Ajattelin kirjoittaa oman tarinani pähkinänkuoressa kohtalontovereille ja muillekin. Oli vuosi 2013 ja olin 52-vuotias kun hoidot tehtiin. Minulla todettiin ERS Gleason 7, 4+3.

22.6.2012. Tätä ennen ei minkäänlaisia eturauhasoireita eikä minulta oltu koskaan mitattu PSA:ta. Olin 51 vuotias.
Tulehdus alkoi 22.6.-12 aamulla herätessä virtsaaminen sattui eikä oikein tullut mitään ja sitten kun tuli vähän, se oli sakean veren punaista. Säikähdin ja menin oitis päivystykseen, Siellä otettiin virtsanäyte ja verikokeet. Kuumekin alkoi nousta. Olin sairaalassa yön, kuume jotain vähän yli 39 luokkaa. Sain antibioottikuurin, diagnoosi oli munuaisallastulehdus. Olin kotona, kuumetta kesti 4 päivää ja virtsa kirkastui 3 päivässä. Noin viikon päästä oikean kiveksen koko kaksinkertaistui ja oli arempi kosketukselle, tulehdus levisi sinne, mutta ei onneksi munuaisiin. Antibioottikuuria jatkettiin. PSA oli 18 ja tulehdusarvot tietenkin aika korkeat. 2 viikossa tervehdyin. Näin jälkikäteen arvioituna tämä oli juurikin ERS:n oire.

30.10.2012 PSA oli 5,8 ja P-PSA-I oli 8,1, jota tietenkin seurattiin juhannuksena olleen tulehduksen takia. Lääkäri oli sitä mieltä, että seurataan vielä, mutta laittoi utraäänikuvaukseen lähetteen. Joskus marraskuussa kävin kuvauksessa, joka tapahtui ulkoapäin (ei peräsuolesta). Eturauhanen normaali ja munuaiset normaalit.

16.1.2013 PSA oli 5,4 ja P-PSA-I oli 8,2. Edelleen seurattiin. Sain netistä tiedon, että jos PSA on koholla ja P-PSA-I on alle 15, syövän todennäköisyys on 65%. Halusin että tutkitaan tarkemmin.

6.2.2013 PSA oli 5,9 ja P-PSA-I oli 8,8. Minulla oli lähete 12.2. urologin vastaanotolle.

12.2.2013 aamupäivä. Urologi katsoo ultraäänellä rauhasta. Puudutuspiikki ja 12 napsausta eturauhasesta, 6 oikeasta ja 6 vasemmasta lohkosta. Kuukauden sisällä hän lupasi soittaa patologin tuloksista.

Maaliskuun puolivälissä soitto tuli. Hän ilmoitti jotenkin näin, teillä on eturauhassyöpä ei pahinta mutta ei rauhallistakaan lajia. Hän kertoi hieman hoitovaihtoehdoista sekä rauhoitteli PSA arvosta, joka on ollut tasainen eikä kovin korkea.

Soitin uroterapeutille, kysyäkseni biopsioideni analyysiä. Se oli seuraava: I, II Prostata, Adenomacarcinoma, Gleason 7. Biopsioiden yhteispituus, oikea lohko 90mm, josta syöpää 14mm ja vasen 85mm, josta syöpää 4mm. Perineuraasinen invaasio: oikea kyllä vasen ei. Vallitseva Gleason luokka 4, Gleason 7, 4+3.

Sain lähetteen hoitoneuvotteluun 9.4 ja luuston varjoainekuvaukseen 30.4. Ajat varjoainekuvaukseen olivat tiukilla joten lähetteet menivät väärinpäin.

9.4.2013 Hoitoneuvotteluun otin vaimoni mukaan. Käytiin läpi minun tilanteeni ja hoitovaihtoehdot. Ikääni, 52, perustuen lääkäri suositteli robottiavusteista radikaali prostatektomiaa eli eturauhasen poistoleikkausta. Sain uuden hoitoneuvotteluajan 2.5 luustokuvien varmistuttua.

30.4.2013 Luuston varjoainekuvaus. Aamupäivällä varjoaine neulalla vasempaan kyynärvarteen. Kahden tunnin päästä kuvauslaitteen alle makuuasentoon ja n. 35 min. hievahtamatta paikalla.

2.5.2013 Luustosta ei löytynyt matestaaseihin viittaavaa. Olin jo tehnyt päätökseni, joka oli leikkaus. Keskustelumme oli lyhyt ja jäin odottamaan kutsua Tampereelta, jossa tämä leikkaus tapahtuisi.

Kyselin Tampereen poliklinikalta jonohoitajalta tilannettani, hän tiesi, että 6.6.2013 iltapäivä, eli päivän toinen leikkaus olisi kyseessä.

