-
Viestit
-
Uusi mummu palstalla. Leikattiin tammikuussa Hyvinkäällä, ihania ihmisiä ja ihana lääkäri.
Kysymys johon ei löydy haullakaan oikein mitään, onko kukaan kieltäytynyt solunsalpaajahoidosta ja millä perusteella?Uusi mummu palstalla. Leikattiin tammikuussa Hyvinkäällä, ihania ihmisiä ja ihana lääkäri.
Kysymys johon ei löydy haullakaan oikein mitään, onko kukaan kieltäytynyt solunsalpaajahoidosta ja millä perusteella?Hei taas teille kaikille! En ole kuullut että kukaan olisi kieltäytnyt solunsalpaajahoidosta,mutta äidilleni (hän oli 78v kun sairastui rintasyöpään) ei suositeltu näitä hoitoja iän vuoksi. Hän sai vain sädehoitoa ja voi hyvin tällä hetkellä.
Minulla itselläni on nyt sitä toista sytostaattihoitoa annettu kerran,vajaa kolme viikko sitten. Tulin siitä todella kipeäksi,tai en tiedä onko se siitä vai siitä valkosolukasvattaja piikistä. Huomenna on verikoe taas,niin nähdään voivatko antaa ”myrkkyä” torstaina.
Olisi kiva kuulla teidän toisten mielipidettä/kokemuksia tästä hoidosta.
Mulla tuntuu jalat kuin olisivat ”puupökkelöt”, ja koko ajan on todella kuvottava olo.
Mitä pahoinvointilääkkeitä olette saaneet?
Eli saan hoitona CE90- + Pelgraz (piikki minkä pistän itse). Tätä saan 3x kolmen viikon välein,sen jälkeen tauko ja sitten vielä sädehoito.
Tsemppiä kaikille ja ihanaa kun mennään kevättä kohti!Hei!
Olen täysi noviisi täällä, ensimmäinen viestini on tämä. Hoitopolun osalta olen vielä rennossa vaiheessa, mitään ei ole vielä aloitettu, en edes leikkausaikaa tiedä. Enkä syövän laatua tai muutakaan. 2 kasvainta on vasemmassa rinnassa, lisäksi malignia mikrokalkkia niiden ympärillä laajalti. ONB:ssa kainalon imusolmukkeet puhtaat, mutta toki vielä tarkistetaan uudelleen. TT luvassa tällä viikolla ja ensi viikolla tapaan lääkärin Puistosairaalassa. Oletan, että silloin läpikäymme hoitosuunnitelman.Taustaa: 1979 syntynyt, 2 lasta, aviopuoliso.
Hei taas, nyt on lisää tietoa. 14.3. on leikkaus, jossa poistetaan vasen rinta kokonaan. Samassa leikkauksessa rakennetaan alavatsalta otettavasta kielekkeestä uusi rinta sekä pienennetään oikeaa rintaa. (Koko 80H)
Kun olen leikkauksesta toipunut, aloitetaan sytostaatit ja näiden jälkeen 5-10 vuoden hormonihoito. Tämä toki saattaa muuttua leikkauksen jälkeen kun saadaan virallinen patologin lausunto, mutta tämänhetken tietojen perusteella tällä marssijärjestyksellä mennään.
Seuraavien viikkojen aikana on parit labrakäynnit, plastiikkakirurgin kanssa keskustelu, alavatsan TT-kuvaus jne.Heissan tällekin palstalle .
Olen niin ”onnekas”, että voin kirjoittaa kolmelle syöpäpalstalle (rintasyöpä, munasarja, melanooma…).
Joten jaanpa vähän kokemuksiani täällä.Eli enpä minäkään tiedä ketään, kuka olisi kieltäytynyt sytoista. Eihän niitä kuitenkaan kaikki saa, vaan osalle riittää sädehoito, joka on kivutonta. Ainoastaan nahka joutuu koville.
Mitenkä sinulla Pelokas meni sytohoito? Toivottavasti oli helpompi. Käytä vaan aikailematta pahoinvointitabletteja, pääset helpommalla. Nyt ei ole se aika, että yrität minimoida lääkityksen.
Minulle on jäänyt sytoista jalkapohjiin neuropatiaa, tunnottomuutta. Vaan kaikkeen tottuu. Villasukat ovat nro 1.
Dina: Olet onnekas, kun sinulla rakennetaan uusi rinta samassa yhteydessä kuin rinnan poisto. Itse olin kaksi vuotta ilman, sen jälkeen tehtiin samoin tram- leikkaus. Sinulla tulee olemaan siistimpi lopputulos, ei näy saumoja.
