Hei Juse!

Sitä vielä halusin kommentoida aikaisempaan viestiisi, että ymmärrän hyvin jos sinua ärsyttää joidenkin kommentti, ” älä ajattele”, kun olet kertonut syövästäsi. Ymmärrän hyvin, että aihe pyörii mielessäsi, mutta ihmiset eivät vain voi käsittää sitä, kun heillä ei ole kokemusta ja eivät siksi pysty samaistumaan tilanteeseesi. Toisaalta taas uskon, että on myös empaattisempia ihmisiä, jotka osaavat jollain tasolla eläytyäkin, vaikka ei olisi kokemusta syövästä tms. Itse olen ollut tosi herkillä sen suhteen, että en ole viitsinyt keskustella syövästä ja sairastumisprosessista sellaisten kanssa, joilla ei ole kokemusta syövästä ja olenkin saanut ajattelemattomia kommentteja koskien sairastumista. Minulla on ollut oikeastaan vain yksi tuttava, joka on sanonut fiksusti minulle, kun kuuli sairastumisestani. Hän sanoi, että ” en osaa mitenkään eläytyä tilanteeseesi eikä minulla ole aavistustakaan siitä miltä susta tuntuu, mutta olen tässä jos tarvitset apua tms.”Se oli tosi fiksusti sanottu. Ei tullut mitään typeriä ” ajattele positiivisesti”- neuvoja, joka on suhteellisen yleistä ja sanana jo suoraan sanoen raivostuttaa . Itse kun sairastuin niin sisälläni velloi negatiivisten tunteiden meri. Positiivisuudesta ei ollut tietoakaan. Nyt alkaa kuitenkin jo tunnelin päässä pilkahdella valoakin, vaikka välillä surettaakin, että tuli sairastuttua tähän tautiin.

Moipsista Juse 🙂

Tuosta edellisestäsi, josta en kyllä ihan varmana tiedä mitä asiaa tarkoitatkaan, niin, täällä kun on ollut vakavanpuoleisia keskusteluja, joihin olisi tehnyt mieli osallistua, mutta, kun esimerkiksi vain mainitakseni, sinun syöpäsikin on myös minulle ihan utopiaa. Erittäin paljon kaikkea, mistä en ymmärrä mitään. Siihenpä on vaikeaakin vaikeampi sanoa järkevän tapaistakaan, eli parempi pitää suu supussa. Ainoa mitä tilanteessa voi, on yhdessä kokea harmia ja toivoa kuitenkin tottakai parasta lopputulemaa.
Kukkapenkistä sen verran, että olen puolestasi ylpeä ja myöskin iloinen, että puna kuitenkin hävisi poskiltasi, niin meinaan, ettei jäänyt ikuiseksi.
Yökyöpelinä alan nyt tehdä pasteijoita. Olen aina tehnyt lohi-, mutta nyt koitan ihan jauhelihasta, eili uusi aluevaltaus, kuis siin sit mahtaa käyrä?
-Miska

Aurinkoista päivää Myy 🙂

Mieli hyvänä täytyy todeta, että olet kyllä vahvasti toipumisen tiellä. Lueskelin vähän, hyviä kannanottoja… Muuten hän, joka sinulle sanoi, että ”olen tässä, jos tarvitset apua” kuluu juurikin siihen kastiin, jolla on se järki päässä ja ajatusta täynnä olevat kauniit sanat hallussa. Minähän en ole joutunut kuulemaan ensimmäistäkään ”älä ajattele tai ajattele positiivisesti” typerää kommenttia, johtuen varmaan siitä, että silloin menin vaan kokeesta toiseen ja leikkaukseenkin tutkimatta itsekään etukäteen yhtään mitään. Harmillisinta tuntui olevan se, että leikkauspäivänä sairaalassa piti olla paikalla klo 6.45. Mutta, edelleen täytyy ottaa huomioon, että esim. sinulla, kuten Jusellakin ja monella muulla täällä on ollut erittäin paljon enemmän ja isompia toimenpiteitä ja sen mukaan myös ajattelemisen aihetta – ihan helpolla masentamiseen asti. Minä en joutunut edes jälkeen päin ihmeemmin masentumaan, kun kysyttiinkin vaan, eikö sinut eilen leikattu… ja mihinköhän nyt olet jo menossa. Että vaan tällaisia, ei ”typeriä kommentteja”. Mietinkin tässä Jannea, joka luonteensa mukaisesti haluaa kaikesta mahdollisimman täydellisen etukäteisselvän, että muodostuukohan sellainen heti kohta mahtavan tukalaksi painolastiksi. No jaa, taashan me ajatellaan ja koetaan niin eri tavoin. Ei tiedä. Minulle nyt jonkin verran tuo neuropatia ja ennen kaikkea huipatus ovat tulleet ns. jälkitauteina, mutta eiköhän niistä jossain kohtaa saata eroon päästä. Näillä mennään myöhemmin saapuvaa kesää kohti 🙂 Vointeja edelleen…! -Miska

