-
Viestit
-
Huomenta,hermot menee noitten moottorisahojen kanssa ovat pirun keksintö ihmiselle no eipä nyt oikein ole puunkaato aikakaan mutta syksyllä pitäs taas jatkaa sais noita takkapuita sen verran ettei tarviis valmiina ostaa.Muutenhan tässä on mennyt ihan ok kohta on kesä lusittu tai oikiammin tämä on yhtä syksy/talvi rähmää ulkoseinät sain putsattua nyt pitäs alottaa ne suti,suti hommat.
Juse
Hyvän-tuulen poiminta: ”Aina on tuo takapakki mahdollisuus, kun raplataan sisus vermeitä”
Kaikille ♥ mahdollisimman hyvää oloa!…. -Miska
”Lämmin paita liinainenkin oman äidin ompelema,
vilu on vaippa villainenkin vaimon vierahan tekemä”.No niin auto pesty kävin sieniä poimimassa ja aurinko paistaa mutta tuulee niin aika vilpoiselle tuntuu keli,huomenna autonkatsastus jos menee läpi palkitsen itseni munkkipossu kahvilla on se sinällään aina hienoinen jännityksen maku.Niin ja kohta pääsee puolukkaan viimes syksynä keräsin 50 litraa puolukoita nyt ei kuulemma tarvii niin paljoa mustikoita oli huonosti.
Talomaalaus on ohi ja mustaviinimarjat poimittu pois vielä omenat joita on runsaasti saa nähdä mikä päivä pääsee puolukkaan jos eivät ole jo vieneet niitä ja ensiviikolla sitten Breemeniin jotta siinä se aika kuluu huomaamatta. Päivät olleet sateisia taitaa talvesta tulla pitkän oloinen kun kesä ruikki kintuilleen mutta jospa se siitä.
Tervehdys kaikille!
Oma eka kontrolli takana ja kaikki näyttää hyvältä. Neuropatia on kadonnut käsistä mutta vaivaa yhä jalkaterissä. En sentään tarvitse siihen lääkkeitä. Niinpä työhön paluu on sujunut hyvin.
Olen ollut täällä hiljainen, välillä käynyt lukemassa. Jotenkin tervehtyneenä ei ole niin paljon sanottavaa, ei, vaikka syöpä tuli perheeseen taas.
Jouduin seuraamaan vanhuksen syöpämatkaa, ja jäin miettimään miten yleistä tämä lie. Äitini oli ollut pitkään ”raihnainen”, niinpä aggressiivisen syövän oireita ei kukaan huomannut. Hän eli tasan kuukauden diagnoosista ja menehtyi elokuun lopulla. Viime viikkojen surua lievittää ilo siitä, että hänen kipujaan pystyttiin lievittämään ha että kuin sattuman kauppaa pääsi viimeisiksi päiviksi keskussairaalaan hyvään hoitoon. Terveyskeskussairaalan hoidossa oli nimittäin osin ikäviä piirteitä, joidenkin hoitajien taitamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä siitä mitä kuolevan hoito edellyttäisi.
Minulle jäi ahdistusta siitä, että omat tuoreet sairaalakokemukset ahdistivat sen verran etten kyennyt muiden sisarusten lailla olemaan sairaalassa tukena.Toisaalta äidin poismeno ehkä kuitenkin on tehnyt sen, että pystyn iloitsemaan tervehtymisestäni. Se on elämältä lahja, ei minkään taistelun tulosta. Ja joo, ymmärrän kyllä että voi sairaus vielä yllättää minut uudestaan. Mutta siihen saakka olen terve ja nautin siitä.
Terveisiä kaikille, voimia sairauden kanssa elämiseen teille, jotka niin teette.
Hei Hanne17, (ja Myy)
Hienoa , että olet saanut ”toipuneen paperit” ja pystyt elämään taas normaalia elämää 🙂
Neuropatia viipyy vielä minussakin, mutta olen ajatellut, jotta eiköhön se ajanmyötä siitä…
Koitetaan myös päättää niin, että ne ylimääräiset yllätykset ovat pannassa, joten piste tulee sille puheelle. Oikein paljon parempaa jatkoa sinulle.Myylle: Ajattelin kirjoittaa vähäisesti vielä, saisikohan päivän kirjoitusvirhekiintiön siten täyteen. Hah :). Erittäin kiva todeta, että olet täällä reippaana!
