Heippat,

Piti ruveta petsaamaan noita lasitiilien välejä ja samalla jatkaa tuon burgundinpadan tekoa (on se jo melko valmis), mutta rupesinkin tänne taas kommentoimaan…niinpä niin, kuis mää simmottis? Kerran muuten törmäsin tuolla ”varsinaisessa suomessa” kivaan t-paitaan: siinä oli lampaan kuva ja teksti ”niin määkin”.
Paikoista puheen ollen, anteeksi jos menin sanomaan Kangasalalle, jos sen pitääkin olla Kangasalle. -Miska

Moron vaan kaikille.

Pyörä kelit saapuivat vihdoinkin, yksi 9 kilometrin ja yksi 5 kilometrin lenkki takana, lihakset yllättävän hyvässä kunnossa, eivät tulleet kipeäksi. Voiman puute ja hapen saanti suurimmat onglmat mutta onneksi ne helpottuu nopeasti. Täytyy vaan toivoa että kelejä piisaa, tänään on sohvan kulutus päivä eli lepoa lihaksille. On aina ongelma tuo lämpö kun omistan erittäin kylmän/vedon arat niskalihakset. Pitää olla vähintään 22 lämmintä ennenkuin viitsin lähteä pyöräileen, sunnuntaina oli 20 astetta ja näytti muilla kulkijoilla olevan hauskaa kun pyyhälsin menemään flees takki päällä. Muut siellä paaahtoivat menemään shortsit ja t-paita päällä. Minkäs tekee.

Mopo se käy ja kukkuu hyvin, ympäri kyliä pörrännyt. Mukava tapa katsella paikkoja, paljon helpompaa katsella maisemia kuin autolla. Kyllä hymyilytti kun kävin tankkaamassa, olen sillä paljon pörrännyt ja joutuihan sinne 1,5L tankkaan. Maksoi 2,3Eeroo. Laskeskelin että noin 50 km ajellut. Heh halpaa hupia.

Matkakuume alkaa jo vaivaamaan, kaksiviikkoa lähtöön. Kivaa matkan valmistelu touhua tiedossa siis.

Jahan pannaas päivänmietelause: Nauttikaa sillä elämä on liian lyhyt kaiken murehtimiseen.

Iloisia kesähetkiä kaikille.

Jihuu!

Kangasalan Ukko, hienoa , että jaksat olla noin posetiivisen touhukkana. Mopolle potkut persaukisiin kaiken sen pakettishown jälkeen!
Ja sitten: Jään kanssanne jänskäämääm tuota matkan lähestymistä minunkin lempimaahani, en kysy edes minnepäin, se on buona notte!
Ja vielä Myykin maisemissa, benvenuto! -Miska

Positiivisen ja myönteisen toivon parempaan kertomisen jälkeen masentava töksäytys, mihin selvityspyyntö ja siihen laajamittainen haukku. Hau hau. Mieleeni tulee koirani tilanne, jossa tunnettu teatterinjohtaja seisoi ala-aulan peilin edessä, kuin otetta Hamletista esittäen, etusormi suun edessä: ”Hmh! hississä yksinään pieni koira, joka ei tiedä missä kerroksessa jäisi pois”.
Minä jään, edelleen syvästi pahoitellen, tässä, amigos. -Miska

Mulla on nyt paluu ns. ” normaaliin arkeen” ja oon aloittamassa työt ensi maanantaina. Sain vihdoin töitä. Tuntuu hyvältä taas saada rahaa sairastelun jälkeen 🙂 Mulla on lisäksi uusia suunnitelmia tulevaisuuteen. Ikäänkuin vähän uusi alku elämässä. Tässä sairastelun ohessa tuli ajateltua kaikenlaista ja ajattelin toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmani.

Heippa Kesanto!

Kiitos toivotuksistasi 🙂 Ne tuntuvat hyvältä. Joo, työ on tosi tärkeä, että pääsee taas elämään ja arkeen enemmän kiinni. Tämän sairastumisen myötä sitä alkoi ajatella, että elämä on liian lyhyt ja on hyvä miettiä, mikä on itselle oikeasti tärkeää tässä elämässä. Mulla on tosiaan ollut pitkäaikainen haave, jota olen nyt päättänyt alkaa toteuttamaan. Toki olen vielä väsynyt, mutta pikku hiljaa ajan kanssa. Mulla on ensi torstaina kontrolli. Kauheasti en ole sitä, kumma kyllä, viime aikoina miettinyt. Jotenkin sitä on ajatellut, että parempi, että ei anna syövän uusiutumisajatukselle liikaa valtaa päänupissa. Elää elämää ja sillehän en sitten mitään voi, jos tauti uusii. Toivottavasti ei uusi. Eihän sitä toivo kenellekkään eikä kukaan toivo sitä itselleen. On tää syöpä vaan aika paljon pistänyt mun asioita elämässä uusiksi. Jopa ihan hyväänkin suuntaan. Sairaus karsi elämästä kaiken epäolennaisen ja jätti jäljelle sen, mikä oikeasti on tärkeää. Leikkauksen jälkivaikutuksia toki en vielä tiedä ihan varmaksi. Sairaalassa sanoivat, ett kestää 1,5 vuotta ennen kuin keho palaa lähelle normaalia tasoa sytostaatin vaikutuksista. Aamuisin, kun herää sängystä niin huomaa, että jalat ovat tosi jäykät ja niihin särkee. Se menee kyllä ohi aina jonkun ajan kuluttua. Muuten vointi alkaa olemaan ihan ok. Viime viikonloppuna olin linnanmäelläkin laitteissa pyörimässä ja yhtään ei tullut huono olo 🙂 MInkälainen Kesanto sinun vointi on tällä hetkellä?

