Tuttua. Yrittäjyys on jo kaukana, mieheni 81v. Henäkuussa pommi putosi, glioomaplastooma dradu4. Leikkaus poisti vajaa 80%. Nyt kemosädehoito menossa. Hyvin voi, mutta hilkulla jättää hoidot kesken. Tsempata pitää. Elinaikaa ei luultavimmin ole vuosia. Syövän kasvutapa on suonikas ja nopea. Taistelua käyn itseni kanssa hänen jo muuttuneen ajatuspuolen vuoksi. Lähimuisti muistaa mitä haluaa, sitä on ollut aina. Minä olen hänen mielestä se, joka muistaa väärin. Riitaa tulee. Anteeksipyynnöt häneltä vähissä. Typerää ja rasittavaa. Ajan voisi käyttää aivan muuhun kauniisiin ja hyviin loppuelämän päiviin.
Sinun miehesi on nuori, aivan varmasti vaikeaa hyväksyä sairaus ja kaikki muutokset sen myötä. En osaa edes kuvitella tilannettasi. Jaksamista kaikki minullekin toivottaa, mutta sanahelinää se on. Ajatukset kiertää kehää, vastauksia saa kun itse kysyy ja itse vastaa, mutta onko ne oikeita vastauksia?