5.6.2013 Aamujunalla Tampereelle. Tampereelle saapuessa jäi aikaa, kävelin rauhassa TAYS:n rautatieasemalta ja join kupposen kahvia matkalla. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä. TAYS:ssa klo 12.30 verikokeet (5 putkiloa), sydänfilmi ja näytteet kurkun ja nenän limakalvoilta. PSA oli 6,7 ja P-PSA-suh 7,0 %.

Sitten anestesialääkärin kanssa lyhyet keskustelut, minut on kerran aikaisemmin leikattu yleisnestesiassa ja kaikki oli OK. Hän kysyi haluanko rauhoittavia, sanoin että mikäpä siinä, ei se pahitteeksi olisi (sen sain sitten huomenna ennen leikkausta).

Hoitavan ylilääkärin kanssa kävimme keskusteluja leikkauksesta. Hänellä oli riittävät tiedot tapauksestani, minulla oli täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa enkä kysellyt yksityiskohtia enempää. Oikeastaan puhuimme leikkausrobotin tekniikasta muutaman sanan, hän näytti instrumenttejä, joita leikkauksessa käytetään.

Menin illaksi ja yöksi siskoni luo ja keskustelimme leikkauksesta sekä tietenkin muustakin. Sain yllättävänkin hyvin nukuttua. Siskollani sattui olemaan vapaapäivä, joten hän vei minut sairaalaan. olimme sairaalassa, kirurgian osasto 1:ssä n. klo 8.30. Siskoni lähti ja jäin odottamaan leikkausta. Minulle oli varattu vuodepaikka, leikkauksissa käytettävä lämpöpuku ja sairaalan sukat. Odottelin ja sain luvan pukea vasta kun lähtö esivalmisteluihin tuli.

Klo 11.45 tuli lähtö leikkaukseen, puin tarvittavat asut pääleni ja menin vuoteeseen, jota hoitaja vei toiseen paikkaan. Tulin heräämöön. Kanyyli käteen ja otin rauhoittavan lääkkeen. Sitten leikkaussaliin. Kerkesin nähdä ihan hyvin DaVinci-nimisen leikkausrobotin, joka odotti sisääni pääsyä. Henkilökuntaa hääräsi ympärilläni. Sitten vasemmassa kädessä tuntui hieman polttava nukutusaine, joka nousi kohti olkapäätä. Nenäni ja suuni edessä oli koppa. Hengitin rauhallisesti vajaa 10 kertaa ja sitten nukuttiin.

Heräsin samaisessa heräämössä, en ensin ymmärtänyt, missä olin. Ai niin minuthan oli leikattu. Nukutti.

Minut vietiin kirurgian osastolle 1. Yritin katsella telkkaria, mutta nukahteluksi se meni. Siskoni tuli käymään. Soittelin vaimolleni ja työkaverille. Tsekkasin leikkaushaavat ja katetrin. Olin koko sen illan vähän pökkyrässä, nukahtelin tuon tuostakin.

Seuraavana päivänä oli ihan hyvä olo, käveleskelin osastolla virtsapussi kannossa. Siskoni tuli käymään aamupäivällä. Hän menisi sitten iltavuoroon töihin. Kävimme alakerran kahviossa. Lounaan jälkeen jätin osaston, hain kelan taksikorvauslapun ja soitin taksin Jyväskylään. Matka meni ongelmitta.

Kestokatetri oli ankkuroitu teipillä navan alapuolelle. joten heppi sojotti vähän ylöspäin. Näin pidin 4 päivää, omaa tyhmyyttäni. En hoksannut. että sen voisi antaa olla normaalisti alaspäin roikkumassa.

14.6.2013 Aamulla Jyväskylän keskussairaalaan lähetteen pyynnöstä varjoainekuvaukseen ja kystoskopiaan, katetrin poisto ja flow-mittaus.

Varjoainekuvaus oli OK, ei vuotoja, leikkauspinnat tiiviit! Katetrin otto tuntui vähän inhottavalta, mutta se oli nopea toimitus. Flow mittauksessa ei virtsa ensin meinannut tulla ja kun sain tulemaan se sattui kirvelevästi, kuitenkin kaikki OK!. Luulin, että tämä kirvely kuuluu asiaan. Sitä kestää koko viikonlopun, kuitenkin vähän helpottaen. Menin kuitenkin seuraavan viikon alussa Jyväskylän TK:lle antamaan virtsanäytteen, jos olisi ollut virtsatietulehdus. oireet ovat vastaavanlaiset. Näytteessä ei ollut mitään oireeseen liittyvää. Parissa päivässä oireet ovat helpottuneet.

