-
Viestit
-
Täällähän on aktiivista jutustelua! Ja kovin tutun kuuloisia asioita kesätorpan ”puutarhasta”. Itse olen takavuosina kovasti yrittänyt kallioisen tontin ohuelle ja köyhälle multa-alueelle luoda villin kasvuston keskellä jotain puutarhaa. Pian on luonto (= rikkaruohot) ottaneet omansa takaisin. Nyt kun on takana sairausvuosi, olen ajatellut että annan villikasvien rehottaa. Ovathan niin kovin paljon kestävämpiä kuin istuttamani perennat ym
Leikkauksestani tulee huomenna neljä viikkoa, ja viime lauantaina eka kerran kävin torpallani. Oli kaunis ilma, lämmintä ja oli kuin elämä olis palaillut minuunkin siellä kalliolla kulkiessani, samalla kun tuomet ja koivat vihertyivät ihan silmissä. Oli niin paljon kovempi keikka tämä avanteensulku kuin osasin kuvitella, joten ilo löytyy kaikesta mitä nyt jaksan. Ja kuinkahan kauan mahdan iloita joka kerta kun suoli toimii? Enpä olisi arvannut takavuosina. No, nyt menin sitten kuitenkin sairausasiohin. Takaisin alkukesän iloihin. Kyllä ovat olleet suloisia nämä viimeisen vajaan parin viikon päivät. Ihania päiviä itse kullekin jatkossakin.Undine kiva kuulla,
Mukavan kertomuksen pistit itsekin tulemaan, nauruun ratkeaminen tuli kohdassa ”ovathan niin paljon kestävämpiä kuin…” näinhän ne tuppaavat olla. Kiva kuitenkin kuulla, että olet jo torpallesi päässyt käymäseltään. Onhan nyt ilmatkin tosiaaan olleet torppasuopeat. Ja, pääasiahan nyt on se,
että jaksoit lähteä. Toisenlaista ajateltavaa. Minäkin sen verran, että takavuosien arvaaminen on ihan laskuista pois, viime vuodenkin, monilla viime viikonkin – ei kyllä arvata saata, niin se vaan on. Kaikesta huolimatta hyvää toipumista. -MiskaJusee..! Oletkohan läkähtynyt pihahommien raskauteen ? Ne on kyllä keväisin aika voimia vieviä, pitää koittaa levähdellä välillä.
Täällä on melko hiljaista, voihan sen olla, että porukat rantailee. Itselläkin oli eilen väsynyt päivä, mutta nyt tuntuu edes pienen ruiskeen saneelta. Maalle suunnittelen lähteväni vasta kesäkuussa (alussa kuitenkin), sittenhän kynäni täälläkin pysyy mukavasti hiljaa… Jospa olisi sitten pari viikkoa. Kyllä tuo olisi taas pienoista vaihtelua ja jotensakin erilaista elämää. Käypä tervehtimässä ja kertomassa mitä kaikkea olet saanut aikaiseksi -MiskaHuomenta Miska ja toisetkin.
En ole läkähtynyt pihahommien raskauteen oli vain semmonen suvanto vaihe kirjoittelussa ettei toiset kyllästy minun ainaiseen höpötykseen (vitsi).Hommiahan näin keväällä riittää ja aika kuluu kuin siivillä saa nähdä mimmonen on kesä toivottavasti lämmin.Puissa lehdet kasvaa silmissä ja kohta alkaa ne peijjoonin inisijät pyörimään ympärillä eipä tarvii kupparille eikä verenluovutukseen mennä.Autossa ollut toinen vuoto oli polttoaineen paluupuolella joka on paineeton eikä silloin tullut ilmi siinä nokka+venttiilikopan tiivistyksen yhteydessä mutta nyt on homma reilassa.Vilponen on keli tänäänkin saas nähdä millon lämpenee no ehkä jouluun mennessä,taloa rapsuttelin perjantaina ulkoseinistä ja kohta tehtävä pesu niin pääsee maalusurakkaa suunnittelemaan tänään pitäs laitella yksi laatikko istutus kuntoon kasvimaalle raparperi kasvaa hurjana saa nähhä mimmonen omenakesä on toivottavasti hyvä.Nurmikko on meilläkin vähän römpsänen kun on jäänyt ilmastoimatta ja joissakin kohdin on multaa vähän ja siihen vielä lisänä varjoisuus kun etupihan puolella on isoja kuusia häiritsemässä auringonvalon pääsyä.Tässäpä tällä kertaa laitelkaapa kuulumisia ja voithan Miska läppärillä tai aipätillä laiteklla maalta juttua(?).Juse
Tervehdystä,
No mukava, että kuuluu… Olisin vetäissyt tähän sinulle Juse kuvan siitä 200 v., mutta eihän se onnistu. Onneksi koit itsekin vitsinä tuon ”ainaisen höpötyksen”, minä juuri itseni puolesta kirjoitin, että aion kohtapuoleen maalle (sinne uudempaan, toisenlaiseen), niin että minun kynä pysyy edes vähän aikaa suljettuna. Kaunis on tämä sunnuntaipäivä, mutta viileänpuoleinen. Toivottavasti ei tarvitse hiukka lämpöisempää sinne jouluun asti odotella. Onhan nämä meidän säät menneet jotensakin ylösalaisiksi, kun Poudan Pekkakaan ei pysty niistä nauramatta kertomaan. Hyvä juttu, että olet saanut auton nyt kuntoon. On se kuitenkin tärkeä vempain. Ei mitään, puurtele sinä siellä, kun et itseäsi liikaa väsytä. -MiskaTervehdys kaikki,
minä olen ennen sairastumista ollut innokas uimari ja syöpäläisenäkin kävin vesijumpassa, syöpäyhdistyjsen järkkäämässä. Eilen olin leikkauksen jälkeen eka kertaa vedessä ja olipa ihanaa! Kunto on surkea, mutta vedessä se kuin myös neuropatia unohtui. Saa oikaistua kehon uljaasti ja liukua, vesi kannattelee.