Pääsin samalla pömppiksestä eroon . Napakin rakennettiin uusiksi, on aidon oloinen.
Ei tarvinnut hakea ohjelmaan ”Botched”. Näillä korjauksilla elelen täyttä elämää. ”Tekorintani” elää minun mukanani, lihoo ja laihtuu samaan tahtiin.
Tsemppejä teille kaikille. Päivä kerrallaan on paras ohje.Kolmen vuoden mammografia ja ultra puolitoista viikkoa sitten. Kaikki kunnossa. Kyllä nuo aina jännittää, varsinkin, kun leikattu rinta kuvattiin kahteen kertaan ja sitten tuntui kestävän ikuisuuden, kun lääkäri katsoi mammokuvia ja minä odottelin ultrahuoneen petillä. Ultralaitetta pyöritti tosi pitkään keikatussa kohdassa ja silloin olin jo melkein varma, että jotain löytyi: onneksi ei.
Terkkalääkäriaika reilun viikon päästä ja luvassa pitäisi olla DXA-lähete, niin nähdään, onko osteoporoosi mennyt parempaan päin.
Kyselin sytosta kieltäytyjiä ja arvelinkin että eipä sellaisia juuri ole. Onkohan asia jotenkin sellainen että siitä ei ehkä haluta puhua?
Olen 67, syöpä oikeassa rinnassa gradus3, HER2 +, ES 90 ja PR 80%, N0, T2. Eli paikallinen syöpä, ei imusolmukkeissa löydöksiä.Täysissä ruumiin ja sielun voimissa otin riskin elämänlaadun puolesta, enkä ottanut sytoja. Sädehoidon ja hormonaalisen hoidon (Letrozolin) kyllä käyn läpi.
Nyt kyselen onko kenellekkään tarjottu sädehoitoa 5 kertaa eli työviikko entisen tilalle, min. 15 kertaa kolmen viikon aikana? Onko kokemuksia tällaisesta nopeutetusta sädehoidosta ?
Asiasta löytyy hyvin vähän tietoa kun ei tuo lääkärikieli oikein taivu että voisi etsiä englanniksi. Mietin haittavaikutuksia pidemmällä ajalla. Vaikea löytää jonkinlaita tilastotietoa esim. myöhemmin ilmaantuvista keuhkosairauksista, siitä onko tätä menetelmää käytetty pidemmän aikaa jossakin ja millaisilla sätelyannoksilla. Löytyisiköhän täältä joku tietäjä?Pike, uskon että on todella ”jännää” odottaa vuositarkastuksia, minulla ei ole vielä se aika mutta mietin usein miten saisin takaisin sen rentouden jolla suhtauduin seulonta mammoihin. Tämän syövän löysi vajaa vuosi seulonnasta. Eihän sitä voi pelossa elää seuraavaa kahta vuotta, puhumattakaan pidemmästä ajasta. Luin jostain että 60% uusimisista ilmaantuu max 2v sisällä. Saitko osteoporoosin Letrotzolista?
Pelokas1, koska minulla ei ole sytoista kokemusta, en voi sanoa mitään kovin viisasta mutta pidän peukkuja että hoidot menee vähän helpommin loppuosaltaan.
Tsemppiä kaikille ihanille ihmisille, kaunis talvi väistyy ja kevät tulee, nautitaan täysin rinnoin 😀
Minulla oli entuudestaan osteopenia autoimmuunisairauden pohjalta ja syöpähoidot sitten heitti sen osteoporoosin puolelle. Eilen tuli tuo DXA lähete ja huomenna soittelen, voinko itse varata ajan vai tuleeko se sieltä valmiiksi annettuna, kuten aikaisemmin.
Ei ne sytostaatit ole niin kamalia kuin ihmisten puheissa. Itsellä oli ne kuusi sytoa ja kokonaiskesto oli se noin neljä kuukautta. Sytojen vuoksi olin sytoviikon loppuosan pois eli 2-4 työpäivää/hoito. Väliviikot olin töissä. Ehkä se työteho ei nyt ihan 100 % ollut, mutta työpaikan ja esihenkilön tuki oli hyvä. Ja ehkä oma positiivinen asenne auttoi tuossakin. Kohti kevättä oli nuo hoidot.
Nopeutetusta sädehoidosta kuulen eka kertaa. Itsellä oli se 15 kertaa (aikaisemmin yleinen on ollut 25 kertaa pienemmällä annoksella/hoitokerta).
Hei Ladyt.