-Miska
Heippa Hanne17 ja Miska!
Hanne: Itsellänikin on kokemusta siitä, että sairaalassa henkilökunta ei aina mielestäni osaa suhtautua sairastuneeseen. Itse näin sivusilmällä, kun hoitajat olivat töykeitä yhdelle syöpäpotilaalle. Tämä potilas sanoi minulle yhdessä vaiheessa, että hänelle on oltu sairaalassa aikaisemminkin töykeitä. Ikävä juttu. Minua kohtaan käyttäydyttiin ihan ammattitaitoisesti ja ystävällisesti.
Miska: Kiva huomata, että myös sinä olet palannut taas foorumille 🙂
Heips Myy,
Ei voi sanoa iltaata, pitänee toivottaa buano notte – heräilin tässä kesken kaiken. Miten sinulla menee uudessa työssäsi ja ennen kaikkea toivottavasti voit hyvin 🙂 ”kuis ripset”? -Miska
Terveppä kaikille ja hölökynkölökyn,aika kulkee kuin siivillä noista hoitajista puhheenollen monenlaisia niitä on ei oikein töykeestä ole kokemusta olen vissiin niin mörön näköinen etteivät uskalla.Silloin leikkauksen jälkeen kun olin osastolla niin oli lääkäriksi vai liekkö erikoistumaan pyrkivä kaveri mutta olemus ja käytös oli todella v-mäinen teki mieli mieli kysyä että oletko varmasti oikealle alalle opiskellut/opiskelemassa.Mutta ne on menneitä tuossa muistu mieleen kun tip-tap hoitojen jälkeen ilmestyi oikeaan käsivarteen kyynärpään/ranteen välille välillä kutiava kohouma.Samoin toiseen poskeen samalviisii kohouma epäilin aluksi että kasvattaa luomea mutta häipyi sitten pois,olisiko ollut noiden tip-tap hoitojen jälkihohkeita tiedä häntä.Mutta eipä tässä tämän kummempia voimia sekä jaksuja hoitojen kanssa jne, kamppaileville.
Heissan kaikki!
Miska: Kyllähän sitä on ollut mahtavaa palata työelämään pitkän sairastelun jälkeen. Nyt oon taas saikulla, kun mulla oli muutama päivä sitten tyräleikkaus ja sen nyt sitten pitäisi olla viimeinen operaatio, huh! Töihin palaan takas marraskuun alussa. Sitä tosiaan odotan, mut hyvä on myös rauhassa kuntoutua tästä tyräleikkauksesta. Mulla ripset taas kasvaneet takaisin, kun tässä välillä ne taas lähti poiskin. Lääkäri totesi, että karvatupen pitäisi kyllä palata ennalleen pikku hiljaa. No, päivä kerrallaan.
Muuten tässä oon vapaa-ajalla ihan harrastanut liikuntaa sen mitä olen pystynyt. Sitä kautta fysiikkakin on palautunut paremmin hoidoista. Lisäksi kavereiden tapailua ym. kivaa puuhaa.
Moips Myy,
Tuntuu kivalta, kun uusi työsi on onnistunut olemaan mieleistä ja elämäsi senkin myötä voinut normalisoitua. Muistinkin, että sinulla oli vielä tuo yksi operaatio edessä – no, nyt se on ohi!. Toivottavasti yhden ihmisen leikkaukset olivat sitten siinä. Asenteellasi toipuminen/kuntoutuminen onneksi menee hyvin.
Jaa, että ripset ovat soudelleet ja huopailleet ja taas soudelleet :), aika hassu juttu. Onni on, etteivät jääneet uudelleen tulematta.. Kaikkea hyvää tästä eteenpäin ja mukavaa menoa ”terveen paperit taskussa”. Törmäillään.
-MiskaHei vaan kaikille!
Myy oliko sinulla jotakin haittaa tai kipua siitä tyrästä?
Minulletuli myös tyrä ekan leikkauksen jälkeen!lääkäri sanoi et sitä ei leikata jos siitä ei ole haittaa.
mukava kuulla et nautit työstäsi ja liikkumisesta,minulla vielä jalat kiusaa mut päivittäin pyrin käymään kävelyllä
se selvittää hyvin tuota päänuppia ja tuntuu kuin kuntokin kohenee.