Hallilla oli väljää. Siihen on kai tottuminen että vatsani komeita arpia tuijotetaan.
Kävi mielessä miten vesijumpan rintasyövän sairastaneet kertoivat että on ikävä mennä tavalliseen halliin tuon takia. Jollekin oli joku nainen tullut sanomaan että lapseni saa trauman sun arvista, kuinka voit tulla tänne. Inhottavaa. Itsekkään en pidä tuijottelusta, mutta jotenkin nuo vatsan arvet ovat neutraalimpia, tarinani pysyy silti mun omana. Onko muilla kokemuksia/ ajatuksia tällaisesta?
Harrastamisen este ei tietenkään pitäis olla tollojen asenteet, ja itse puhun syövästäni avoimesti jos se tilanteessa on jotenkin asiaankuuluvaa.
Mun hoodeilla on muuten stadissakin nyt tosi kaunista, tuomet kukkii, nurmikko voikukkamerenä.
Toivottavasti säätiedotuksessa luvattu jääkausi jäis lyhyeksi.Heissan Undine ja muut!
Ikävää kuulla, että jollekin oli sanottu noin ilkeästi uimahallissa. Siis, että lapsi saa trauman arvista. Varmasti on tuntunut kurjalta ja kyseiselle henkilölle on ollut shokki sairastua syöpään. Tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä kommentoida asiallisesti jotain takaisin. Jos leikkausjäljet on hyvin hoidettuja niin ei luulisi muille kuuluvan käytkö uimassa vai et. Sitäpaitsi liikuntaa suositellaan jo kuntoutumisenkin kannalta ja rintasyöpä tai muilta leikkauspotilailta ei ole kielletty uimahallissa käymistä. Itselläni on myös vatsassa arvet ja onhan ne näkyviä, kun takana on yksi isompi avoleikkaus ja tähystys eli vatsassani on 1 iso 15 cm viilto ja tähystyksen jäljiltä pieniä reikiä ( 6 kpl) . Kyllä olen kaikesta huolimatta ajatellut kulkea aurinkorannalla tms. Vielä ei ole kokemusta, että reagoivatko ihmiset arpiini jotenkin. Ajattelen kuitenkin, että jos pitää uimisesta niin elämää pitää elää ja käydä uimassa, jos siitä pitää. Toki rintasyöpä on varmasti näkyvämpi kuin oma syöpäni. Näin olen ainakin käsittänyt.
Tiedän, että omassa asuinkunnassani rintasyöpäpotilaat tai joilla on ollut rintasyöpä niin saavat uimahallissa yksityisen tilaussaunan suihkuineen normaalilla kertalipun hinnalla kun vaan mainitsee, että on rintasyöpä. Samalla voi myös vaikka koko perhe tulla mukana ja kaikki kertamaksulla.
Huomenta,kyllä näitä ajattelemattomia ihmisiä on maailma pullollaan minuakin hieman ärsyttänyt joidenkin sanonta jos on kertonut syövästään että ”älä ajattele” voi luoja mitenkä voit olla ajattelematta kun hommasta ei ole kuin vajaa 2v vasta mennyt.Sitten asiasta toiseen ja komanteen viluisena jatkuu kelit sais lämmetä yksi mikä myös alkanut hieman ärsyttää on nykyinen tyyli jos haluat jotain ostaa niin paikallisesta kyseisen ryhmän kaupasta et sitä saa vaan ostettava netin kautta.No tämä kai on tätä moternia nyky aikaa en vaan jaksa ymmärtää aina että miten kätevä olisi käydä paikallisesta kaupasta se hakemassa kuin että venkuile se netin kautta ja odota kuin kuuta nousevaa.Huomenna onkin jo toukokuun viimeinen päivä nopiasti aika kuluu,mutta kaikesta huolimatta hyvää ja reipasta mieltä kaikille ja lämpöisiä ajatuksia.