Myy,

Kaikkea kaikkea hyvää, ja terveyttä ♥, sinun uuteen elämääsi.
Nääspä minut onkin koettu täällä määräilevänä valitsijana (?), minkä vuoksi en tietenkään voi jäädä näin hyvään paikkaan kummittelemaan. Vaikka ikävä tulee.

Heippa Kesanto!

Noiden jalkojen kanssa kannattaakin olla tarkkana. Puhu niistä oireista lääkärin kanssa. Mä pidin/ pidän sitä tärkeänä, että fysiikasta pitää pitää hyvää huolta. Se kuitenkin vaikuttaa elämässä niin paljon, että saa olla terve ja keho ei ole kipeä. Itse olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa alkaa käydä useammin hierojalla. Itse olen huomannut, että kosketus tekee todella hyvää keholle ja mielelle. Hieronta tuntuu hyvältä ja siksi olen ajatellut alkaa käymään hierojalla useammin. Se aukaisee myös jumeja. Tilanteessasi on mun mielestäni ihan normaalia, että mieliala voi olla aina välillä huono. Itsellänikin oli. Toki miehesi tilanne on siinä lisänä, joka hankaloittaa arkeanne, vaikka ei hänen syynsä olekaan. Hoitojen jälkeen olin erittäin surullinen aina välillä. Onneksi se olotila ei jäänyt päälle pitkäksi aikaa. Välillä toki vieläkin kysyy itseltään, että miksi mulle kävi näin, että sairastuin? Toki mun täytyy olla myös kiitollinen siitä, jos tää syöpä ei uusi. Omalla kohdallani keskustelut ammattiauttajan kanssa ovat olleet avuksi + oma mietiskely. Eihän noi ammattiauttajat mitään ystäviä ole, mutta toki keskustelun pitäisi sujua. Yksin ei kannata mun mielestä jäädä negatiivisia ajatuksia pyörittelemään omassa mielessään. Eikä pahoinvoinnin kanssa kannata missään nimessä jäädä yksin. Varsinkin jos huono mieliala jatkuu ja jatkuu vaan. Noista ammattiauttajista sanon sen verran, että nehän eivät vedä keskustelua vaan asiakkaan on se tehtävä. Se tietysti on kurjaa, että pitää jaksaa, vaikka on sairastunut ja väsynyt. Itselläni ammattiauttajan kanssa keskustelu meni niin, että minä puhuin mieltäni vaivaavista asioista. Välillä itkinkin. Ei ole olemassa tyhmiä ajatuksia! Hän sitten kysymyksien avulla aukaisi tilannettani ja kommentoi aina välillä jotain. Muuten hän oli hiljaa ellei mulla ollut puhuttavaa. Toki tervehti ja kysyi kuulumisia ja oli ihan asiallisen ystävällinen. Aika paljon noiden käyntien sisältö riippui minusta. Käsittelimme siis minun mieltäni vaivaavia asioita.

Ideasi on mun mielestäni hyvä. Maiseman vaihto voi tehdä hyvää. Lisäksi kaikki rentouttava tekeminen tuntuu musta ainakin hyvältä. Kaikkea tietysti jaksamisen mukaan eikä tekemisen tarvitse olla mitään suurta ja aikaa vievää. Hoida kuitenkin myös itseäsi. Kun itse voi paremmin niin sitä jaksaa sitten parishteessa paremmin. Oletko kokeillut vertaisryhmää? Onko muistisairaiden läheisille jotain vertaisryhmää?

Itse kuitenkin ajattelen, että nyt tärkein ihminen olet sinä itsellesi. Hoida siis itseäsi. Vertaisryhmä muistisairaiden läheisille voisi olla vasta sitten kun olet itse päässyt hoidoista ja alat vahvistumaan hoitojen jäljiltä.