Hei Lumipallo!

Kovin surulliselta kuulostaa mummosi tilanne. Ja samalla tietysti sinun ja perheesi. Itse en ole mikään hoitoalan ihminen ja nämä ajatukseni ovat siis ihan tavallisen ihmisen ajatuksia eikä siis mikään yksi totuus asiaan.

Jotenkin ajattelen, että jos olisin mummosi ja vaarisi niin jotenkin olisin kyllä loukkaantunut, että haimasyövästä ja muista sairauksista ei puhuttaisi vaan vietäisiin puheenaiheet johonkin ihan muualle. Itse kun sairastuin syöpään niin kyllä sairaus-uutisen kuultuani olin jonkinlaisessa shokkitilassa. Ahdistuin voimakkaasti ja tunteet velloivat laidasta laitaan. Tietysti voi olla, että perhesuhteet eivät ole niin läheisiä, että tunteista ei puhuta. En tiedä. Toisaalta omia läheisiä ei halua hirveästi rasittaa puhumalla sairaudesta. Liiallista hysteriaa en kaivannut ympärilleni. Silti ehdottomasti sairaudesta kuultuani kaipasin lohdutusta ja myötätuntoa. Se, että joku halasi tuntui hyvältä. Oma syöpäni on toistaiseksi voitettu eikä minulla ollut haimasyöpää.

Sinun sijassasi voisin kertoa omat tunteeni sairastumisesta mummolle ja vaarille sekä myös perheellesi. Lisäksi voisin kysyä mitä mummosi ja vaarisi toivovat. Haluavatko, että sairaudesta puhutaan vai mitä haluavat. Jotenkin tekstistäsi sai käsityksen, että suvussanne ja perheessänne ei juuri asioista puhuta ja se ehkä hankaloittaa tätäkin tilannetta. Mutta kuten sanottu nämä olivat vain minun ajatuksiani. Sinun kannattaa kuunnella itseäsi, mikä sinusta tuntuu oikealta. Tämä foorumi on juuri sitä varten, että saa purkaa omia tuntoja ja ajatuksia sairauteen liittyen ja saa vertaistukea. Itse sain täältä foorumilta paljon vertaistukea joka omalta osaltaan auttoi minua eteenkin päin.

Voimia kovasti sinulle!