Hei ML!

Mun mielestä kenelläkään ei ole velvollisuuksia venyttää yksityisyytensä rajoja. Olen puhunut vertaistukihenkilölle aivan täysin avoimena sairastumisestani syöpään ja miten se on vaikuttanut minuun jne. Siis kaikista tunteista ja ajatuksista olen puhunut hänelle. Muille läheisille en ole jakanut kaikkea vaan jollekin olen puhunut jostain ja sitten taas toiselle jostain muusta sairauteen liittyvästä. Olen myös ajatellut niin, että en halua liikaa ystäviäni rasittaa aiheella ja toisaalta en ole halunnut puhua sairaudesta ihmiselle , jolla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Haluan tällä tavalla säästää itseäni mahdollisilta typeriltä tuntuvilta kommenteilta.

Minusta on kuitenkin ollut itselleni tärkeää, että edes jollekin on voinut puhua täysin avoimesti sairaudesta. Sillä tavalla olen hoitanut omaa mieltäni. Toki kirjoittaminenkin on ollut tärkeää tunteiden ja ajatuksien käsittelyä. En silti halua puhua sairaudesta kenelle tahansa vaan olen tunteella valinnut sellaisen henkilön, joka tuntuu sopivalta ja tärkeää on myös, että hän ei rasitu siitä.

Plääh, asiasta toiseen, lopetin hermokipulääkityksen pari viikkoa sitten ja taas ne kovat kivut tulivat takaisin. Piti aloittaa uudelleen noritren. No, toivotaan, että ajan kanssa helpottaa. Hyviä vointeja kaikille 🙂