Tv.Juse
Hei Juse!
Mä en onneksi ole vielä törmännyt siihen, että en saisi lähikaupasta tarvitsemiani asioita. Joskus jotain vaatteita olen ostanut netin kautta, mutta hyvin harvoin. Reipasta mieltä sinnekin!
Huomenta päivää Myy ja Juse,
Minäkin ostelen mieluimmin kaupasta heti pois, kun että odottelisin nettilähetyksiä. Onhan kuitenkin sieltäkin jotain tullut osteltua. Juselle sanoisin, että totta mooses on maailma pullollaan ajattelemattomia ihmisiä, kaikenlaista kommenttiahan sitä saattaa saada ihmetellä. Parempi jättää omaan arvoonsa. Onneksi on olemassa myös tämä toisenkinlainen kasti, jolla on järki päässä ja kauniit sanat hallussa. 🙂
Niin tämähän oli vapaata….
Myy, oletko Roomassa sattumalta tullut käyneeksi ravintolassa Alfredo & Ada? Kun tästä vähän huippaukset tokenee, niin
(Juselle: minunkin leikkauksesta on vasta 3.5 kk) tekisi mieli pitkästä aikaa Roomaan. A & A ravintola on mainio paikka,
silloin kun siellä muutamia kertoja kävin oli tyyli sellainen, ettei mitään ruokalistaa, vaan syötiin sitä mitä Ada oli tänään valmistellut. Adaa ei kyllä varmaan enää ole, mutta poika jatkanee. (netissä on). Että tällaisiakin haaveiluja… Hyvää vilpoista aurinkopäivää! -MiskaMoi Miska!
En ole käynyt Roomassa Adan ravintolassa syömässä. Kuulostaa aika jännältä toi, että ei mitään ruokalistaa vaan syödään, mituä talo tarjoaa. Toisaalta aika mukava idea. Ei tarvii käyttää aikaa ruokalistan tutkimiseen, heh! Matkustelu tekee hyvää, piristää ja avartaa omaa maailmankuvaa. Rooma oli ihan oma maailmansa. Itsekin matkustelen, jos on varaa. Se raha ei mun mielestä mene koskaan hukkaan. On se sen arvoista, matkasta muistoja jää loppuelämäksi 🙂 Lisäksi tuntuu, että ihmiset ovat usein niin avoimia ja sosiaalisia ulkomailla. Kesää odotellessa toivon aurinkoa kaikille!
Tietysti ei kaikkea tarvii netistä ostella mutta esim. vaatteet on ongelmallisia jotka mieluummin etsin tästä lähi kaupungeista,tuota mitä tarkotin niin remontointiin ja korjaukseen on toisinaan netistä etsittävä ja tilattava.Nykyäänhän ne tulee suhteellisen nopiaan ja viimeksikin moottorisahan suuttimien säätöavain oli ainoastaan netistä saatavilla,kengät olen kerran ostanut netin kautta ja olipa meleko tivoli koko homma enpä tilloo enää ikinä.Pilvinen ja kolkko keli jatkuu ja vettä sataa, koitetaan jaksella, jotenkin väsyttää nämä pilviset ja koleat kelit.
JuseSun on helmet.
Sun on villas.
Talon join.
Ah, sure Hamlet.
Miss lie into sun ?
Miss on ties?
Maiden pimentotie.
Valehelmet vain.
Sullen vein.Muistin yxkax tuollaisen vanhan jutun, missä runo/tarina tai mikälie, on suomeksi ja englanniksi. Onko kellekään tuttu ? -Miska
Myy 🙂
Vielä Alfredo e Adasta. Kävin pitkästä aikaa sivuilla, ja saattaahan siellä näköjään pöydillä olla käsin kyhättyjä lappusia: Today`s menu is…..
Istuin syötyäni parina iltana vanhan ja pienen Adan omapöydässä, johon hän minut jostain syystä pyysi (tai poika toimitti, että Ada pyytää). Juotiin valkoviiniä, johon dipattiin donitsin näköisiä rinkuloita. Puhuttiin taukoamatta, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Muistoja, muistoja…. -MiskaJuselle 🙂
Olen kait aika murrefriikki: suhteellisen nopiaan, olipa meleko tivoli, enpä tilloo enää ikinä. On vaan niin mukavaa luettavaa. -Miska
Miska,
hupsunhauska runo, googlettelu kertoi sille tällaista historiaa, mene ja tiedä. http://randomfinnishlesson.blogspot.fi/2015/02/words-that-are-both-finnish-and-english.htmlHauskoja muistoja Roomasta. Olen siellä myös minä paljon viihtynyt, etenkin Trasteveren kaupunginosassa.
