Moikka kaikki ystävät itsekkin ajattelin mieliala lääkkeitä kysellä minulla 7.3 alkaa toinen sytöstaatti tiputus ja yritän tässä muistella miten se 10 päivää meni kun oli niin kurja olo. mutta vähän piristi kun kävin lapseni luona Oulussa ja Ihana VAUVA.sain 2 peruukkia valittua. Aivan ihanan mallin löysin ja värit ,mutta ei ole vielä lähtenyt hiukset mutta varmaan toisen tiputuksen jälkeen. Maanantaina verikokeet että onko maksa arvot kohillaa.Minulla ei tullut vaihdevuosi oireita vaikka kaikki poistettiin 2009.On ollut paljon helpompaa tämä 9 vuotta . Tsemppiä ja aurinkoista viikkoa meille kaikille.

Ookoo.

Mä kun mainitsin onkologin tapaamisessa mun menneisyydestä ja mietin pitäisikö harkita uudestaan aloittaa lääkkeet, niin se kyllä sivuutti aiheen hyvin nopeasti ja mielipide tuli selväksi. Huomasi että on ihan eri alaan pätevöitynyt kuin mielenterveyteen.
Eilen mulla oli eri hoitaja sytokäynnillä kuin eka kerralla ja hänen kanssa juttelin myös asiasta. Suositteli käyttämään hyväksi sairaalan psykologin vastaanottoa. Mulla ei ole kovin muistot työpsykologin tapaamisista edellisellä kertaa. Hirveesti ei mun elämää auttanut hänen rentoutusharjoitukset…
Mutta päätin antaa nyt tälle mahdollisuuden ja käyn juttelemassa. Ei kai siinä häviä kuin käyntimaksun verran
-t

Ylihuomenna toka CEFF ja alkoi taas jännittää….vaikka nyt tietää mitä on tulossa, kai.
Muistin juuri että lääkäri sanoi maanantaina että hoitojen vaikutus ”kumuloituu” eli kerta kerran jälkeen yleiskunto laskee 🙁 Jospa sitä onkin ensi viikolla superväsy.

Minulle lääkäri väitti kivenkovaan että kun on tässä iässä (46) tai ylipäätään yli 40 niin menkat eivät tulisi takaisin ollenkaan. Ja että tämä on menoa mummovuosien kanssa. En ole henkisesti yhtään sinut asian kanssa kun luulin että on aikaa vielä viitisen vuotta ennen kuin tulee ajankohtaiseksi.
Olisipa ihanaa nukkua yhtäjakoiset unet mutta ei. Vuoroon kuuma ja sitten kylmä ja sitä rallia aamuun asti.
Jos tämä yhtään tästä pahenee niin kysyn kyllä niitä lääkkeitä….

Viimeksi hoitaja kysyi haluatko mennä psykologille, sanoin että miksipä ei. Vähän mietin minäkin että onko siitä hyötyä. Kun ei osaa itsekkään hahmottaa että mikä vaivaa kun välillä tulee niitä paniikkihäiriötyyppisiä ahistuskohtauksia ihan puun takaa. Kun en koe olevani erityisen masentunut, pode kuolemanpelkoa tms. Sytot vaan saa pään sekaisin?

Hei kaikki!

Minulla noita ahdistuksia ja paniikkeja tulee jo ilman sytojakin… Ovat kyllä tosi kummallisia ja tulevat täysin yllättäen, sitten seuraavana päivänä mietin, että miten ihmeellä eilen tuntui niin pahalta ja silloin melkein jo naurattaa ääneen kuinka kummallisesti käyttäydyn! Kurkkua kuristaa ja rinnassa on jotenkin painava tunne, niin kummallista ja outoa. En myöskään koe, että olisin masentunut tai huonolla mielellä koko ajan ja luotan että kaikki menee hyvin.
Onneksi nukun myös toistaiseksi hyvin ja yritän nyt vielä nauttia hyvistä unista jos niille on tulossa loppu… Tällä hetkellä nautin auringosta ja eri kellon ajasta kuin te joten ei tarvitse ajatella, että tällä palstalla vierailisin keskellä yötä

Mukavaa päivää kaikille!

Hei tuikku!

Kyllä munkin kohdalla onkologit ovat ohjanneet mielenterveysasioissa psykiatrian polille ja onhan se toisaalta ymmärrettävääkin. Omakohtaisesti voin sanoa, että ammattiauttajissa on eroja ja ei välttämättä heti löydä sellaista jonka kanssa synkkaa, mutta ei kannata luovuttaa. Itse olen hyötynyt ammattiavun kanssa keskusteluista syövän aikana.

Myy, sain sen kahden vikan doketakselin kanssa sen valkosolupiikin…..ne luukivut oli aika karseita. Mutta mietin ihan samaa että jos ei nouse niin kai ne sitä tarjoavat sitten taas. Jotenkin en jaksa uskoa että nämä kaksi kortisonitabua nostaisivat sen huomiseksi. Mutta sitten nähdään. Tylsää mennä turhan takia sinne sairaalaan jos ei mitään tapahdu.

Hei muistin väärin doketakseli se oli se minun hoito sitten seuraavan kerran on 2 kertaa ceff.

