Otin ensimmäisen PSA testin TV-ohjelman innoittamana 51 vuotiaana, 2013. Oli normaali 0.7.
Tarkoituksena oli ottaa parin vuoden välein, mutta seuraava tuli otettua vasta 6 vuotta myöhemmin jolloin
PSA olikin noussut vertailuarvon yläpuolelle, 4.4. ERS matkani alkoi Maaliskuussa 2019.

Tuseerattiin, kuvattiin ja alustava arvio oli prostatiittis. Diagnoosi epäselvä. Jatkettiin seurannalla puolivuosittain

2019/6 : PSA 4
2019/12: PSA 4.5
2020/6: PSA 5.5

Kesäkuussa, uutta PSA ennätystä juhlittiin koepalojen ottamisella. Virtsattiin hiukan verta, ei pahempaa. Tulos Gleason 4+4 = 8.
Uudet kuvat, mukaanlukien luustokartoitus. Mitään etäispesäkkeihin viittaava ei löytynyt. Vaihdoehdot Sädehoito tai RALP, pienellä
RALP painotuksella. Olin jo aikaisemmin saanut materiaalia (Eturauhassyöpäpotilaan opas) joka auttoi mielestäni päätöksen
tekemisessä. Olin myös hakenut infoa netistä, kuten tästä foorumista. Päätös: RALP, eli robottiavusteinen radikaali eturauhasen poisto.

RALP oli Elokuussa 2020 (ennen leikkausta otetuissa veriarvoissa PSA 4.7) . Myös kasa lantion imusolmukkeita poistettiin.
Kotiin katetri+pussi kaverina seuraavana päivänä. Päivittäinen jumppa koostui edestakaisesta kävelystä/laahustamisesta kotona.
Kuka nyt haluaisi roikottaa virtsa-pussia ulkona. 10 päivän päästä koitti vapaus katetrista. Alkoi lantiopohjan lihasten jumppa.
Uloskin uskalsi mennä laahustamaan heti katetrin poiston jälkeisenä päivänä.
Inkontinensisuojia meni alussa 4/päivä.

Patologin lausunto: Gleason 4+3, Grade Group 3 (eli parempi kuin koepalat, mutta pahempi kuin 3+4), imusolmukkeet 14kpl puhtaat,
rakkularauhaset puhtaat, valitettavasti 2mm marginaalipositiivinen.

Marraskuussa 2020 3kk RALPin jälkeen PSA 0.041 (TyksLab).

jatkoa seuraa, valitettavasti……