Heissan Kangasalan ukko, Miska ja muutkin!

Ensiksikin toivon sinulle Kangasalan ukko hyvää mökkireissua ja toivon, että se onnistuu. Eiköhän se onnistu 🙂 Kiitos sinulle Miska positiivisesta palautteestasi minulle! Itse ei osaa aina katsoa omaa tilannettaan ja ulkopuolinen voi huomata joskus paremmin toisen ihmisen tilanteen. Siis sen hyvät puolet. Itsekin kyllä koen, että olen tässä pikkuhiljaa paranemaan päin ja toivotaan, että vointi jatkuu ja tilanne muutenkin tällaisena sairauden osalta. Jannesta sen verran, että itsekin olen tiedonkerääjä tyyppiä, joten ymmärrän häntä hyvin. Sairauden alkuvaiheessa itsellänikin oli kova tiedonhankinta päällä. Kyselin paljon lääkäreiltä ja hoitajilta ja tulin tännekin palstalle kirjoittelemaan. Pää oli pakahtumispisteessä kysymyksistä ja keho täynnä tunteita, jotka halusivat päästä ulos. Syöpäni ei ole toki samanlainen kuin Jannen, joten pystyn puhumaan vain omasta puolestani. Oletko vielä Miska maaseudulla vai jo kotiutunut?

Moi Miska!

Niin taisit tosiaan sanoakin, että olet tämän viikon pois täältä sivuilta( tms.), kun menet maalle. Muistaisin ainakin sinun sanoneen niin jossain keskustelussa. Kun nyt olet ollut täällä palstoilla niin et sitten ole ollutkaan mökillä.

Mukava kuulla Jusekin,

Ei Miska nyt kirmaile miljöössä, kun on ollut niin vilakkaa ja sateistakin. ”Nyt mä kuuntelen Poutaa, minne ennusteet ne soutaa”… Hyvvee viikon alkua kaikille täältäkin, toistaiseksi kerrostalosta siis vielä. Meidän kerrostalossa on kyllä mukava asua, oikein hyvä henki. Mutta, silti maalle on välillä mukava hurruutella. -Miska

Heips Miska!

Jep, jokainen tekee niin kuin oikeaksi tuntee. Itse en olisi voinut kuvitellakaan vaan olevani hoitojen aikana vaivojeni kanssa etten olisi kysynyt sairaalasta neuvoa. Lisäksi ne sairaalassa kyllä kehoittivatkin ottamaan yhteyttä, jos vähänkin on sellainen olo. Itse ajattelen, että ” asioiden pitkittyessä ne mutkistuvat”. Itse otin äsken vähän aurinkoa bikineissä ulkona. Kiva olla, kun on niin lämmintä 🙂 Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Miska 🙂

Eilen olin tosiaan vähän aikaa pihalla pikineissä ja pientä päivetystä tuli. En uskaltanut olla kovin kauaa kun oon kuullut, että kortisoni ohentaa ihoa. No , mulla ei ainakaan palanut. Tänään onkin pilvisempää. Pitää aina tarttua hetkeen kun vain mahdollista 🙂 Minkälainen sun mökki on? onko siellä mahdollisuus saunomiseen, uimiseen?