18.7.2017
Patologin tulokset preparaatista lyhyesti:
Kasvaimen pTMN-luokitus: pT3a
Kasvaimen pinta-ala: 12 %
Invaasio kapselin ulkopuolelle: 10 mm
Kasvainta leikkausmarginaalissa: 1 mm
Gleason score: 4+3
Löytyi merkityksellisesti kolmatta Gleason-gradusta: 5:sta
Perineuraalinen invaasio: Kyllä
Vaikea-asteinen PIN: Kyllä
Normaalia prostatakudosta marginaalissa: Ei

Tämä minusta huolestuttava patologin tulos sai minut aikaistamaan suunniteltua PSA näytteenottoaikaa sekä urologin vastaanottoaikaa.

30.7.2013. PSA < 0,1 P-PSA-suh: ei tehty. Sairaanhoitopiirini käytännön mukaisesti PSA:n mittaamaton raja-arvo on tämä alle < 0,05. Olin helpottunut.

14.8.2013. Urologin vastaanotolla. Minulla oli 2 vaihtoehtoa, joko jäädään seuraamaan tai annetaan jatkohoitona sädehoitoa leikkauspinnoille.

Tutkittuani tietoa minun tilanteestani päädyin sädehoitoon jatkohoitona.
Syyt sädehoidon valintaan olivat:
– Syöpä leikkausmarginaalissa 1 mm, marginaalissa Gleason 4:ta).
– Gleason arvot 4+3=7 ja preparaatissa löytyi merkityksellisesti myös Gleason 5:ta.
– Kapselin läpikasvua 10 mm.
– PSA:n nousuvauhti ennen leikkausta.
– Ikäni 52 vuotta, suhteellisen hyvä kunto ja perusterve.

9.9.2013. Sädehoitoyksikkö, Lääkärin vastaanotto

10.9.2013. Viipalekuvaus (3D kuvat leikkausalueelta), jonka jälkeen ammattilaiset tekevät annossuunnittelun.

23.9.2013. PSA < 0,1 P-PSA-suh: ei tehty

25.9.2013 – 11.11.2013. Sädehoito leikkausalueelle joka arkipäivä (päiväannos n. 2 G) yhteensä 64 G.

11.11.2013. Sädehoitoyksikkö, Lääkärin vastaanotto. Veriarvot ja virtsan tulokset ovat hyviä.

4.2.2014. Nyt sitten seurantaan.

Kontrollissa vajaa 3kk sädehoidon loppumisesta. PSA oli alle < 0,1. Muutkin veriarvot hyviä. Virtsan kulku ja rakon tyhjeneminen OK. Muuten juuri ja juuri tuntuvaa pientä jomotusta rakon alueella. Se ei haittaa millään tavalla elämistä, enkä tarvitse särkylääkkeitä.

Hoitojen jälkeen PSA kontrollit aina tähän päivään asti ovat olleet puolivuosittain julkisella puolella alle 0,05 (mittaamattoman raja KSSHP:ssä). Siinä välissä olen mittauttanut yksityisellä puolella, niissä PSA on ollut toistaiseksi alle 0,01.

2015 vuoden aikana tuli muita hoidoista johtuvia ongelmia, ei tosin vakavia. Virtsasuihku oli tullut pikkuhiljaa (2015 kevättalvesta lähtien) heikoksi ja aina kirveli (joskus kovasti) virtsatessa (noin 20 krt tuli myös verta jäännösvirtsassa). Kesällä jo joutui ponnistamaan että sai virtsaamisen alkamaan. Kävin asian tiimoilta päivystyksessä, jota kautta sain ajat ultraan ja kystoskopiaan. Kävin molemmissa tutkimuksissa (elo- ja syyskuu 2015). Ultrassa ei onneksi näkynyt mitään (tukkeuttavia) pahanlaatuisia kasvaimia. (pelkäsin virtsarakonsyöpää) Kystoskopiassa, urologi joutui ottamaan jäykän putken ja puhkaisemaan virtsarakon lähellä arpeutunutta kudosta. Siis tämä oli hoidoista johtuva ongelma (onneksi). Ei ollut mikään mukava toimitus, geelipuudutuksella kuvataan ja puhkaistaan putki auki. Tosin se oli vain hetkellinen kipu ja oli tärkeä toimitus. Urologi kertoi myös, että tämä johtui sädehoidosta leikkaushoidon jatkoksi, tapahtui voimakasta arpeutumista.

18.5.2016. Nyt olen antanut punaista yksityisellä puolella ja odottelen tulosta (PSA). Pitäisi olla edelleen mittaamattomissa, tarkkuus heillä on se 0.01.

Terveisin jyrkiap.