Sain diagnoosin viime syksynä. Sitten stentti, jotta ihon keltaisuus poistuu, sytostaatteja, sytostaatteja, sytostaatteja, sytostaatteja ja sädehoitoa, leikkaus, sytostaatteja… Olen edelleen hengissä. Sattumalta tapasin syksyllä kaksi ihmistä, joiden isät olivat parantuneet haimasyövästä ja edelleen elossa 20 ja 30 vuoden takaisesta diagnoosista huolimatta. Keltaisuutta lukuun ottamatta hoidoista on ollut enemmän vaivaa kuin itse taudista. Tosin henkisesti tämä yli puoli vuotta on ollut melkoinen polku.
PS Jäin juuri eläkkeelle. En ole tupakoinut enkä käyttänyt hasista. Olen kaiketi myönteinen ihminen. Kun joku tuolla oli sitä mieltä, että elämäntavoilla saisi haimasyövän.