Hyvää syksyä meille kaikille.Heissan 🙂
Kesanto: Mulla tyrästä oli lähinnä eniten haittaa liikuntaa harrastaessa ja välillä se pullahteli ihan normiarjessakin vyötäröllä ja kirveli , mutta tosi harvoin kirveli. Tyrän koko oli 3 cm . Mulle lääkärit sanoivat, että tyrä on toisaalta hyvä leikata ajoissa, kun sen koko on pieni, koska ajan oloon se kasvaa kokoa ja on sitten vaikeampi leikata/ korjata verkolla. Iso tyrä käsittääkseni voi olla myös vaarallinen. Liikunnan harrastaminen oli myös peruste lääkärin mielestä leikkaukselle. Olen pieni kokoinen, joten tyrä olisi lääkärin mukaan voinut pysyä kauankin samankokoisena.
Leikkauksessa lääkäri sitten huomasi, että tyriä olikin kaksi ja vatsanpeite oli haurastunut jostain syystä ( lääkäri sanoi, että voi olla hoidoilla osansa siihen, koska ikäni puolesta on harvinaista,että vatsanpeitteessä olisi niin heikkoja kohtia) joten sinne laitettiin verkko ja ommeltiin lisäksi.
Mulle tuli kuukausi saikkua tyräleikkauksesta, koska työni on fyysistä. Mut leikattiin maanantaina ja nyt pikku hiljaa keho on näyttänyt elon merkkejä parempaan. Hyvä näin.
MIska: Joo, tosi outoa toi, että ripset ovat ” soudelleet ja huopailleet”. Pääasia, että kuitenkin tulivat taas takaisin. Laittelen vielä myöhemmin ajan kuluessa tietoa tänne, miten on vointi/ hiukset yms. kehittyneet.
Hyvää vointia ja värikästä syksyä kaikille!
Kesanto 🙂
Jos siis koet , että tyrästä on jotain haittaa sinulle, niin valita siitä vaan reilusti lääkärille niin sitten se mahdollisesti leikataan. Mulle tehtiin lähete leikkaukseen huhtikuun lopulla lähtien ja nyt vasta leikattiin eli kiireellinen tapaus en ollut.
Morjesta,aika hupsahtanut vikkelästi nyt joulua jo vietellään ja kohta vuosikin vaihtuu,muuten mennyt ihan kivasti lokakuussa silmälääkäri totesi glaukooman ja kiireellisenä lähete keskussairaalaan.Siellä tutkittiin ja pysyvä tippahoito paineet oli oik.40 ja vas.37 tipoilla putosi 12/12,nyt sitten ensimmäisen vuoden aikana kolme neljänkuukauden välein tapahtuvaa kontrollia jolla seurataan taudin etenemistä.Syövän osalta tilanne ok seuraava kontrolli 7/2018 ja toivottavasti arvot kohdillaan,paljastuipa tuossa semmoinenkin että eräällä henkilöllä oli sormeen tullut haava eikä millään alkanut parantumaan.Laittoivat sitten yliopistolliseen sairaalaan ja siellä tutkimuksissa paljastui iso syöpäkasvain ohutsuolessa joka jouduttiin kahteen kertaan poistamaan uusimisen takia.Tässäkin tapauksessa onnea matkassa josta todeten että sitä tarvitaan näissä jutuissa ja niinkuin olen todennut aikaisemmin niin loppuelämän se apina keikkuu selässä toivottavasti onni jatkuu eikä uusiudu.
Heippa Juse, olipa ikävä juttu tuo glaukooma, onhan tylsää että syöpäseuronyojen rinnalla joudut toiseenkin seurantaan. Mutta hienoa että tipat auttavat! Iloitsen siksikin että isäni on juuri saanut lähetteen samasta syystä, joten ilahduttaa kuulla, että tippahoito on tehokasta.
Apina selässä on minullakin, vaikka ei sinänsä mitään syytä olla huolestunut. Elokuisessa seurannassa kaikki mainiosti. Mutta syksyn aikana kun on ollut sitkeää yskää tai vaan väsymystä, tai suoli tavallista levottomampi, tulee välillä mieleen että olisiko tämä nyt merkki siitä että syöpä olisi palannut. Olen ajatellut että liittyisikö pelkoihin sekin että syövän sairastaneena tulee herkästi seurattua syöpäjuttuja tarkemmin kuin ennen ja koko ajan tulee tarinoita siitä miten syöpä uusiutuu.
