-
Viestit
-
Taysissa myös osastolla ollessani hoitajat kehoittivat kokeilemaan kirjoittamista kun on tukala olo. Tunteiden purkaminen kirjoittamalla on kuulemma keino, jota sairaalassa kehoittavat kokeilemaan. Kannattaa siis kirjoittaa ihan spontaanisti 20 min ajan kaikki ajatukset ja tunteet ulos paperille ilman kontrollia. Siis sen hetkiset fiilikset ja tunteet. Näin minua neuvottiin ja se helpotti minun oloani.
Itse muistan, että hoitojen aikana voimakkaat tunteet velloivat vahvasti. Päällimmäisinä oli ahdistus, pelko, viha , epävarmuus, väsymys. Olo oli ajoittain sen verran tuskainen, että ei oikein tiennyt miten jaksaa niiden vahvojen tunteiden kanssa. Siksi sairaalassa kehoittivat kokeilemaan kirjoittamista. Lisäksi keskustelut syöpäsäätiön neuvontapuhelimen hoitajan kanssa auttoi. Vertaistuki on myös tärkeä väylä ollut ja tämä foorumi.
Hei kaikille, olen sairastunut lobulaariseen rintasyöpään 12/2014, polku on ollut pitkä ja nyt viimeinen vuosi lääkitystä.
Kävin kaikki hoidot ja myös ahdistukseen ja pelkoon psykiatrian sairaanhoitajan luona keskustelemassa. Meillä myös hoitojen aikana kysyttiin, että jos haluaa apua niin sitä on saatavilla.
Minua se auttoi, ja eri toten hoitojen jälkeen, kun tuntui, että jäi tyhjän päälle.
Myös syöpäyhdistyksen tuki oli todella suurta, sydämellinen ja asiantunteva ihminen, jonka kanssa sai puhua ja itkeä surunsa ja pelkonsa auttoi todella paljon, suosittelen.
Mitä pitempää aika kuluu, sen harvemmin asiaa miettii ja on helpottavaa huomata, että elämä kyllä kantaa.
Kaikkien pelkojen ja vaikeuksien jälkeen, ehkä usko huomiseen on auttanut minua !
Toivotan kaikille kanssa sisarille voimia ja uskoa huomiseen !Itse otin heti sairastuttuani – koville otti – yhteyttä mielenterveystoimistoon (kunnallinen). Sain ajan hoitajalle ja lääkärille. Olen siitä asti käynyt hoitajan juttusilla ja sain mielialalääkityksen tueksi. Minun pelastukseksi. Siltä tuntuu.
Minulla myös lobulaarinen rintasyöpä. Rinta leikattiin osapoistolla ja kainalo tyhjennettiin siellä olevan levinneisyyden vuoksi (selvisi magneetissa). Leikattu kasvain oli kokoa 4×4 cm, ja hirvittää kuinka kauan se on saanut vapaana mellastaa kun on noin isoksi kasvanut. Itselläni on 2 pientä lasta, ja pelkään, etten näe heidän kasvavan. Onko muilla lobulaarisen diagnoosin saaneilla löytynyt levinneisyyttä? Pohdin tässä nyt ennen patologin tuloksia sitä, onkohan se kerennyt jo pidemmällekin kun vaan kainaloon
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.