Kysyisin helpotuksia luukipuun. Joka ilmeisesti johtuu Neulasesta ( jota itse pistetään seurasvana päivänä syyostastista,)
Luin jostain antihistamiinin auttavan. Onko kukaan kokeillut,?
T. KirsiItselläni oli käytössä Neulastan sijasta Zarzio-piikit (5 piikkiä/sytokerta) kolme vuotta sitten. Nuo luukivut oli eka syton ja eka Zarzio-satsin jälkeen aika epämiellyttäviä. Kipuilu alkoi tuolta lapojen välistä yläselästä ja sitten pikkuhiljaa ”valui” selkää myöden tuonne persuksiin saakka. Lääkitsin noilla kipulääkkeillä, joita käytän nivelrikkoonikin (Panadol ja Burana 600/Diclomex rapid) ja sain olotilan aika siedettäväksi. Ja liikunta kunnon mukaan aina helpottaa kipuilua.
Antihistamiiniakin oli ehkäisemään sytohoidon mahdollisia allergisia reaktioita.
Myöhemmissä sytoissa tuo luukipu oli vähäisempää, ainakin itselläni.
Ilmeisesti sytotkin, ainakin doketakseli saattaa aiheuttaa nivelkipuja.Hei Pike
Saitko suoraan Zarzio piikit? Otitko heti seuraavana päivänä sytoista?
Minulla alkoi kivut kurkkukivulla levisi koko kehoon. Jäytävä, paska lamauttava kipu. Burana 600/Panadol 1g, ei mitään vaikutusta.Ilmeisesti tuo Neulasta on tuhdimpaa tavaraa kuin mun Zarziot, koska Neulastaa on vain se yksi piikki ?
Sytopäiväni oli yleensä maanantai ja sitten piikittelin tiistai-lauantait. Ja yleensä tuo piti vetkuttaa iltaan, kun jotenkin epämiellyttävää, vaikka olikin helppo piikkisysteemi.
Saisitkohan sytopolilta reseptin johonkin lääkkeeseen, joka helpottaisi tuota kipua ?Hei taas kaikille!
Tässä kuulumisia täältä päin. Mulla on nyt sytostaattihoidot takana,viimeisin oli 4 viikkoa sitten. yli neljä kuukautta siihen meni,mutta selvisin niistä.Hiukset ja kaikki muut karvat lähtivät ja käden suonet jäi kipeiksi,lisäksi jalkapohjat ovat todella arat ja jalat jäykät ennen kuin pääsee liikkeelle.
Hoitojen aikana jouduin käymään kaksi kertaa päivystyksessä,kun kuume nousi niin korkeaksi,ensimmäisellä kerralla oli influessa A ja toisella kerralla ei löytynyt mitään syytä. Meni sitten ohi reilussa viikossa. Muuten olen koittanut pitää mielen virkeänä ja koittanut liikkua mahdollisimman paljon.
Viime viikolla oli sädepuolen lääkärikäynti ja hoito suunnitelman teko. Ensi viikolla alkaa sädehoidot 15 kertaa, eli kolme viikkoa menee siihen.
Antavat minulle säteitä myös kainalon imusolmukkeisiin (varoiksi), vaikka kainalo oli iihan puhdas kun rinta leikattiin kokonaan pois syyskuuussa.Lääkäri sanoi että tästä sädetyksestä voi käsi turvota?? Onko kenelläkään kokemusta tästä,turpooko käsi ja voiko sitä ehkäistä jotenkin itse,joitain jumppaa tai vastaavaa?
Muutenkin haluisin kuulla miten olette pärjänneet säteiden jälkeen,kuinka herkkä rinnan iho on auringolle ja muutenkin kokemuksia. Näin kun on kesä tulossa ja vähän tekisi mieli lähteä etelään jo toukokuussa. Voi olla että olisi liian aikaista,mutta jotenkin haluaisi hetkeksi lähteä pois tästä kaikesta.
Oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä ja kevään odotusta teille kaikille!!Hei Pelokas1, hienoa, että sytostaatit on ohi. Tuo sytokäden suonten kipeys ja kiristys helpottaa aikaa myöten. Itse en oikeestaan edes huomannut, milloin kiristys lakkasi.
Oma rintasyöpäni (osapoisto) oli tuolla kyljen puoleisessa alaneljänneksessä. Näin eka sädehoidossa tuon kuvan, mille alueelle säteet ohjataan ja varmaan siinä oli kainalon seutuakin mukana? Sädehoidosta ei tullut mitään sivuvaikutuksia. Sädehoito oli heinäkuun 2020 alusta kolme viikkoa ja olin päivät töissä. Töitten jälkeen istuskelin ja liikuskelin ulkona. Vähän toppia nostelin ylemmäs tuolta sädetetyltä puolelta, mutta muita erityistoimia en tehnyt. 2021 kesällä sitten elin ihan normaalisti, mutta biksut päällä en ole rantsussa köllötellyt, kun on noita vatsaröllyköitä sen verran.
