Hei Kangasalan ukko ja muutkin !
Mukavaa lukea myös, että sinun vointisi on tällä hetkellä hyvä ja toivotaan, että se sellaisena jatkuukin. Se on totta, että ei pysty sanomaan mitä sisällä tapahtuu, ei ainakaa aina pysty. Itse olen tosiaan ajatellut, että silti pyrin elämään tavallista arkea ja en mieti uusiutumista. Välillä se uusiutumis ajatus on kuitenkin käväissyt mielessä ja se tekee olon surulliseksi. Sitten se ajatus ja tunne taas häipyy pois. Tätä se omalla kohdallani on ollut tänä lyhyenä aikana hoitojen päättymisestä. Toki täällä on tullut paljon kirjoiteltua, mutta se vaan puhdistaa mieltä ja on ollut hyvä jakaa kokemuksia muiden saman kokeneitten kanssa. Itse ajattelen, että ei ole hyvä antaa syövälle liikaa valtaa ja siksi pyrin elämään niin tavallista arkea kuin mahdollista varsinkin , kun ei tarvitse käydä hoidoissa. En haluaisi tuhlata terveitä päiviä ajattelemalla syöpää. Nyt on ollut tosi mahtavaa käydä kuntosalilla, kun kunto on pikku hiljaa parantunut ja vahvistunut. Olen tässä nyt muutenkin uuden elämäntilanteen keskellä kun olen hakenut töitä ja olen samalla miettinyt, että mitä haluaisin oikeasti tehdä työkseni ja mitä haluaisin elämältä noin muutenkin. Mitä unelmia, haaveita minulla on tms. Olen miettinyt omia vahvuuksiani ja sitä, että haluaisinko kenties opiskella vielä lisää. Tällaisia ajatuksia , mutta pääosin päivä kerrallaan mennään. En halua miettiä elämää liian pitkälle tulevaisuuteen. Se on tuntunut hyvältä ajatukselta 🙂 Hyviä vointeja kaikille ja voimia hoitojen keskellä oleville!