Epävarmaahan elämä on joka tapauksessa, mutta meille apinan ksntajille se epävarmuus on kovin kouriintuntuvaa.Onneksi on monia päiviä jolloin en tällaisia ehdi ajatella. Toisaalta ehkä olen tullut rohkeammaksi kun tuntuu ettei ole syytä tuhlata elämää jahkailuun.
Minun aika menee tällä hetkellä remontin valmistelussa. Ostin kämpän ja nyt pientä pintaremonttia tulossa, ja myös keittiöremppaa. Pitkästä aikaa siis teen tulevaisuuden varalle asioita, se tuntuu hyvältä.Hyvää uutta vuotta kaikille, ja sinulle Juse ja meille muillekin toivon että apina pysyy rauhallisena eikä häiriköi elämäämme.
Hei Hanne17,tuon glaukooman huomaaminen ajoissa antaa aina hyvät mahdollisuudet hoidon onnistumiseen ja suositus on että paineet olisi alle 20.Toivotaan että isälläsikin on onni myötä koska tämähän on pitkälle ehtineenä sokeuttava sairaus ja hoito hankalampaa, lääkkeet/lääke on 100% korvattavia omavastuun ylittävältä osalta.Mullakin tuo vatsan toiminta vaihtelee ja ennalleen tulee tuskin koskaan tosin pitäisi muistaa syödä oikein lisäksi mulla oli tarkoitus kontrollitähystyksen olla 7/2017 mutta varhaistettiin helmikuulle ummetuksen ja ulosteen verisyyden takia mutta kaikki oli kunnossa.Tottahan se on että tämän sairastaneena sitä on säikympi ja itse tulee seurattua ulosteen väriä ja paraslääke onkin keksiä mielekästä tekemistä niin ei ehdi pohtimaan samoja asioita mutta niin kuin sanotaan huominen on toivoa täynnä itse olen nykyisin jajatellut että jos uusiutuu niin katotaan sitten mitä tulee onhan tässä jo kerran käyty tämä karuselli läpi.
Hyvää uutta vuotta myös sinulle sekä kaikille muillekkin ja toivotaan että tuleva uusivuosi olisi onnen täytteinen ja parempi.
Hei hanne17 ja juse!
Kyllä se apina tosiaan selässä keikkuu itse kullakin. En ole juurikaan kehoani tarkkaillut, mutta tässä töistä kun tuli ja istui bussissa ja meinasi nukahtaa monta kertaa niin pääkopassa käväisi hetken ajatus, että mitäs jos se syöpä on tullut takaisin. Mä olin kasvaimien aikana todella väsynyt.
Moips Myy ja kaikki muutkin nukahtelevaiset,
Niin, kyllä ajatuksia herättää, kun niin väsyttää. ”Päivän kevennyksenä” kuitenkin kerrottakoon, että eräänä iltana puhelimessa ollessani vastasin jotain ihan tajutonta, mihin toinen ihmetteli, että mitä nyt sekoilen. Ajateltuamme enemmän asiaa tulimme siihen tulokseen, että olin nähnyt muutaman sekunnin unen siinä samalla ja jatkoin siihen.
No, ohhoh menee tosiaan jo huumorin puolelle. (Voi tuolleesti tulla vaikka mitä julki sillekin kelle ei pitäisi…) -MiskaHeippa Myy
Myönnän et senverran iso toi apina on mikä tuolla olkapäällä keikkuu,et vahvasti vaikuttaa tuohon ajatus maailmaan .
Mutta kyllähän ihminen tervekin on välillä tosi väsynyt,nyt on pitkään ollut pimeetä ja muutenkin rankat ajat takana,kun valoa tunnelin päässä kehokin reakoin, esimerkiksi äärettömällä väsymyksellä.Mutta jos asia alkaa liikaa mieltä painamaan kannattaa ottaa yhteyttä hoitaneeseen yksikköön,minulle eilen lääkäri sanoi et vaikka kontrolliväli on puolivuotta,niin täällähän myö ollaan ja yhteyttä voi ottaa millon vain.
Minä ainakin haluan uskoa et sinun väsymys väistyy kunhan aurinko alkaa meitä enemmän helliä.
Jaksuja sinulle.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.