Lauantaina lennän Pohjois-Italiaan, lyhyt pyrähdys yhdessä tyttäreni kanssa. Muutama päivä, jolloin juhlistamme sitä että olen nyt siirtynyt hoidoista yms seurantavaiheeseen.
Aion lähinnä syödä hyvin, kävellä minkä jaksan kaupunkeja katsellen, istua katukuppiloissa, juoda vähän viiniä ja syödä jäätelöä.
Elämästä nauttiessa ihmetellä sitä ihanuutta että saan toipua ja tällaiseen matkaankin jo voimat riittävät.
Tyttäreni oli tuossa kuukausi sitten suureksi avuksi kun olin leikkauksen jälkeen huonossa hapessa, oksentelin sun muuta.millaiset asiat mökkeilyn ja matkailun ohella antavat teille iloa elämään? Onko iloa helppo tuntea, verrattuna aikaan ennen sairastumista? Vai painavatko sairauteen liityvät asiat ?
Itsestäni tuntuu, että nykyään voin syvästi iloita pienenkin mittakaavan asioista: kauniina päivänä tehdystä retkestä lähimaisemissa, uimareissusta tms. Mutta toisaaltaesim taannoiset leikkaukseen liittyvät komplikaatiot olivat hyvin raskas kokemus. Oli suuri helpotus kun niistä vähitellen tokenin.Lämpimiä terveisiä kaikille!
Undine 🙂
Mökkeily ja matkailu on tosiaan ihan parasta, mutta sen lisäksi mulle merkitsee liikunnan harrastaminen tosi paljon. Se on suuri intohimo. On ollut sitä jo ennen syöpää ja on sitä sen jälkeenkin 🙂 Sen avulla olen syövästä paremmin kuntoutunutkin. Mun ei ole helpompi tuntea iloa nyt kuin ennen syöpää. Siitä olen yllättynyt,mutta se voi olla väliaikaista. MInusta tuntuu, että syöpä jotenkin vakavoitti mua. kuoleman läheisyys tuntui jotenkin pelottavaltakin, mutta toisaalta sitä on pohtinut elämäänsä enemmänkin. Mitä haluaa elämältään yms. Ajan käyttöään on myös pohtinut tarkemmin. Tärkeää on nykyhetki ja siinä eläminen. Se ei ollut sitä ennen syöpää. Toisaalta pienet asiat ovat tulleet merkityksellisiksi, sellaiset, mitä ei ennen ole huomannutkaan. Siitä esimerkkinä vaikka työmatka. Ennen sitä vaan on kiireellä mennyt bussipysäkille, mutta nyt kuljen rauhallisemmin ja ihastelen, mitä matkalla tulee vastaan. Linnun laulu, puiden piirtämät varjot asfaltissa yms. Elämää katsoo erilaisilla silmillä ja se tuntuu hyvältä. Jotenkin elää enemmän hetkessä.
Kiitos kiltti Undine,
kun kauniisti ”hupsunhauskalla” pudotit pelastusrenkaan kaulalleni. Olin jo ehtinyt ajatella, että mitäköhän iltaväsyneenä taas on tullut tänne riipusteltua. Eipä silti, että niin vakavasti ottaisin, mitä minun höpinöistäni ajatellaan, mutta pidän tästä porukasta, enkä nyt kuitenkaan haluaisi itseäni saattaa lopen ihmeteltäväksi.
Tosi mukavaa, kun jaksat jo Italianmatkalle lähteä. Eihän siellä tarvitsekaan minnekään pinkoa, kulkee ja tekee sen mukaan mitä asioiden näinkin ollen rahkeissa on panosta. Onhan kuitenkin ajatuksien helpompi liidellä vähänkin muuhun, kuin viimeaikaisiin kokemuksiisi. Sinulla on hyvä tytär, jos haluat, kerro täältäkin sellaiset terveiset.
Minusta mökkeily on mukavaa, se on täältä kaupungista maalaismaisemiin ja hiljaisuuden pariin. Rooma supermukava, mutta kuten jo tuossa aiemmin kerroin odottelen vähän, kun turhan paljon huippaa. Taide myös on minulle elämäniloa. Sairauteen liittyvän en usko antavani paljonkaan muuten painaa, mutta tuleehan ne ihmetykset mieleen juuri esim. huipatessa ja silloin, kun tuntuu, että lattia onkin pehmeä (?)
Erinomaista matkaa ja hyvää oloa… -Miska
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.