-
Viestit
-
Poikani sairaus ilmeni 4 vuotta sitten ja takana on kolme leikkausta, sädehoito ja sytostaattijakso. Tämä on ollut raskasta aikaa, välillä toiveikasta, välillä melkein kaikki tuntuu tarkoituksettomalta. Hän voi tällä hetkellä hyvin, mutta raskasta on joka seurantakäynnillä kuulla sanat ”kun kasvain uusiutuu”, ”sehän uusiutuu jossain vaiheessa joka tapauksessa”. Toisaalta sanotaan, että varmastikin hoitokeinoja vielä löytyy.
Ehkäpä täällä on kohtalotovereita. Kuulisin mielelläni, miten olette pärjänneet ja miten asiat ovat kohdallanne edenneet. Huonojen kokemusten lisäksi jossain on myös hyviä ja toivoa antavia. Näin luulen.Moi mariam
Meillä mies sairastui astrosytoomaan 6vuotta sitten ,grand mal kohtauksen jälkeen se löydettiin. Alku oli kamalaa, mies oli hyvin huonossa kunnossa ja jäin vuoden ajaksi hänen omaishoitajaksi. Heti alkuun täysi satsi sädehoitoa, astrosytooma ulottuu molempiin otsalohkoihin ja ohimolohkoihin. Elämä palautui hetkeksi normaaliksi, kunnes 2vuotta sitten kasvua oli tapahtunut magneettikuvassa, vuoden sytostaatti temetsolomidi hoito, se oli raskasta aikaa. Hetken henkäys välissä ja nyt kasvaa taas. Temot aloitettiin uudelleen, katsotaan onko vielä vastetta.
Tämä on ollut järjettömän raskasta aikaa minulle ja lapsille seurata sivusta rakkaan miehen hiipumista. Alamäki on selvästi alkanut, miehestä on tullut jähmeä ja huonomuistinen. Kauhulla seuraavaa kuvaa taas odotetaan. Meillä on kaksi lasta ja heillä on mennyt koko lapsuus tämän taudin varjossa.
Voimia teille.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.