-
Viestit
-
Isälläni todettiin kuukausi sitten aivokasvain. Biopsia otettiin ja epikriisi on epämääräinen edelleen. Gliooma kyllä. Patologin mielestä gradius 3. Radiologin mielestä glioblastooma.
Mulla on koko ajan ollut olo, että hoitohenkilökunta ei kerro (ei uskalla kertoa) kaikkea mitä ajattelevat/epäilevät. Ymmärrän senkin. Eihän kukaan halua turhaan saada ihmisiä huolestumaan, kun hoitoa ei ole edes aloitettu.
Onko muilla kokemuksia? Miten näihin pitäisi suhtautua? Olen lukenut internetin ympäriämpäri, mutta artikkelit ovat joko hyvin ylätasolla tai niin tieteellisiä, ettei tavallinen ihminen ymmärrä niitä.Hei. Uskoakseni hoitohenkilökunta ei saisi kertoa potilaalle, eikä hänen omaisilleen analyysejään, vaikka niitä olisi. Ei ole aina kyse henkilökunnan halusta kertoa.
Siihen on vain lääkäreillä oikeus.
Internetissä olevasta tiedosta kannattaa olla kriittinen ja tarkistaa lääkäreiltä. Siellä on monenmoista tietoa, hyvää, mutta myös vanhaa tai jopa väärää tietoa.Jaksamista.
Olen itse myös huomannut nimenomaan aivokasvaimen kohdalla, että on lääkärikunta, joka haluaa kertoa asiat suoraan ja toinen kunta suojelee totuudelta, jotta elämänhalu säilyy, joten ymmärrän täysin tunteesi tuosta. Mulla ollut ihan sama fiilis että jotain ns. salataan ja pidetään (turhaan?) toivoa yllä, näin siis meidän tapauksessa.
Vaimollani on glioblastooma kuten olen muualla tällä foorumilla kertonut. Keskustellessani lääkäreiden kanssa olen ymmärtänyt, että nämä kasvaimet ovat todella arvaamattomia ja riippuen monesta eri tekijästä ja ko. kasvaimen ominaisuuksista nämä G3 ja G4 glioomat voivat olla yhtä pahoja, ikävä kyllä. Koska tauti on arvaamaton niin ennusteita ei pahemmin anneta. Vuosia voi olla edessä useitakin tai sitten ei.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.