Nyt toukokuussa on tulossa eka aurinkoloma Kreetalle. Viime kesänä olisi jo poltellut lähteä, mutta korontilanne oli silloin sen verran paha, että maltoin odottaa tälle kesälle.
Jos päätät reissuun lähteä, ehkä kannattaa jotain kevyttä huivia vaikka laittaa tuolle sädetetyllä puolelle suojaksi ulkona liikuskellessa?
Minulla tulee toukokuussa vuosi rintasyöpäleikkauksesta, (duktaalinen mamma ca, osapoisto). Kävin eilen mammografiassa ja samalla röntgenlääkäri ultrasi molemmat rinnat. Kuvat olivat ok, mutta ultraamalla leikatussa rinnassa näkyi paksuuntuma maitotiehyessä. Varmuuden vuoksi otettiin karkeaneulabiopsia ja patologin lausunnon kuulen lääkärin vastaanotolla kahden viikon kuluttua. Röntgenlääkärin mukaan paksuuntuma voi olla sädehoidosta johtuva, mutta täyttä varmuutta ei ole joten KNB otettiin. Mielelläni kuulisin teidän kokemuksia vastaavasta. Ajatukset pyörii pitkästä aikaa syövän ympärillä vaikka järki sanoo, että suurella todennäköisyydellä kyse on sädehoidon vaikutuksista.
Hei. Täällä uusi kirjoittelija näillä palstoilla. Vuosi sitten vapun alla leikattiin oikea rinta pois sekä kainalosta kaikki imusolmukkeet. Syöpä on HER2 positiivinen, agressiivinen ja oli ehtinyt levitä imusolmukkeisiin sekä luustoon. Viime kesä sekä syksy meni syto-hoidoissa, Docetaxelia 7 kertaa + Phesgo täsmälääke. Sytojen loputtua jäin pelkän Phesgon varaan joka on täsmälääke tähän her2:een mutta kuinkas kävikään… Melkein samantien ilmestyi ihottuma rintakehälle ja koepala varmisti että sitä samaahan se on eli her2:sta. Pet-kuvissa paljastui myös että imusolmukkeissa ylävartalolla myöskin tätä samaa. Nyt vedetään toista kierrosta myrkkyjä kroppaan, Kadcylaa tällä kertaa. Onko kellään kokemusta näin pikaisesta uusimisesta?
Syövän lisäksi ihan kuin kaupantekijäisenä kaiken maailman nivelkipuja, suu on kuiva kuin saharan erämaa muista limakalvoista puhumattakaan, verenpaineet huitelee korkeuksissa. Nyt myös verenpainelääkkeet sekä kaliumlisä. Väsyttää ja huippaa, voimia ei ole tehdä mitään. Piikitetty ja kanyloitu niin paljon että kohta ei ole suonia missään. Olen kuin varjo entisestä. Tammikuulle olin suunnitellut töihin paluuta mutta kaikki suunnitelmat peruuntuivat tämän uusimisen myötä. Sairauspäiväraha päivät tulivat täyteen ja nyt kituutetaan työkyvyttömyyseläkkeen turvin. Tällä viikolla uudet pet-kuvat ja viikonlopun saa jännittää maanantain ”tuomiopäivää”. Odotukset ei ole kovin korkealla, pelkään että levinnyt vain lisää hoidosta huolimatta. Kyllä tämä pirulainen pisti elämän sekaisin mutta minkäs teet. Tämä oli minun elämän kohtalo ja se on vaan hyväksyttävä. Johonkinhan sitä on kuoltava ja minulla se on tämä. Mukavaa kesän odotusta kaikille kohtalotovereille, nautitaan kun vielä voidaan.
Täällä uusi DCIS gr3 -diagnoosin saanut, toki leikkauksen jälkeen varmentuu että vieläkö on pelkkää in situa vai onko päässyt eteenpäin. Mammografiassa löytyi kaksi kalkkikertymää, ultrassa karkeaneulanäytteet ja niistä vastaus sopivasti kesäloman ensimmäisenä päivänä. Vahvasti ER-positiivinen, PR löytyy myös (ER 100, PR 30 ja KI-67 15 %). Aiemmin täysin oireeton, mutta karkeaneulabiopsian jälkeen kainaloon säteilevää kipua. Liekö hematooma joka säteilee vähän kainaloon (toivon). Nythän kaikki oireet mitä on ja on ollut, tuntuu olevan merkkiä siitä, että siellä se menee eteenpäin iloisesti ja löytyy pahempana.
