Hei!

Vaikka ERS on miesten yleisin syöpä, niin ohjeiden mukaan sitä ei seulota. Silti suuri osa tänne kirjoittajistakin on saanut PSA testin, pyytämättä tai pyytäessään, onnekseen. Jotkut kuitenkin valitettavan myöhässä. Minä aikoinani vajaa kymmenen vuotta sitten pyysinkin työterveydeltä testiä, seurattuani enoni (silloin jo yli 80 v) kivuliasta ERS kuolemaa läheltä. En testiä saanut. Sensijaan työterveys huolehti hyvinkin tarkasti korkeasta verenpaineesta, jonka tutkiminen ulotettiin lopulta aina keskussairaalatasolle. Kaikkea tutkittiin munuaisissa ja virtsaelimissä, jopa yksi tuseeraus tehtiin kaksi vuotta sitten ja eturauhasen koko sekä jäännösvirtsa rakossa tutkittiin, mutta ei PSA testiä. Nyt minulla todettiin 10 kk sitten laajalle imusolmukkeisiin ja luustoon levinnyt syöpä, joka löydettäessä oli vielä lähes täysin oireeton, oireli vain lihaskipuna reisissä ja selässä sekä vilutuksena, josta silloinkin työterveys olisi ohjannut fysioterapiaan. Onneksi etsin urologin, koska jossain silmiini sattuneessa Internet kirjoituksessa sanottiin, että eturauhastulehdus voi säteillä reisiin. Urologi sitten tuseerasi ja teetti PSA:n, 230, ja siitä sitten onkin seurannut aikamoinen rumba, niinkuin tiedättekin, ensin HUS:issa mutta sitten aika pian siirryin yksityiselle. HUS:issa jopa jouduttiin lähes heti alussa asentamaan pyelostomiakatetri, koska toisen virtsajohtimen virtausta häiritsi metastaaseista kasvanut imusolmukerypäs ja verenkuvassa näkyi heikentynyt munuaisten suodatuskyky. Onneksi kuitenkin alkuvaiheen hoidot tehosivat sen verran hyvin, että katetri saatiin pois ennen hikistä viime kesää. Järkyttävää on se, että ellen olisi sinne urologille itseäni vängännyt, niin riskinä olisi ollut munuaisen tai molempien menetys, jonka jälkeen tällä taudin levinneisyydellä varmaankin olisin nyt jo mullan alla. Ei olisi voitu antaa sytostaatteja, ei radionuklideja, ei olisi varmaankaan tehty munuaissiirtoa (jos tauti olisi edennyt sulkemaan toinenkin virtsajohdin) edenneen taudin takia jne.

Minä koen erittäin epäoikeudenmukaisena nykykäytännön, jolla potilas voi jossain pyytämättä, jossain pyytämällä tai jossain kovasti kerjäämällä saada labralähetteeseen PSA testin, jonka hinta HUSLAB:illa on muutama euro! Miten voidaan sallia tällainen arpapeli, rahantuhlaus ja elämän tuhlaus, jossa sattumalta väärällä lääkärillä käyvät ”kiltit ja sääntöjä noudattavat” ihmiset kuten minä ovat kuolemanvaarassa? Keskustelin työkaverin kanssa, eikä hänkään meidän talossa olisi testiä saanut mutta onnekseen hän voi käyttää vipuna veljensä ERS:iä. Miksi sanon rahantuhlaus ja elämän tuhlaus on se, että olen hyvinkin nähnyt minkälainen kustannustaso on koska maksan edenneen taudin hoitojen laskuja koko ajan ilman suurta toivoa paranemisesta. Ihmeparantumisiakin toki kai on. Lääkäreistä ei kukaan ole tuohon elinajanodotteeseen ottanut edes mitään kantaa, koska tällaisessa tapauksessa se lienee aika mahdotonta. HUS:issa ensimmäinen reaktio oli kemiallinen kastraatio ja pyelostomia, sen kummemmitta kommenteitta. Mutta pienten lastenlasteni takia haluan vielä elää pitkään, samoin yli 90 vuotiaiden vanhempieni. Yksityisessä syöpäsairaalassa lääkärillä on edes mahdollisimman pitkään laadukkaaseen elämään tähtäävä hoitostrategia, vaikkakin taudin lopullinen parantumattomuus on kirjattu.

Minusta PSA testi ja tuseeraus pitää saada osaksi työterveystarkastuksia, ja jopa vuosittaiseksi isompien tarkastusten välillä. Julkisen terveydenhoidon puolella samoin määrävälein tapahtuvat tutkimukset. Itseäni minä tässä toki soimaan eniten, olisinhan voinut olla enemmän ”sairausfriikki” ja etsiä itsestäni tautia, mutta kun minä olen ollut aina terve kuin pukki, ennen tätä ei sairauspoissaoloja ole ollut kuin muutama päivä koko 40 vuotisen työurani aikana, ja systeemin ohjeistus lähtee siitä että tätä tautia ei etsitä ellei se oireile. Mutta kun se ei läheskään aina oireile, ja se verikoe on niin halpa, ja tuseeraus niin helppo tapa tutkia. Vääriin positiivisiin menevä keskustelu on täysin väärillä raiteilla, kyllä lääketieteen tarkoitus on tautien löytäminen ja niiden parantaminen aina ja varsinkin kun ne ovat tappavia.