeät että tuntuu kuin lasinsiruilla kävelisi – ja seuraavan aamuna ne saattavatkin olla ihan ok.

Yritän pikkuisen tehdä myös ruokavaliooni parannuksia. Olen ylipainoinen ja rekonstruointileikkaus voi jäädä haaveeksi jos en laihdu riittävästi runsaan vuoden sisällä. Varsinaisesti en ole uskaltanut ruveta kuitenkaan laihduttamaan, mutta yhden kivan muutoksen olen onnistunut tekemään: en syö välipalaksi illalla mitään keksejä tai sipsejä, vaan mussutan punakaalin lehtiä! Netistä olen lukenut että punakaalilla on vaikka mitä hyviä terveysvaikutuksia ja olen pitemmän aikaa halunnut keksiä ruokalajeja mihin sitä voisi änkeä, mutta en ole onnistunut löytämään yhtään ruokareseptiä johon olisin mieltynyt. Siispä nakertelen kaalinlehtiä telkkarin ääressä ja yllätyksekseni olen jäänyt vähän jopa koukkuun tuoreen punakaalin makuun 🙂

Hei

Minäkin etsiydyin tänne. Minulta leikattiin 2006 ja 2008 2 eri rintasyöpää, jotka olivat eri rinnoissa. Alkujaan sain diagnoosin levinnyt. Maksassa ja pernassa oli jotain, jota on tutkittu n.10v joka puolelta. Nykyään todetaan hyvänlaatuisina. N. 5v. Sitten löytyi lantiolta ja selkänikamasta etäispesäkkeet. Olen saanut kaikki nämä vuodet hormoonihoitoja. Sädehoitoa en aikoinaan saanut. N. Kk sitten sain käsivaivan ja huomasin solisluun alla rintalastassa patin. Tutkimukset osoittivat sen olevan syöpä lihaksen sisällä. Keskiviikkona alkaa syto. 1krt viikossax3 ja taukoviikko. Odotan myös aikaa sädehoidon suunnitteluun. Puolen vuoden saikku ja katsoo sitten miten jatkdtaan

Toisaalta toiveikas ja hyvin toivoton olo.

Riikka

Minäkin kyselin eilen hoitajalta kantaa leikatun puolen verikokeiden otosta, kun oli toinen Cef-tiputus. Sanoi, että voisi ottaa tavallisen verikokeen, jos ei toiselta puilelta saada millään, ovat joutuneet joskus antamaan sytonkin leikatulle puolelle, jos ei millään löydy suonia.
Minulla oli ekan cef:n jälkeen viikko vaikeata mutta sitten kaksi viikkoa oireetonta. Tuntui ihan luxukselta verrattuna doke+herceptiin. Toivottavasti jatkossa menee yhtä hyvin. Enää yksi tiputus ja sitten on ohi

Kiitos tsempistä.

Toissapäivänä oli ensimmäinen. Vointi on oikein hyvä, ja käden kunto heti parempi. Jostain kai helpotti jo jokin. Sain myös aloituskäynti ajan sädehoitoon. Maanantaina asennetaan laskimoportti, jotta ei tule vaivaa suonien kanssa. Aikataulu tulee tietoon, niin helpompi jatkaa. Toivottavasti kunto pysyy hyvänä. Jaksamista kaikille.

T. Riikka