Kävin kirralla 29.6 ja siellä meinoteltiin että leikkaus kolmen viikon sisällä mutta kun aika tuli, onkin yli viiden viikon kuluttua. Tuntuu että ei kestäisi oikeasti sekuntiakaan odotella leikkausta mutta kaiketi kesälomat sotkevat suunnitelmia sairaalassakin.
Loma loppuu ihan kohta ja ehkä se aika kuluu nopeammin kun menee töihin. Yöt on usein hirveitä, pessimisti etsii kaikki vaivat ja oireet ja ongelmat yöllä ja märehtii niiden kanssa niin, että unet jää vähiin.
Vielä toiveissa siis että vähäpätöinen syövän esiaste, mutta olen melkein varma että on edennyt jo siitä. Toivotaan meille kaikille hyvää tuuria, erittäin hyviä lääkäreitä lääkkeineen ja hoitoineen. Ja hyvää kesää, kaikesta huolimatta.
Hei hintu!
Tuo in situ on mulle vähän mysteeri, kun itsellä gr 2 hormonipositiivinen rintasyöpä noin 3,5 v sitten. Itse odottelin aikoinaan leikkausta noin kuusi viikko, osin siitä syystä että en halunnut just ennen joulua leikkaukseen, kun lähdin jouluksi reissuun ja pelkäsin että jos haavan kanssa jotain ongelmaa. Sairaalassakin oli ruuhkaa leikkauspuolella, kun syksyn seulontamammografiat oli olleet ”satoisat”.
Työ oli tuossa leikkauksen odotusaikana terapiaa ja vei ajatukset muualle ainakin työpäivän ajaksi. Meillä oli töissä ns. vaikeimmat työt rästissä ja ihan toivoin että saan tehdä niitä, jolloin ajatukset on vielä enemmän aivojen käytössä ja pois syöpäajatuksista.
Melatoniinia (ihan käsikauppaversio) eka kertaa käytin välillä yöksi, kun ajatukset illalla lähti sitten pyörimään.
Nyt jo siinä vaiheessa, että elokuulle saan varailla 3,5 v lääkäriajan terkkaan.
Hei,
Haluaisin vertaiselta kokemustietoa, kiitos.
Vähän nolottaa kirjoittaa tänne tosin. Minulla todettiin perusmammossa keväällä ”pieniryppy”, joka osoittautui syöväksi. Se leikattiin ja nyt viime viikolla alettiin sädetys.
Alkuun, radiologi ja kirurgi sanoivat, että sädetystä tulee ehkä noin viikko. Sitten syöpälääkäri sanoi, että 15 vrk. Ihmettelin, mutta hän ei perustellut. Kasvain oli kuulemma tosi pieni, alle sentin ja kuulemma ”aika kiltti”. Kirurgin mukaan vartijoista löytyi yksi syöpäsolu, syöpälääkärin mukaan muutama.
Mutta minua hirvittää tuo sädetys. Siskollani oli pahempana sama syöpä jo noin kahdeksan vuotta sitten. Hoitojen jälkeen , parin, muutaman vuoden kuluttua häneltä jouduttiin leikkaamaan sitten lisäkilpirauhasen pieni kasvain. Onko teistä kellään käytetty kilpirauhassuojaa sädetyksissä? Minä haluaisin, mutta kun tuntuu, ettei paljon mitään kerrota sädehoitoyksiköstä.
Nyt minulla on ollut tukkoisuutta keuhkoissa, kun olen käynyt hoidoissa. Sairastin ilmeisesti koronan silloin ihan alkuun ja sen jälkeen oli pitkittyneitä oireita, hengitysvaikeuksia , yksimistä jne. vielä puolen vuoden jälkeen. Itse epäilen, että voisi olla jotain ahtaumataipumusta keuhkoissa, koska olen tupakoinut nuorena ja suvussa on. Onko jollekin tullut seurauksia keuhkoihin?
Toivottavasti ette pahastu näistä purkauksista ja kysymyksistä. Olisi kiva ja helpottavaa lukea toisten kokemuksista. En haluaisi olla hankala hoitoyksikössä, mutta haluaisin lisätietoja ja -perusteluita.
Kaikille kovasti voimia ja kauniita päiviä!
Yst.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.