Täällä ollaan tokasta ceffistä kotiutuneena, just ja just saatiin arvoot silleen että annettiin hoito. Silmät luppaa koko ajan ja väsyttäää….ihan humalainen olo.

Kulutin aikaa labran ja hoidon välissä sairaalan kahvilassa. Tapasin samoissa hoidoissa käyvän naisen jonka kanssa juteltiin pitkään. Ja satuttiin samaan hoitohuoneeseenkin taas jatkamaan tarinaa. Sain niin huolestuttavia tietoja että en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua.
Olen maininnut muistaakseni että mulla oli kauhukokemus niitten sytotabujen kanssa ja päädyin su-ti joulukuussa päivystävän eristyskoppiin. Luulin kuolevani niihin rintakipuihin. Mua ei varsinaisesti hoidettu, alussa otettiin sydänfilmi ja sanottiin että tässä on jotain pientä että on jäätävä sinne. Tabuja piti jatkaa vaikka ohjeessa käsketään lopettaa. Useaan otteeseen sanottiin että ei me oikein osata sulle mitään tehdä, et kuulu tänne vaan syöpikselle. Yrittivät saada petipaikkaa sinne ja välillä löytyikin. Sitten se meni aina ohi koska eivät siirtäneet ajoissa.

Sydänpiuhat oli monitorissa maanantaihin asti, välillä osa irtoillen. Maanantaina illalla sitten oksentaessa lähti monta irti ja hoitaja sanoi että ota loputkin. Et sä noita enää tartte. Oksensin siis syöpälääkkeet ja olin ihan naama harmaana. Myös se rintakipu vaan paheni ja paheni. Samaan syssyyn hoitaja sanoi että ne lääkkeet pitää lopettaa, tieto tästä oli tullut jo aiemmin, ei sanonut koska. Mutta kuulemma se ei ollut tullut perille asti se tieto. Missään vaiheessa mun tilan pahenemisen jälkeen ei otettu enää sydänfilmiä, tuon oksentelun jne.

Nyt sitten saan kuulla että itseäni 10 v. nuorempi ihminen sai sydärin ja vain rintakipu oli oireena…sainko minäkin? Vai oonko vaan hysteerinen?
Omalla taustalla on hyperkolesterolemia eli suurempi alttius saada sydänkohtaus sukurasitteiden vuoksi. Se oli seurannassa ja tutkimukset jäivät tämän sairauden vuoksi. Auuuuh! Pelottavaa.

Syöpiksellä lääkäri antoi palautetta sinne päivytykseen päin maanantaina, siksi ettei kelleen toiselle kävisi näin. Mutta siinä vaiheessa en osannut puhua tästä sydänjutusta koska kuulin vasta tänään millaisia oireita sydärissä on. Ja säikähdin!
Laitan varmaan meiliä maanantaina sairaalaan ja kysyn oisko mahdollista tsekata sydän niin näkyisi onko siellä tapahtunut jotakin silloin. Kaipa ne näkyvät vielä aikojen päästä.

Tämmöistä täällä, pötköttelen tässä ja odotan koska sammun zzzzzzzzz

Necu, minä täällä myös suunnittelen taas hiusten ajelua. Sänki on taas mutta niin paljon kaljuja länttejä….kysyin hoitajalta koska kannattaa alkaa antaa kasvaa. Sanoi että kaksi viikkoa viimeisistä hoidoista kantsii vielä ajaa vikan kerran. Kuolleet karvat kuulemma irtoaa ja kasvaa tasaisemmin ja vahvistuu 🙂 Peruukkeja en jaksa pitää mutta pipoja on tullut hamstrattua ja kesäksi turbaaneja.
Samalla lailla täällä henkeen käy liikunta ja väsyn. Nyt vkonloppuna kortisonin voimin kävelin vähän. Urheilemaan ei vielä kannata, ei se varmaan sydänkään tykkää hyvää. Taisi niissä syöpis-ohjeissakin olla että kevyt liikunta ok mutta ei mitään hikiliikuntaa tai sykettä nostavaa.

Nukkumiseen oon kokeillut melatoniinia oisko 3 mg lääkäristä saatua ja satunnaisesti opamox rauhoittavan jos ei melatoniini riitä. Mutta nyt on kyllä väsyttänyt aika tehokkaasti. Ja kun oon sairaslomalla niin olen ajatellut että nukun kun nukuttaa, jos ei yöllä uni tule niin sitten varmaan päivällä.

Nyt olen ottanut Primperania kerran päivässä ja välttynyt aika hyvin kuvotukselta. Ruokakin maistuu paremmin. Ei se Akynzeo yksinään vienyt sitä kokonaan pois.

Pitää selvitellä noita päivystykseen liittyviä kommelluksia ja varmistaa sydänasiat kunhan tässä toinnun.

Kivaa viikkoa, kyllä tämä tästä taas…..

Moi nyt on ihan puolen millin sänki kyllä otti koville vaikka on ollut lyhyet hiukset aina. en uskaltanut vielä miehelleni näyttää tänään kai on pakko.eilen kävin hiihtään ja tuntui hyvältä. onkos tuohon päänahkaan jotain hyvää voidetta kun se kuivuu? Peruukki on minulla hyvä että sitä käytän kun ei tarvi pipoa mutta muuten kyllä huivit ja pipot on pop.