Hei kaikille, olen sairastunut lobulaariseen rintasyöpään 12/2014, polku on ollut pitkä ja nyt viimeinen vuosi lääkitystä.
Kävin kaikki hoidot ja myös ahdistukseen ja pelkoon psykiatrian sairaanhoitajan luona keskustelemassa. Meillä myös hoitojen aikana kysyttiin, että jos haluaa apua niin sitä on saatavilla.
Minua se auttoi, ja eri toten hoitojen jälkeen, kun tuntui, että jäi tyhjän päälle.
Myös syöpäyhdistyksen tuki oli todella suurta, sydämellinen ja asiantunteva ihminen, jonka kanssa sai puhua ja itkeä surunsa ja pelkonsa auttoi todella paljon, suosittelen.
Mitä pitempää aika kuluu, sen harvemmin asiaa miettii ja on helpottavaa huomata, että elämä kyllä kantaa.
Kaikkien pelkojen ja vaikeuksien jälkeen, ehkä usko huomiseen on auttanut minua !
Toivotan kaikille kanssa sisarille voimia ja uskoa huomiseen !

Minulla myös lobulaarinen rintasyöpä. Rinta leikattiin osapoistolla ja kainalo tyhjennettiin siellä olevan levinneisyyden vuoksi (selvisi magneetissa). Leikattu kasvain oli kokoa 4×4 cm, ja hirvittää kuinka kauan se on saanut vapaana mellastaa kun on noin isoksi kasvanut. Itselläni on 2 pientä lasta, ja pelkään, etten näe heidän kasvavan. Onko muilla lobulaarisen diagnoosin saaneilla löytynyt levinneisyyttä? Pohdin tässä nyt ennen patologin tuloksia sitä, onkohan se kerennyt jo pidemmällekin kun vaan kainaloon